Ensiapu- ja päivystysyksiköt kuudesta sairaanhoitopiiristä osallistuivat kaksivuotiseen tutkimukseen, jossa koottiin ja kehitettiin juuri niille soveltuvia keinoja työväkivallan omatoimiseen hallintaan.

Tutkimuksen teki Tampereen teknillinen yliopisto, ja Työsuojelurahasto tuki hanketta tutkimusmäärärahalla.

Kaikki kontaktoidut sairaanhoitopiirit lähtivät hankkeeseen mukaan. Se kertoo ongelman ajankohtaisuudesta ja soveltuvien hallintakeinojen tarpeesta, tutkijat Sanna Anttila ja Johanna Pulkkinen sanovat.

Ongelmia aiheuttavat potilaat, heidän omaisensa ja saattajansa. Aggressiot voivat nousta pintaan, kun odottaa epätietoisena, huolestuneena ja sairaana – etenkin jos on päihteistä sekaisin.

– Päivystykseen mennään maksavan asiakkaan asenteella: mulle kaikki heti nyt. Pois pitäisi päästä puolessa tunnissa. Mediassa nousevat esiin huonot kokemukset päivystyksistä. Asenne on monilla jo lähtökohtaisesti se, että mikään ei toimi, Pulkkinen kuvailee.

Hyvin soveltuvaksi keinoksi nousi omaisten läsnäoloajan ja lukumäärän rajoittaminen. Tutkijoiden mukaan ohjeistuksen pitää olla koko henkilöstön tiedossa, ja sen pitää näkyä myös asiakkaille, jotta he ymmärtävät, että kyse on päivystyksen linjauksesta eikä mielivallasta.

Omaisten läsnäolon rajoittaminen rauhoittaa päivystyksen tiloja, helpottaa ihmismäärän hallintaa ja estää potilastietojen leviämistä.

Keinokokoelmaan kertyi kaikkiaan 12 toimintatapaa. Esimerkiksi tiedottaminen kaikin mahdollisin keinoin päivystyksen toiminnasta ja kiireellisyysjärjestyksestä auttaa asiakkaita jaksamaan odottamista paremmin.

Kaiken kaikkiaan yhteiset toimintatavat ja ohjeet ovat tärkeitä, ja niiden on oltava kaikkien työntekijöiden tiedossa. Koulutuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa  etenkin kun sitä antavat psykiatriset hoitajat ja vartijat.

Tieto aggressiivisuudesta voidaan kirjata potilasasiakirjoihin – se on luvallinen keino, jota on kaihdettu. Siten voidaan jo etukäteen varautua mahdollisiin ongelmiin. Myös aggressiivisen perään soittamisesta ja keskustelemisesta hänen kanssaan saatiin hyviä kokemuksia. Tärkeätä on, että soittaja on joku muu kuin tilanteessa mukana ollut hoitaja.

Tutkijat havaitsivat, että hoitajat eivät olleet mieltäneet turvallisuuden hallintaa osaksi ammattitaitoaan.

– Sairaalamaailmassa potilasturvallisuus on keskiössä. Sen rinnalle pitäisi kuitenkin nostaa työturvallisuus, joka lisää myös potilasturvallisuutta ja hoidon laatua, Anttila sanoo.

– Hoitajien koulutuksesta alkaen turvallisuus on jäänyt vähälle, koska muita tärkeitä asioita on niin paljon. Tästä syystä hoitajat ajattelevat usein, että työsuojelu hoitaa turvallisuuden. Yksiköissä voidaan kuitenkin tehdä paljon omatoimista turvallisuustyötä niin kuin tutkimuksemmekin osoittaa, Pulkkinen toteaa.