Kokonaiskuolleisuus tarkoittaa, että tutkimuksessa on otettu huomioon muutkin kuin koronaviruksesta johtuneet kuolemat.

Suomen osalta tulokset kertovat erityisesti siitä, että koronarajoitukset olivat täällä vahvat ja niitä noudatettiin, sanoo THL:n tutkimusprofessori Tuija Leino. Niillä estettiin pandemian alkuvaiheessa niin koronasta kuin muista taudeista johtuvia kuolemia.

- Kuolleisuuden kannalta olennaista on, kuinka voimakkaita rajoituksia tehtiin ikääntyneille, jotka koronaan yleisimmin kuolivat, Leino sanoo STT:lle.

EU-rahoitteisen jäsenmaiden yhteistyöverkoston EuroMOMOn julkaisemassa tieteellisessä artikkelissa on tarkasteltu alkuvuoden 2020 ja kevään 2023 välistä ajanjaksoa, johon ajoittui neljä koronaviruksen tartunta-aaltoa.

TUTKIMUKSEN mukaan Suomi oli yksi maista, joissa ylikuolleisuus oli tutkimusaikana vähäistä. Ylikuolleisuutta havaittiin kuitenkin pandemia-aaltojen aikana.

Ylikuolleisuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon enemmän kuolemia on tietyllä aikavälillä kuin tilastollisesti odotettiin. Koronapandemian aikaista kuolleisuutta on verrattu sekä eri jäsenmaiden välillä että aikaisempien viiden influenssakauden ylikuolleisuuteen.

Koko Euroopan tasolla vain kaksi ensimmäistä korona-aaltoa aiheuttivat enemmän ylikuolleisuutta kuin influenssa tavanomaisesti aiheuttaa.

Kuolleisuuden vähenemistä selittää Leinon mukaan ensinnäkin koronaviruksen muuntuminen. Lisäksi väestössä alkoi jo olla immuniteettia koronaa vastaan.

- Vaikka viruksesta tuli tarttuvampi, se ei enää pystynyt olemaan vakavampi.

KAIKKEIN korkein ylikuolleisuus koko seuranta-ajalta laskettuna oli Kreikassa, Unkarissa ja Italiassa, joissa se oli moninkertaista Suomeen verrattuna.

Eri maiden välillä oli pandemian aikana eroja kuolleisuuden lisäksi siinä, mikä korona-aalto oli missäkin maassa pahin.

Englannissa ja Ranskassa ylikuolleisuus oli korkeinta ensimmäisessä aallossa, Slovakiassa, Portugalissa ja Unkarissa puolestaan toisessa. Kreikassa ja Virossa pahin oli vasta kolmas aalto, jolloin koronarokotteet olivat jo käytössä.

Leino arvioi, että rajoitusten ja niiden noudattamisen lisäksi maiden välisiä eroja selittää myös rokotusten onnistuminen, eli kohdennettiinko ne tavalla, joka esti kuolemia – käytännössä siis ensimmäisenä vanhimpiin ikäryhmiin.

KORONAVIRUS myös levisi eri maihin hieman eri tahtiin, joten esimerkiksi Suomessa oli enemmän aikaa varautua pandemiaan kuin joissain muissa maissa.

Ruotsissa kuolleisuus oli ensimmäisessä aallossa korkeampi kuin Suomessa, mutta myöhäisempien aaltojen aikana ylikuolleisuus oli Suomeen verrattuna pienempää. Ruotsissa rajoitukset olivat Suomea lievempiä.

- Ruotsissa virus pääsi isoihin vanhainkoteihin ja siellä kuoltiin paljon alussa. Sitten kun meillä kuolemat alkoivat lisääntyä, Ruotsissa ne jo vähenivät, koska siellä ei ollut syntynyt sairastamisvelkaa, Leino selittää.

- Kun väestössä koko ajan sairastetaan tasaisesti, tulee myös immuniteettia tasaisesti.

TUTKIMUKSESSA tarkasteltu ajanjakso loppuu kevääseen 2023. Pandemian jäljet eivät kuitenkaan pääty siihen.

- Esimerkiksi vuoden 2023 lopussa ja vielä vuoden 2024 lopussa Suomessa selvästi oli koronan ja myös muiden infektioiden aiheuttamaa ylikuolleisuutta, Leino sanoo.

Leino arvioi, että vaikka kovat rajoitukset olivat tehokkaita ja niillä pystyttiin Suomessa estämään kuolemia, tehtiin Suomessa myös ylilyöntejä niin lasten ja nuorten kuin vanhusten kohdalla. Virusta ei nimittäin rajoituksilla pystytä poistamaan, hän toteaa.

- Niin kauan kuin väestössä ei ole immuniteettia, virus pystyy tulemaan väestöön aina uudestaan.

STT/Maiju Ylipiessa