Työväenkulttuurin muodostumisen edellytyksenä on ollut työväenliikkeen oikeuksien saaminen. Työväestö halusi ottaa vastuun ja vallan päättää omista asioistaan. Oikeuksien myötä saatiinkin parannettua pahimpia epäkohtia, muun muassa ylipitkiä työaikoja. Lisääntynyt vapaa-aika synnytti tehdaspaikkakunnille omaehtoista kulttuuria. Monien yhdistyksien, seurojen ja ammattiosastojen toimintamuodoksi alkoi vakiintua työväentaloilla pidetyt iltamat puheineen, näytelmineen ja tansseineen.

Maaseudun kansankulttuuri pysyi työväenkulttuurin osana, mutta työväestö vieraantui siitä vähitellen, sillä se halusi sivistää ja kehittää itseään. Työväen sivistystaso oli alhainen, sillä vain harva oli käynyt edes kansakoulun. Työväestö ei kuitenkaan löytänyt kosketuspintaa ylä- tai keskiluokasta. Esimerkiksi porvarillisten urheiluseurojen sijaan työväestö perusti oman urheiluseuran. Työväen- ja kansalaisopistotoiminta alkoi vuonna 1899, kun Tampereelle perustettiin Suomen ensimmäinen työväenopisto, Poriin vuonna 1917. 1900–luvun alussa laajentunut opistotoiminta näkyi aluksi lähinnä kaupungeissa ja suurilla teollisuuspaikkakunnilla, mutta nykyään niitä on lähes jokaisessa kunnassa. Kansalaisopistoja pidetään yhtenä tärkeimmistä matalan kynnyksen vapaa-ajan palveluista.

Järjestäytyneen teatteritoiminnan alkuvuosina Suomen maaseutukaupunkien käsityöläisten ja Helsingin sivistyneistön teatteritarpeiden välillä oli selvä ero. Toisaalta teatteriryhmien kiertueet maaseudulla merkitsivät teatteriharrastuksen juurruttamista ympäri maata, Työväenliikkeen teatteritoiminnassa näyteltiin omaa elämänpiiriä lähellä olevia realistisia näytelmiä, jotka yhteiskuntakriittisinä innoittivat nousuun ja taisteluun olosuhteita vastaan. 1800-luvun lopussa ympäri Suomea työväenyhdistykset perustivat näytelmäseuroja sekä antamaan voimaa omaehtoisen tekemisen kautta että rakentamaan työväestön identiteettiä.

Poria pidetään suomenkielisen teatterin syntymäpaikkana, sillä Kansallisteatterin edeltäjä Suomalainen Teatteri antoi ensimmäisen näytäntönsä Porissa Hotelli Otavan teatterisalissa 13.10. 1872. Kaupungissa vaikutti 1880-luvulla kolme harrastajateatteria: Raittiusseura Alphan näyttämö, Porin Työväenyhdistyksen näytelmäkerho sekä Suomalaisen Nuijan näytelmäseura. Porin Työväenyhdistyksen näytelmäkerhosta muodostettiin vuonna 1909 Porin ensimmäinen ammattiteatteri Porin Työväen Teatteri. Sille syntyi vastapainoksi porvarillinen Porin Näyttämö vuonna 1925, joka jatkoi Raittiusseura Alphan teatteritoimintaa. Teatterit yhdistettiin vuonna 1931 Porin Teatteriksi, joka on tänä päivänä Suomen neljänneksi vanhin ammattiteatteri.

Helposti saavutettavat ja monipuoliset kulttuuripalvelut kuuluvat edelleen kaikille. Pidetään siis SDP:n sloganin mukaan huolta kunnasta, niin me kuntalaisetkin voimme kehittää ja sivistää itseämme.

Susanna Virkki, tutkija, kuntavaaliehdokas (sd.) Pori