Ihmiseksi tekeytyvän pelikaanin ja pienen pojan ystävyydestä kertova Leena Krohnin kirja Ihmisen vaatteissa ilmestyi vuonna 1976. Ajan saatossa fantasiaseikkailu on taipunut niin näytelmäksi Jyväskylän Kaupunginteatterissa (1995) kuin Liisa Helmisen ohjaamaksi Pelikaanimies-elokuvaksi vuosituhannen alkupuolella.

Helsingin Kaupunginteatterissa nähtävä Ystäväni pelikaani on Paula Salmisen dramatisoima tuore tulkinta romaanista.

Näytelmän ohjauksesta vastaa Irene Aho, jonka aiemmista ohjauksista Mauri Kunnaksen lastenkirjaan pohjautuva Koiramäen Suomen historia (2019) Kansallisteatterissa sai Eino Kaliman kannustuspalkinnon.

YLERMI RAJAMAAN esittämä Pelikaani saapuu kauniisti koreografioidussa kohtauksessa muiden pelikaanien kanssa meren ulapalta kaupunkiin. Ihmisen ulkomuoto löytyy nopeasti ja kohta Pelikaani onkin jo rannalla ihmisten seassa. Pelikaani muuttaa kerrostaloon ja ottaa itselleen Herra Hyyryläisen identiteetin.

Ainoa, joka tuntuu näkevän linnun huijauksen taakse on Emil, joka onitsekin hiljattain muuttanutvieraaseen kaupunkiin vanhempiensa eron myötä. Pelikaanin ja Emilin tapaaminen lounasravintolassa esityksen alussa on toteutettu hauskasti ja se tuntuu rentouttavan myös yleisössä olevat aikuiset.

Ulkopuolisuuden kokemus yhdistää, kaksikko ystävystyy ja Emil ryhtyy Pelikaanille oppaaksi ihmisten maailmaan.

Mikä lopulta tekee ihmisestä ihmisen? Tutkimusmatkalla yleisö pääsee ystävysten siivellä mukaan muun muassa oopperan kulisseihin, rannalle ja Pelikaanin vaahtokylpyyn.Yhdessä opetellaan suomea ja tutustutaan tunteisiin sekä ihmisyyden varjopuoliin. Pelikaani pääsee kokemaan myös raastavan ensirakkauden.

Sekä Emil, että Pelikaani ovat molemmat vailla kokemusta kodista. Emil on erolapsena kahden kodin – maaseudun ja kaupungin – välissä. Pelikaani taas hakee paikkaansa vieraasta ympäristöstä, vieraan lajin keskeltä. Ystäväni pelikaani onkin monelta osin yhteinen kasvumatka oman paikkansa löytämisestä.

PÄÄROOLEISSA NÄHTÄVÄT Rajamaa ja Elias Salonen ovat toimiva kaksikko, Rajamaa keikarimaisena Pelikaanina ja Salonen kaikista muutoksista hieman hukassa olevana Emilinä.

Pääparin ystävyys tuntuu jäävän kuitenkin pinnan tasolle. Ystävyys ei tunnu syventyvän, vaikka yhteisiä kokemuksia matkan varrella kertyykin. Myös Emilin kipuilun taustalla oleva vanhempien avioero ja nämä henkilöinä jää katsojasta etäisyyden päähän. Sivuroolissa nähtävä karismaattinen Inkeri Hyvönen onnistuu kuitenkin ottamaan tilansa ystävää kaipaavana Elsana.

Lavastaja Antti Mattila on tuonut Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle paljon avaraa tilaa ja pelkistettyjä lavastusratkaisuja, jotka kasvattavat välimatkan tunnetta.

Visuaalisessa ilmeessä korostuu Kirsi Mannisen suunnittelemaa yksityiskohtaisen kaunis puvustus. Varsinkin Pelikaanin asu on röyhelöineen onnistuneesti linnun ja ihmisen sekoitus. Fantasiaa rikastuttaa osaltaan myös Tuula Kuittisen näyttävät maskeeraukset.

Kaupunginteatterin näyttämöllä on sekä rauhaa että paljon puheelle perustuvia kohtauksia, joissa Pelikaani tekee huomioita ihmisyydestä. Samalla esitys tulee tarkastelleeksi ihmisen ja luonnon suhdetta. Pelikaani päätyi kaupunkiin alun perin ihmisen toiminnan seurauksena. Eläinten vangitseminen häkkeihin eläintarhassa rinnastuu silmää vinkaten muotinäytökseen.

Tarinan tarhaan sijoittuvassa kohtauksessa teatterin taika on vahvimmillaan. Esityksen loppu onnistuukin koskettamaan haikeudellaan.