Kolumnit
17.9.2019 11:19 ・ Päivitetty: 17.9.2019 12:01
Työmarkkinoilla pätee vanha sääntö, ja niin käy nytkin – asemiin ajo alkoi jo keväällä, kun Häkämies ja Helle olivat hämmästyvinään
Paljon parjattu kilpailukykysopimus on päättymässä lokakuun lopulla. Ensimmäisenä todella merkittävänä liittona neuvottelupöytien äärelle asettui maan suurin Teollisuusliitto.
Se solmii useita kymmeniä sopimuksia, suurimpana teknologiatollisuus. Ensimmäiset ajot asemiin nähtiin jo keväällä, kun puheenjohtaja Riku Aalto ilmoitti, ettei kiky-sopimuksessa olleelle työajan pidennykselle tule jatkoa. Välitön irtisanominen koskee noin 100 000 liiton jäsentä ja viittä sopimusalaa.
Tottakai sekä EK:n Jyri Häkämies että Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle olivat hämmästyvinään ja sanoivat, että pidennys on sisäänkirjoitettu sopimuksiin. Niin onkin, mutta Teollisuusliiton mukaan työajan pidennys on työehtosopimuksen lisäpöytäkirja. joka voidaan irtisanoa.
On muistettava, että kun kikyä neuvoteltiin ja sovittiin 2016, ei Teollisuusliittoa ollut olemassa. Oli vain Metallityöväenliitto, joka silloin solmi työaikaoption viiteen sopimukseensa. Kun Teollisuusliitto 2017 aloitti, siihen oli liittynyt useita liittoja lukuisilta sopimusaloilta.
Nykyisen Teollisuusliiton muissa sopimuksissa kiky-pidennys on sopimusten sisällä, joten poistosta on neuvoteltava jokaisen sopimuksen kohdalla erikseen. Ja niitähän riittää kaikkiaan 33.
Yrityksillä ei siis ainakaan huonosti mene.
On muitakin syitä, miksi kiky on aiheuttanut niin paljon närää palkansaajissa. Suuttumus, ellei peräti raivo on ollut suurinta julkisella sektorilla, jonka lomarahoja leikattiin 30 prosentilla vuosina 2017–2019. Kun alan palkat eivät muutoinkaan ole häävit, on leikkaus tuntunut todella kipeältä. Moni perhe on joutunut heittämään hyvästit lomasuunnitelmille kolmeksi vuodeksi.
Muutenkaan kiky-sopimus ei ollut anniltaan kummoinen. Palkasaajien reaaliansiot nousivat keskimäärin 1,3 prosenttia alkuvuodesta 2018 alkuvuoteen 2019, mutta se johtui pikemminkin hintatason laahaamisesta, ei ansiotason kohoamisesta.
Työvoimakustannukset ovat nousseet tuollaista puolen prosentin luokkaa.
Samaan aikaan konkurssien määrä on tippunut vuodessa 3,6 prosenttia (tammi–kesäkuu).
Yrityksillä ei siis ainakaan huonosti mene.
Työmarkkinoilla pätee sellainen sääntö, että mitä pitempään ilman palkankorotuksia tai mitättömillä korotuksilla mennään, sitä suuremmiksi paineet korotuksiin kasvavat. Niin tulee olemaan nytkin. Paineet palkankorotuksiin ja muutenkin sopimusten uudistamiseen ovat kovat, erityisesti julkisella sektorilla. Kolme vuotta työmarkkinoilla on nykyään hirmuisen pitkä aika, muutosvauhti on niin raju.
Vielä on työmarkkinoilla tyyntä. Viime kolumnissani ennustin myrskyä syksyksi. Saa nähdä, onko sää-äijä oikeassa.
Toivottavasti en.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.