Käytännössä tällä hallituskaudella etenkin ulkomaalaisten asema työmarkkinoilla on monin osin heikentynyt.

Tänään julkaistun Teollisuuden Palkansaajien ja SAK:n Halpa työ, kallis hinta -selvityksen mukaan häviäjiä ovat etenkin hyväksikäytön kohteeksi joutuvat työntekijät, mutta työehtojen polkeminen voi heikentää työehtoja myös muilla työntekijöillä ja vääristää yritysten välistä kilpailua.

Halpa työ, kallis hinta -selvityksen on tehnyt muuttoliikettä ja työmarkkinoita tutkinut valtiotieteiden tohtori Rolle Alho. Hän muistuttaa hyväksikäytöstä puhutun Suomessa koko 2000-luvun. Hän näkee poliittisen tahdon puuttumisen suurena syynä siihen, että tilanne ei ole merkittävästi parantunut.

– En ole kovin optimistinen, että hyväksikäytön torjuntaan saataisiin järeämpiä keinoja. Kyse on osin myös rahasta, sillä sitä torjuntatoimet tarvitsevat, mutta ne myös maksavat itsensä takaisin. Kyse on tärkeästä investoinnista, Rolle Alho sanoi tänään pidetyssä raportin julkistamistilaisuudessa.

Samassa tilaisuudessa puhunut Li Andersson, europarlamentaarikko (vas.) ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja, sanoi asian vielä suoremmin. Hänen mukaansa Suomessa on jo nyt eriytyneet työmarkkinat ja luokkayhteiskunta.

Andersson pitää hyvänä kehityksenä, että Suomessa hyväksikäytöstä jo puhutaan oikeilla termeillä. Tosin Norjassa on menty pidemmälle. Andersson kertoo Norjassa hyväksikäyttöön puuttumisen vauhdittuneen, kun maassa alettiin puhua asiasta työmarkkinarikollisuutena.

– Suomalainen yhteiskunta kuitenkin pitkään hyväksyi työperäisen hyväksikäytön. Meillä puhuttiin tänne tulleiden marjanpoimijoiden tilanteesta ainakin 15 vuotta ennen kuin se todettiin laittomaksi toiminnaksi, Li Andersson muistuttaa.

Andersson pitää hyväksikäyttöä yhtenä isoimmista haasteista EU:n työmarkkinapolitiikassa. Maahanmuuttoa kuitenkin tarvitaan, kun EU-alueella eläköityy vuosittain noin miljoona ihmistä.

ORPON hallitus vahvisti työperäisen hyväksikäytön vastaisen toimenpideohjelman, joka pohjautuu Marinin hallituskaudella valmisteltuun ja vuonna 2023 hyväksyttyyn työperäisen hyväksikäytön ehkäisemisen ja torjumisen strategiaan.

Tästä huoli nykyinen hallitus on tehnyt lukuisia politiikkatoimia, jotka heikentävät sekä ulkomaalaisten että yleisesti työntekijöiden oikeuksia. Halpa työ, kallis hinta -selvityksen mukaan tämä on heikentänyt hyväksikäytön torjuntaa. Lakimuutoksin on kiristetty esimerkiksi oleskelulupapolitiikkaa ja heikennetty työntekijän asemaa irtisanomisperusteita lieventämällä.

Hyväksikäytön torjunnassa järeämmät keinot eivät ole edenneet, vaikka niillä voitaisiin puuttua systemaattiseen hyväksikäyttöön ja saada siihen syyllistyviä toimijoita nykyistä tehokkaammin vastuuseen. Selvitys listaa näihin keinoihin muun muassa hankintalain tiukentamisen, riittävät toimivaltuudet työsuojelutarkastajille ja ammattiliittojen ryhmäkanneoikeuden.

HALPA työ, kallis hinta -selvityksen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen paljon rakenteita, jotka mahdollistavat hyväksikäytön, tai jopa kannustavat siihen.

Julkinen sektori omalla toiminnallaan mahdollistaa tai jopa lisää hyväksikäyttöä. Julkiset toimijat – kuten usein myös yksityiset yritykset – painottavat hintaa hankinnoissaan. Työn toteuttajaksi valitaan kustannussyistä yrityksiä, jotka laiminlyövät työehtoja. Tämä merkitsee monessa tapauksessa työntekijöiden aseman polkemista.

Kyse on merkittävistä hankinnoista. Selvityksen mukaan pelkästään julkisten hankintojen arvo on vuosittain noin 38 miljardia euroa. Näistä noin puolet on kilpailutettuja hankintoja.

Julkisia hankintoja säätelee hankintalaki, jonka tarkoituksena on turvata tasapuolinen kilpailu sekä julkisten varojen tehokas käyttö. Hankintalain mukaan julkisissa tarjouskilpailuissa voidaan ottaa huomioon muitakin tekijöitä kuin hinta, kuten laatu.

Totuus on toinen. Euroopan komission selvityksen mukaan vuonna 2022 Suomessa tehdyistä julkisista hankinnoista 58 prosenttia tehtiin valitsemalla toimittajat vain kustannusten perusteella.

Selvitylsen mukaan esimerkiksi siivousalalla tämä on johtanut tilanteisiin, joissa maahanmuuttotaustaisten työntekijöiden työehtoja polkeneet yritykset ovat voittaneet kerta toisensa jälkeen julkisia tarjouskilpailuja.

SAK on vaatinut, että parhaillaan uudistettavaa hankintalakia täsmennettäisiin siten, että työperäiseen hyväksikäyttöön syyllistyneitä yrityksiä voitaisiin sulkea ulos kilpailutuksista nykyistä matalammalla kynnyksellä. Tämä tekisi vakavaan alipalkkaukseen syyllistymisen perusteeksi sulkea yritys tarjouskilvasta.

Suomen nykyinen oleskelulupajärjestelmä myös osaltaan mahdollistaa hyväksikäytön. Oleskeluluvat ovat usein sidoksissa työntekoon, jolloin työpaikan menettäminen voi merkitä maassaolo-oikeuden menettämistä. Tämä vaikeuttaa työntekijän neuvotteluasemaa suhteessa työnantajaan ja heikentää hänen mahdollisuuksiaan tuoda ongelmia esiin.

Orpon hallituksen päätöksen mukaan työttömäksi jääneellä ulkomaalaisella on kolme tai kuusi kuukautta aikaa löytää uusi työ tai oleskelulupa perutaan. Riski oleskeluluvan nopeasta peruuttamisesta voi pakottaa pysymään hyväksikäyttöä harjoittavassa työpaikassa.

Työnantajajärjestöt ovat toistuvasti kritisoineet oleskelulupapolitiikan kiristämistä. Niissä nähdään, että näin heikennetään ulkomaalaisten halua hakeutua Suomeen töihin tai pysyä Suomessa.

ULKOMAALAISTEN työntekijöiden työperäistä hyväksikäyttöä on erityisesti rakennus-, laivanrakennus-, ravintola-, kuljetus- ja siivousalalla sekä matkailupalveluissa ja maa- ja metsätaloudessa. Siis pääosin matalapalkkaisilla ja työvoimavaltaisilla toimialoilla. Näillä aloilla palkat muodostavat merkittävän osan kokonaiskustannuksista.

Poikkeuksiakin on. Selvityksessä kerrotaan Turun telakalla työsuojelutarkastajien löytämistä tapauksista, joissa intialaisten insinöörien Intiassa solmitut työsopimukset eivät vastanneet suomalaisia työehtosopimuksia. Palkka oli liian alhainen ja työaika pidempi kuin sen pitäisi olla työehtosopimusten mukaisesti.

Insinööriliiton Petteri Oksa puuttuu selvityksessä samaan ongelmaan: Suomeen tulleille erityisasiantuntijan oleskeluluvilla työskenteleville intialaisille insinööreille on tapana maksaa ainoastaan suomalaista mediaanipalkkaa, joka on minimiedellytyksenä kyseisessä oleskeluluvassa, mutta myös matalampi kuin suomalaisen insinöörin keskipalkka.

SELVITYKSEN mukaan työperäisestä hyväksikäytöstä kiinni jääminen on Suomessa epätodennäköistä ja rangaistukset ovat liian kevyitä.

Selvitykseen haastatelluista ammattiliiton edustajista moni toteaa, että harva hyväksikäyttöön syyllistyvä yritys välittää työsuojelutarkastajien toimintaohjeista tai kehotuksista hoitaa asiat kuntoon.

Työperäinen hyväksikäyttö on kriminalisoitu muun muassa työsyrjintänä ja kiskonnan tapaisena työsyrjintänä. Jos hyväksikäyttöön liittyy vapauden rajoittamista, pakottamista, painostamista, uhkailua, velkauttamista, erehdyttämistä tai väkivaltaa, se voi täyttää ihmiskaupan tunnusmerkistön.

Tavallisia hyväksikäytön muotoja ovat alipalkkaus, ylityökorvausten ja muiden asiaankuuluvien lisien maksamatta jättäminen, palkkojen takaisinperintä työntekijältä, toistuvat kohtuuttoman pitkät työpäivät, työnantajan tarjoama ala-arvoinen asuminen sekä vakavat laiminlyönnit työturvallisuudessa.

Osa näistä on rikoksia, osa ei, ja osassa liikutaan harmaalla alueella. Tyypillinen esimerkki siivousalan hyväksikäytöstä on tilanne, jossa työntekijälle annettu työtehtävä on mahdoton suorittaa annetussa ajassa, eikä ylimenevältä ajalta makseta palkkaa.

Selvityksen tehnyt Rolle Alho pitää joissain tapauksissa työperäisenä hyväksikäyttönä myös työsuhteen naamioimista kevytyrittäjyydeksi, jos se heikentää työntekijän asemaa ja sosiaaliturvaa. Hän sanoo tämän koskevan myös suomalaisia työntekijöitä.

MONESSA muussa Euroopan maassa hyväksikäyttö on Suomea voimakkaammin sanktioitu.

Esimerkiksi Alankomaissa työsuojeluviranomaisilla on mahdollisuus määrätä työnantajille alipalkkauksesta jopa 10 000 euron sakko per työntekijä. Myös lomakorvausten maksamatta jättämisestä voidaan määrätä sakko.

Alankomaissa on myös mahdollista, että työsuojeluviranomainen voi laskea työntekijälle maksamatta jääneet palkat ja määrätä työnantajan maksamaan ne sakkojen uhalla.

Itävallassa viranomaiset voivat määrätä tuntuvia, jopa 40 000 euron, hallinnollisia sanktioita alipalkkaukseen syyllistyville työnantajille.

Selvityksessä pidetään ennaltaehkäisyä ja rangaistusten koventamista tärkeinä keinoina. Olennaista olisi myös varmistaa, että hyväksikäyttäjän jäädessä kiinni seuraamukset kohdentuvat hyväksikäyttäjään, eivät uhriin.

”Rangaistuksia, sanktioita ja riittävän suurta kiinnijäämisriskiä tarvitaan pelotevaikutuksen vuoksi. Samalla on kuitenkin tärkeää korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä, sillä rikosprosessit ovat hitaita ja uhreille kuormittavia. Ne ovat vasta viimeinen keino puuttua ongelmiin”, selvityksessä todetaan.

Selvitys esittää nykyistä tiukempaa lainsäädäntöä, esimerkiksi ammattiliittojen ryhmäkanneoikeutta ja hankintalain tiukentaminen siten, että julkisella sektorilla olisi mahdollisuus ja velvoite sulkea kilpailutuksista nykyistä matalammalla kynnyksellä ulos toimijoita, jotka systemaattisesti syyllistyvät työperäiseen hyväksikäyttöön.

Alipalkkauksen kriminalisointi antaisi tehokkaammat mahdollisuudet puuttua maksamattomiin palkkoihin kuin tällä hetkellä suunnitteilla olevat rikosnimikkeet ”kiskonta” ja ”törkeä kiskonta” työelämässä.

Kyse on myös resursseista, joita työsuojeluviranomaisilla ei ole nyt riittävästi. Viranomaiset tarvitsisivat myös vahvempia toimivaltuuksia puuttua systemaattiseen alipalkkaukseen ja muuhun työperäiseen hyväksikäyttöön.

Selvitys pitää olennaisena myös tiedottamista. Kaikille Suomeen muuttaville ulkomaalaisille pitäisi kertoa työelämään liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, avusta ongelmatilanteissa sekä ammattiliittojen roolista.

– Koska suuri osa maahanmuuttajista ei kuulu ammattiliittoihin, korostuu neuvonnassa kolmannen sektorin rooli. Myös sillä pitää olla riittävästi resursseja, Rolle Alho sanoo.

Tietoa ja osaamista tarvitaan myös monissa yrityksissä. Selvitykseen haastatelluista asiantuntija usea totesi, että etenkään pienissä ulkomaalaisten omistamissa yrityksissä ei aina tunneta riittävästi työnantajan velvollisuuksia, työehtosopimuksia tai lainsäädäntöä.

HALPA työ, kallis hinta -selvitykseen on haastateltu yhteensä 41 ihmistä, jotka ovat maahanmuuton kanssa tekemisissä: ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, työ- ja elinkeinoministeriön ja Migrin edustajia sekä Lupa- ja valvontaviraston työsuojelutarkastajia.