Tutkijademari kaipaa avoimuutta politiikkaan – “Jokaisen veronmaksajan pitäisi saada tietää, mitä verorahoilla on tehty”

Kuva: Henry Toivari
Politiikassa mukana oleminen on tuonut Vilja Siitoselle esiintymiskokemusta, josta on hyötyä myös tutkijan työssä.

Vilja Siitonen ei ole tavallinen demari. Hän on 32-vuotias luonnontieteilijä, joka on kuulunut puolueeseen jo kuusitoista vuotta. Siitosen luonnonyhdisteitä käsittelevä väitöskirja valmistui kesän aikana ja ensi keväänä on vuorossa jo neljännet kuntavaalit. Ei olekaan perusteetonta sanoa, että Siitonen on sekä tutkija että poliitikko.

SDP on kuitenkin kansainvälinen tasa-arvon ja sivistyksen liike. Miksi se ei sopisi korkeastikoulutetulle naiselle?

– Minulla on kaksi haastavaa, mutta hyvin erilaista hommaa. Ne antavat hyvin vastapainoa toisilleen, sanoo tällä hetkellä kaupunginhallituksen varajäsenenä ja konsernijaoston jäsenenä Turussa toimiva Siitonen.

Tutkijan ja poliitikon roolit ovat monessa kohdassa tukeneet toisiaan.

– Politiikassa ja tutkimuksessa molemmissa täytyy esiintyä jonkin verran. Kaikki tutkimustyötä tekevät eivät nauti siitä. Se, että on ollut mukana politiikassa on auttanut esiintymiseen, kun on tullut kokemusta siitä.

“16-vuotiaana oli paljon selkeämpi kuva maailmasta”

Siitoselle oli jo lukioikäisenä selvää, ettei hän halua politiikasta ainakaan alkuvaiheessa ykkösuraa. Biokemian opiskelu olikin jotain aivan muuta kuin politiikkaa. Siitonen ryhtyi tekemään väitöskirjaansa heti maisteriksi valmistuttuaan. Tieteen tekeminen on vaikuttanut myös hänen tapaan toimia politiikassa.

– Harmaan sävyt, niitä on tullut tosi paljon enemmän, kun tekee tutkimusta työkseen. Asioita ei vaan oteta totuutena, vaan niitä täytyy pureskella ja miettiä eri näkökulmista. Se ei ole tyypillinen tapa tehdä politiikkaa.

– Nuorempana oli paljon selkeämpi kuva maailmasta. Mitä enemmän asioita ajattelee, sitä hankalammaksi ne muuttuvat. Yksi vaihtoehto ei ole enää ehdottomasti parempi kuin toinen, vaan asioissa on hyvät puolet ja huonot puolet. Tietysti se on hyvä, ettei ole enää mustavalkoista ajattelua, mutta se voi olla vaikeampi myydä äänestäjille.

Vilja Siitonen on kokenut tutkimusta tehdessään tärkeäksi sen, että yrittää kertoa myös ulospäin tutkimuksestaan. Hän on muun muassa kirjoittanut Turun Sanomiin tutkimuksesta ja lähettänyt lehdistötiedotteita, kun työ on edennyt.

– Tutkijan työhön kuuluu myös se, että kertoo veronmaksajille heidän omalla kielellään, mitä siinä tutkimuksessa tehdään. Verorahoistahan suurin osa rahoituksesta tulee.

– Se on se, mitä politiikka on minulle antanut. Ei riitä, että tekee asioita. Täytyy myös kertoa ihmisillä, mitä tekee.

“Joudun usein perustelemaan puoluevalintaani”

Kun Vilja Siitonen liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 2000, maailma oli kovin erilainen. Hänen mielestään demareilla oli silloin selkeämpi paikka puoluekartalla, mutta sittemmin muut ympärillä ovat muuttuneet enemmän kuin SDP.

– Kun liityin, tuntui että tämä on varma kotisatama. Maailmantilanne oli hyvin erilainen silloin kuin nyt. Esimerkiksi Perussuomalaiset oli marginaalinen puolue. Emme ole kehittyneet niin paljoa kuin olisi pitänyt, pitäen samalla kiinni perusarvoistamme.

Esimerkiksi ay-liike on tiukasti kytköksissä meihin, mutta kenen puolella se on?

Siitosen mielestä tulisi tunnistaa, kuka on se tämän päivän duunari, joka kaipaa puolustamista.

– Esimerkiksi ay-liike on tiukasti kytköksissä meihin, mutta kenen puolella se on? Meillä on aika paljon korkeasti koulutettuja, jotka ovat pahemmassa tilanteessa kuin perinteiset teollisuusalan duunarit. Ihmisiä yritetään saada yksityisyrittäjiksi ja nollatuntisopimuksista on tullut normi. Meidän pitäisi taistella kaikkien työläisten puolesta.

Korkeasti koulutettuna nuorena naisena Siitonen joutuu toisinaan perustelemaan puoluevalintaansa muille. Hänen mielestään korkeasti koulutettujen naisten on tällä hetkellä vaikea äänestää demareita ja moni valitsee Vihreät.

– SDP on kuitenkin kansainvälinen tasa-arvon ja sivistyksen liike. Miksi se ei sopisi korkeastikoulutetulle naiselle? Vihreät on onnistunut nappaamaan monien mielikuvissa sen paikan, mikä meillä pitäisi olla.

“Äänestämällä viime eduskuntavaaleissa ei pystynyt vaikuttamaan siihen, mikä on Suomen linja”

– Meidän pitäisi pystyä palauttamaan usko politiikkaan. Mikään ei ole mennyt niin kuin viime vaaleissa sanottiin, joten en yhtään ihmettele, jos joku ei nyt halua äänestää, Siitonen toteaa.

Vilja Siitonen lähtisikin palauttamaan uskoa politiikkaan lisäämällä demokratian läpinäkyvyyttä.

– On huolestuttava kehityssuunta, että on koko ajan vaan enemmän salaisia asioita, mitä verorahoilla tehdään. Samoin kuin tutkijoiden pitää kertoa mitä he tekevät, jokaisen veronmaksajan pitäisi saada tietää, mitä verorahoilla on tehty.

Emme me halua, että yksittäiset ihmiset joutuvat maksamaan palveluista hirveitä summia.

Siitosen mielestä SDP:n tulisi palata perusasioihin. Kaikki yhteiskunnan peruspalvelut tulee pitää korkeatasoisina ja ne tulee rahoittaa mieluummin verovaroin kuin palvelumaksujen kautta.

– Meidän ydin on se, että verovaroin pyöritetään asioita. Emme me halua, että yksittäiset ihmiset joutuvat maksamaan palveluista hirveitä summia. Palveluiden pitää myös olla niin laadukkaita, että kaikki haluavat käyttää niitä.

– Uskon, että tämä kiinnostaa kaikkia. Ei se rikas ihminen, joka on maksanut paljon veroja, halua maksaa palvelumaksuja. Eikä se yksinhuoltaja, jolla ei ole rahaa. Tämä asia voisi yhdistää meitä kaikkia. Veroja maksetaan sen takia, että niiden avulla pitäisi kustantaa nämä asiat, Siitonen päättää.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Nämä viestit kertovat karua kieltään” – sd-kansanedustaja vaatii mielenterveysohjelmaa

Kuva: Roope Permanto

SDP:n kansanedustaja Katja Taimela vaatii uutta kansallista mielenterveysohjelmaa. Hän kertoo saaneensa useita yhteydenottoja, jotka kertovat vaikeuksista päästä mielenterveyspalvelujen piiriin.

– Ne kertovat ihmisten hädästä, kun palveluiden pääseminen vaatii ankaraa taistelua. Yhä useammin ongelmat koskettavat nuoria. Myös läheisten jaksaminen on koetuksella. Nämä viestit kertovat karua kieltä mielenterveyspalveluiden tilasta.

Hänellä on selkeä kuva, miten ongelmiin pitää puuttua.

– Tarvitsemme matalan kynnyksen palveluja, jotka tuovat avun odottelematta ja riittävän varhain. Palveluita on oltava tarjolla riittävästi sekä akuutteihin tarpeisiin että pitkäkestoisempaan hoitoon, terapiaan ja kuntoutukseen.

Mielenterveyspalvelut näyttävät jäävän sivuraiteelle.

Vielä vuonna 2000 kuntien terveydenhuollon menoista 5,5 prosenttia ohjautui mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2015 luku oli vain 4,3 prosenttia.

– On merkillepantavaa, miten vähän mielenterveyspalveluista on puhuttu myös sote-uudistuksessa. Ne näyttävät jäävän sivuraiteelle, Taimela murehtii.

Hallitus on luvannut mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistuvan vielä tämän vuoden aikana. Taimelan mielestä tarvitaan myös kattava ohjelma, jossa määritellään kansallinen mielenterveyspolitiikka.

Hän on jättänyt tänään kirjallisen kysymyksen, jossa tuo esille huolensa mielenterveyspalvelujen tilasta.

”Päiväkodin ovet ovat kuin pyöröovet” – sd-kansanedustaja: Varhaiskasvatuksen kentältä tästä tulee valtavasti palautetta

Kuva: Jukka-Pekka Flander
SDP:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta.

Vuonna 2016 tehtiin heikennyksiä varhaiskasvatukseen: päivähoito-oikeutta rajattiin 20 tuntiin viikossa ja lapsiryhmiä suurennettiin.

– Nämä muutokset ovat huonontaneet merkittävästi varhaiskasvatuksen laatua, ja samalla varhaiskasvatusikäisten lasten koulutuksellinen tasa-arvo on alkanut heikentyä, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) harmittelee.

Hallituksen päätös rajata subjektiivisen päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa antaa lasten vanhemmille ja kunnille mahdollisuuden määritellä varhaiskasvatuspalvelujen käytön niin, että lapset ovat toiminnassa joko päivittäin, pari kokonaista päivää tai 2-3 päivää viikossa.

Päiväkodin lapsiryhmässä on samanaikaisesti sekä kokopäivätoiminnassa olevia lapsia, 2-3 päivää viikossa olevia lapsia tai osapäivätoiminnassa olevia lapsia.

– Voimassa olevan lasten päivähoitoasetuksen mukaan ja henkilöstön ja lasten välisen suhdeluvun laskentatavan mukaan päiväkodin lapsiryhmäkoko voi nousta siis jopa 30 lapseen, Eloranta toteaa.

Eloranta kertoo, että varhaiskasvatuksen kentältä tulee tästä valtavasti palautetta.

– Päiväkodin ovet ovat kuin pyöröovet, lapset ja tulevat ja menevät pitkin päivää. Tämä aiheuttaa levottomuutta ja vaikeuttaa lasten kaverisuhteiden muodostumista. Toisaalta lapset saattavat osallistuvat päiväkodin ryhmätoimintaan niin epämääräisesti, eri kelloaikoina, että tavoitteellisen, tuloksellisen, yksilöllisen ja vaikuttavan pedagogisen varhaiskasvatuksen toteuttaminen tuottaa henkilöstölle lähes mahdottoman tehtävän, Eloranta kertoo.

”Varhaiskasvatuslain 2015 keskeinen päämäärä eli koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen on lähes hukattu.”

Päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi 2015. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus seuraa sen kokonaisvaikutuksia ja antaa selvityksen eduskunnan sivistysvaliokunnalle. Valtioneuvoston toimeksiannon mukaisesti Oulun yliopiston tekemässä VakaVai -kartoituksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön vuosina 2015 ja 2016 tehtyjen muutosten kokonaisvaikutuksia.

Selvityksen mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteet ja henkilöstörakenne eivät kohtaa, Eloranta jatkaa tiedotteessaan.

– Vuoden 2015 varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogista toimintaa. Kuitenkin pedagogisen koulutuksen saanut henkilöstö on vähentynyt päiväkodeista, koska yliopistoissa ei ole koulutettu riittävästi lastentarhanopettajia. Nyt opettajakoulutukseen tehdyt lisäykset ovat hyvä alku, mutta vielä täysin riittämättömiä.

VakaVai -selvityksessä käy ilmi, että osapäivätoiminnassa olevat lapset ovat samoissa ryhmissä kokopäivätoiminnassa olevien lasten kanssa.

– Näin myös lapset huomaavat, että he jäävät paitsi joistain ryhmän toiminnoista. Tästä selvityksen mukaan kantoivat syvää huolta muun muassa lasten vanhemmat. Selvitys antaa myös vahvan kuvan, että kuntien varhaiskasvatuspolitiikka on vuoden 2016 lakimuutosten myötä eriytynyt. Varhaiskasvatuslain 2015 keskeinen päämäärä, eli koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen, on lähes hukattu.

Eloranta on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Huolestuttava ilmiö: Vain 2/3 osallistuu päivittäin – Tätä ei kouluruokaa halveksiva nuoriso muista

Kuva: Kari Hulkko

Alakoulussa lähes kaikki oppilaat osallistuvat joka päivä kouluruokailuun. Kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on huolestunut kasvavasta ilmiöstä: yläkoulussa vain 2/3 oppilaista osallistuu siihen päivittäin. Moni jättää pois etenkin salaatin ja maidon.

Hän huomauttaa, että maksuton kouluruokailu on yksi suomalaisen koulun, oppimisen, osaamisen ja hyvinvoinnin menestystekijöistä.

– Maksuttoman kouluruokailun tuominen kouluihin on esimerkki siitä, miten Suomessa on haluttu huonoinakin aikoina panostaa koululaisiin, kouluihin ja opiskeluun, sillä ilmainen kouluruoka tuli kouluihin vuonna 1943, keskellä jatkosotaa ja ankeita pulavuosia.

Kiire ja pitkät jonot tai meluisa ympäristö estävät viihtymistä.

Uusi kouluruokailusuositus julkaistiin alkuvuodesta.

– Ruokailun tulisi olla koulupäivän kohokohta, joka tukee oppimista, kouluviihtyvyyttä, ruokaosaamista ja ruokatajun syntymistä. Suositusten mukaisesti toteutettu ruokailu koulussa tarjoaa monipuolista, terveellistä ruokaa, silmäniloa, yhdessäoloa, seurustelua ja hyvää oloa. Se tukee lasten ja nuorten jaksamista, kasvua ja painon tervettä kehitystä, Eloranta korostaa.

Hän pohtii sitä, miksi kaikki oppilaat eivät jostain syystä kuitenkaan syö koko suunniteltua ateriakokonaisuutta. Niitä ovat muun muassa kodin antama malli, ruokakulttuuritausta, markkinointi tai vertaispaine.

Koulu voi Elorannan mielestä vaikuttaa siihen, että ruokailu tehdään houkuttelevaksi. Aterian ajoitus, sujuva ruoan tarjoilu, viihtyisä ruokatila ja ruokarauha ovat oleellisia tekijöitä.

– Kiire ja pitkät jonot tai meluisa ympäristö estävät viihtymistä, Eloranta painotti, kun hän avasi pop up -kouluruokalan Turussa perjantaina.

Hän toivoo, että kodit ja koulut toimisivat yhdessä sen eteen, että jokainen koululainen haluaa osallistua lounastaukoon.

Turun SDP tyytyväinen budjettisopuun

Turun sosialidemokraattinen valtuustoryhmä katsoo, että sen budjettitavoitteet ovat riittävästi huomioitu puolueitten yhteisessä neuvottelutuloksessa.

– Erityisen tärkeänä pidän sitä, että kouluista ja päiväkodeista ei leikata kaupunginjohtajan esittämällä tavalla, sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Piia Elo.

– Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu on myös ensiarvoisen tärkeä tulevaisuuden eriytymiskehityksen ehkäisemisessä, Elo jatkaa ja muistuttaa tämän olleen SDP:n pitkäaikainen tavoite.

Ennaltaehkäisevä rooli SDP:n mielestä on myös liikuntalautakunnan 300.000 euron lisärahalla, vaikka suurempaa alunperin tavoiteltiinkin.

Myös sosiaalinen luototus on mukana ensi vuoden budjetissa. Tämä oli Turun SDP:n kuntavaaliohjelmassa, kuten myös maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen alle 25-vuotiaille.

Loppuvaiheessa neuvotteluja SDP sai läpi Hyvinvointisektorille 500.000 euron lisärahan hoitoketjujen sujuvoittamiseen. Tavoitteena on oikea-aikainen ja tarpeenmukainen hoito ihmisille, mikä mahdollistaa myös ison kustannussäästön siirtoviivemaksuissa.

Fölin työsuhdematkalippu oli myös SDP:n budjettitavoitteissa.

– Tämä on ilahduttava kädenojennus työnantajalta ja samalla merkittävä ympäristöteko, Elo hehkuttaa.

– Kaiken kaikkiaan ensi vuoden budjetti antaa esitettyä paremmat eväät ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämiseksi, sekä Turun eriytymiskehityksen kääntämiseksi, Piia Elo kehuu.

Maaskola ja Kallio hakevat Turun SDP:n puheenjohtajistoon

Kaupunginvaltuutettu Mika Maaskola hakee Turun SDP:n puheenjohtajaksi.

Turun SDP:n puheenjohtajisto vaihtuu vuodenvaihteessa. Marraskuun lopulla järjestettävässä valintakokouksessa tullaan mitä todennäköisemmin äänestämään sekä järjestön puheenjohtajasta että varapuheenjohtajasta. Viimeisimpänä ehdolle ovat asettuneet kaupunginvaltuutettu Mika Maaskola ja varavaltuutettu Nina Kallio. Maaskola hakee puheenjohtajaksi, Kallio varapuheenjohtajaksi.

– Tarvitsemme nyt puheenjohtajia, jotka yhdistävät ja aktivoivat koko jäsenistön osaamisen. Elämme ajassa, jolloin yksilön arvostus ja tarpeet on nostettu kovin korkealle. Sosialidemokratian perinteisiä arvoja ovat olleet yhteisöllisyys, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, näistä haluamme pitää kiinni. Kehitys on ollut samankaltaista kaikissa kehittyneissä maissa. Sosialidemokratia pysyvine arvoineen yhdistää ihmisiä yli sukupolvien, Maaskola ja Kallio linjaavat tiedotteessaan.

– Politiikassa tulee pyrkiä avoimuuteen unohtamatta kuitenkaan SDP:n poliittisia tavoitteita. Neuvottelemalla ja toisten näkökantoja ymmärtämällä pääsemme mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Tulevaisuuden Turkua tulee rakentaa innovatiivisuudella, ottaen huomioon kuitenkin taloudelliset sekä asiantuntijoiden ja käyttäjien näkökohdat uuden suunnittelussa ja vanhan säilyttämisessä.

– Turku on positiivisessa virtauksessa mukana, positiivisuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Tulevaisuuden hienossa kaupunkikehitysohjelmassa tulee huomioida myös lähiöiden kehittäminen, turvallisuuden lisääminen sekä ehkäistä kaikin keinoin syrjäytymistä. Kaavoituksessa ja rakentamisessa tulee huomioida Turku kokonaisuutena, perheiden, yksinelävien sekä ikäihmisten tarpeet ja monimuotoinen, toimiva ja viihtyisä kaupunkiympäristö. Kaupunkilaisia tulee tukea kestävän kehityksen huomioimisessa arjessa sekä korostaa ympäristöllisiä arvoja mm. joukkoliikenteen käyttöönotossa.

– Syrjäytymisen syyt lähtevät perheistä, huono-osaisuus periytyy. Osalla nuorista esiintyy puutteellista koulutustasoa tai keskeytettyjä opintoja. Turun pitää voida tukea perheitä ruuhkaisissa ja vaikeissa elämänvaiheissa niin, että syrjäytymiskehitystä ei tapahdu. Samalla meidän tulee huomioida monimuotoisesti kaupunkilaisten tarpeet; kulttuuri-, liikunta- ym, palvelut, mitä kukin kaupunkilainen elämänsä eri vaiheissa tarvitsee elääkseen laadullisesti hyvää elämää.

– Turun pitää aktiivisesti seurata maakunta- ja sote-uudistuksen vaiheita, ja tarvittaessa tarttua kehitystyöhön.  Toistaiseksi pyrimme vahvistamaan olemassa olevin ja toimivin keinoin Turkulaisten hyvinvointia ja antamaan tukea silloin kun sitä tarvitaan, ennaltaehkäiseviä palveluja painottaen.

Aiemmin ehdokkuudestaan ovat ilmoittaneet Turun kaupunginvaltuutettu Mari-Elina Koivusalo, joka hakee puheenjohtajaksi ja Nummenmäen sosialidemokraattien puheenjohtaja Marko Heinonen, joka hakee varapuheenjohtajaksi.

Turun SDP:n edustajiston kokous järjestetään torstaina 23.11.