Meidän on ollut tottuminen turvaväleihin, sulkeutuneisiin liikuntapaikkoihin, ravintoloiden lyhennettyihin aukioloaikoihin sekä siihen, että emme voi matkustaa ulkomaille saatikka välttämättä edes läänien rajojen yli.

Rajoitukset vaikeuttavat lähes jokaisen arkipäivää. Osa kansalaisista ovat menettäneet työpaikkansa ja sen seurauksena toimeentulonsa. On huolta, murhetta ja taloudellista ahdinkoa. Vanhukset hoitolaitoksissa ihmettelevät, että miksi omaiset eivät tule käymään? Monen vanhuksen kohdalla maskikasvoinen kotihoitaja on päivän ainoa linkki ulkomaailmaan. Toivottavasti yksinäisten vanhusten omaiset opettelisivat niinkin vanhakantaisen taidon uudestaan kuin kirjeiden kirjoittamisen. Varsinkin nyt lähestyvän joulun alla moni vanhus aivan varmasti ilahtuisi, jos postiluukusta tipahtaisi käsin kirjoitettu kirje läheiseltä.

Kohta ovelle kolkuttelee kuntavaalit. Nyt jokaisen kynnelle kykenevän on syytä miettiä, että olisiko juuri minusta vaikuttajaksi yhteisiin asioihin. Opettajana Murikka-opistolla olen kuullut, että poikkeuksellisesti monilla työpaikoilla on käyty nyt syksyllä luottamusmiesvaalit. Vanha vitsaushan on ollut, että luottamustehtäviin ei ole ollut tunkua. Johtuuko halu päästä hoitamaan yhteisiä asioita arveluttavasta työmarkkinatilanteesta vai halutaanko tehtävään pyrkimisellä turvata itselle ” se viimeisen lähtijän ” turva?

Itse vakaasti uskon ja luotan siihen, että monilla työntekijöillä silmät ovat avautuneet tänä poikkeuksellisena vuotena ja nyt on aika laittaa ikään kuin itsensä likoon ja pyrkiä päästä vaikuttamaan työpaikkojen asioihin. Suuntaus on mielestäni hyvä ja toivotankin kaikki uudet työpaikkojen luottamusmiehet tervetulleiksi Teollisuusliiton kursseille Murikkaan. Meidänkin opetustoiminta on tällä hetkellä koronarajoitusten vuoksi katkolla, mutta minäpä olenkin kirjoittanut joulupukille ja pyytänyt toteuttamaan minun kuin monen muunkin toiveen – ensi vuosi olkoon kaikin puolin parempi ja koronavitsaus olkoon karkotettu.