Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Työttömyys on rakenneongelma, ei yksilön vika

Minusta on kummallista, että aina kun työstä on pulaa, porvaripiireissä aletaan syyllistää työttömiä. Työttömyys on rakenteellinen ongelma, ei yksilön vika. Kepittämällä kaikkia työttömiä ei saada kiinni niitä yksilöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita työnhausta.

Työnsä menettäneitä hallitus kurittaa kovalla kädellä. Aivan kuin työttömyys olisi yksilön valinta. Viime vuonna hallitus leikkasi aktiivisten työttömien kulukorvauksia, lisäsi työttömäksi joutuvan työttömyysturvattomia päiviä sekä lyhensi työttömyysturvan kestoa. Palkkatukea leikattiin, samoin kouluttautumismahdollisuuksia.

Tänään, kun kehysriihen tuloksista keskusteltiin eduskunnassa, sain postia, jossa Hämeenlinnassa ja Turengissa vaikeassa asemassa olevia työttömiä työllistävä järjestö joutui päättämään toimintansa lopettamisesta. Syynä se, että järjestöille suunnatut työllistämisrahat ovat loppu. Surullinen kirje.

Samaan aikaan ministerit vakuuttivat, että hallituksen toimet pyrkivät suuntaamaan työllistämisrahat vaikeimmin työllistyviin. Joopa joo.

Työhaun raportoinnin nettimalli on kyttäyksen kuninkaan keksintöä.

Hallituksella on kaksi uudistusta, joiden voimaan se vannoo. Toinen on niin sanottu aktiivimalli ja toinen vie työnhaun raportoinnin nettiin. Työnhaun raportoinnin nettimalli on kyttäyksen kuninkaan keksintöä. Työttömällä on velvoitus hakea vähintään 12 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa ja robotin tekemiin työtarjouksiin on vastattava sekä lisäksi kerran viikossa on raportoitava netissä työnhausta. Muuten lähtee työttömyysturva.

On arvioitu, että raportteja tulee 17 miljoonaa vuodessa. Eikös turhaa virkatyötä pitänyt vähentää eikä lisätä?

Kohtuulliselta tuntuva 12 työpaikkaa on liian vähän terveelle ammattitaitoiselle kasvukeskuksessa asuvalle työttömälle. Onneksi jokainen saa ihan itsekseen hakea useampaa työpaikkaa. Jos ihmisellä on työntekoa rajoittava vamma ja hän asuu alueella, jossa työpaikkoja niukalti, niin tusina muuttuu tuskaksi. Ja entäpä jos ei ole nettiä?

Aktiivimalli puolestaan leikkaa jälleen työttömyysturvaa. Siinä lähdetään aktiivisuusvelvoitteesta. Jos työtön ei löydä töitä tai aktiivitoimia, hänelle tulee ylimääräinen omavastuupäivä. Suomeksi sanottuna karenssi. Päivä ilman rahaa. Kuukaudessa kyse on 4,65 prosentin työttömyysturvan leikkauksesta.

Kun kirjoitin somemaailmassa tästä uudistuksesta jokunen aika sitten, työministerin avustaja kauhisteli, että kyse on demareiden perättömästä pelottelusta. No eipä ollut. Minulla ei ole tapana pelotella. Hallituksen työvoimapolitiikka ja työttömyysturvapäätökset ovat liian pelottavia ilman yhtään ylisanoja.

Kannatan aktiivisuutta. Kannatan työttömän mahdollisuutta, jopa velvollisuutta kouluttautua ja tiukkaa työn vastaanottovelvollisuutta. Jos velvoitetaan johonkin, on luotava myös mahdollisuus velvollisuuden täyttämiseen. Aktiivimallissa tätä ei ole. Yksilöllä on velvollisuus olla aktiivinen ja osallistua aktiivitoimiin, mutta hallituksella ei ole velvollisuutta tarjota aktiivitoimia. Outo tasapaino.

Työttömille on tiedossa monia keppejä, yrittäjille taas hallintarekisteri, joka mahdollistaa työn hedelmien siirtämisen verottajalta piiloon.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Filatovin kymppilista aktiivimallin vaihtoehdoksi

Sosialidemokraatit kannattavat aktiivista työvoimapolitiikkaa. Olemme aina kannattaneet. Ihmisellä pitää olla oikeus työttömyysturvaan, jos hän menettää työnsä. Tämän vahvistavat kansainväliset sopimukset ja perustuslakimme. Työttömyysturva ei kuitenkaan ole kansalaispalkka, jonka varaan voi jäädä omasta halusta, vaan se edellyttää aktiivista työnhakua ja omien työmarkkinavalmiuksien parantamista.

Ei ole kohtuutonta, että työtöntä velvoitetaan ottamaan työtä vastaan ja osallistumaan koulutukseen, joka parantaa hänen työnsaantimahdollisuuksiaan. Aktiivisuutta on vaadittu jo pitkään.

Hallituksen aktiivimallin sudenkuoppa on siinä, että se velvoittaa työttömän löytämään työtä tai laissa tarkkaan säädettyjä aktiivitoimia. Tämä koskee käytännössä kaikkia työttömiä. Jos ei onnistu löytämään, turvaa leikataan. Työtön ei itse päätä siitä saako työpaikan tai pääseekö aktiivitoimiin. Erilaisten työttömien ja eri puolilla asuvien ihmisten mahdollisuudet täyttää lain velvoitteet ovat erilaisia ja siksi malli eriarvoistaa.

Jos kaikki työttömät olisivat työkykyisiä, aktiivimalli ei olisi niin eriarvoistava kuin se nyt on. Työttömyysturvasta saavat toimeentulonsa myös ihmiset, joilla ei ole työmarkkinoilla vaadittavaa työkykyä. Esimerkiksi henkilö, joka on sairastunut ja hänen sairauspäivärahakautensa on tullut täyteen, joutuu hakemaan elantonsa työmarkkinatuesta, vaikka sairaus jatkuu. Sairauslomalla olevan työttömän pitää onnistua löytämään työtä saadakseen täyden turvan. Tämä ei ole oikein.

Työttömyysongelman ratkaisu olisi helppoa, jos kaikki olisi vain työn vastaanottamishalukkuudesta kiinni. Näin ei ole. Moni osaava työkykyinenkin painii pitkittyvän työttömyyden kanssa, vaikka etsii kaikenlaista työtä, myös lyhyitä ja matalammin palkattuja töitä. Ei silti onnistu saman työtä.

Aktiivi malli siirtää työllistymisvastuun yksilölle ja unohtaa valtion vastuun. Lisäresurssit, joita malliin on varattu, riittävät noin 2000 hengen aktiivitoimien lisäykseen. Työttömiä on yli sata kertainen määrä.

Korjattavaa siis riittää. Tässä muutamia parannusehdotuksia. Lista ei ole kattava, mutta ei ole hallituksenkaan kymppilista.

Työttömyysongelman ratkaisu olisi helppoa, jos kaikki olisi vain työn vastaanottamishalukkuudesta kiinni.

  1. Ensinnäkin pitää arvioida työttömän työkyky. Jos työkyky on kohdallaan aktiivinen työnhakuvelvoite ja tietyin reunaehdoin oleva työn vastaanottovelvoite on paikallaan. Lyhyenkin työn. Reunaehtona pitää olla lasten varhaiskasvatukseen pääsy, koska ketään ei voi vaatia karenssin uhalla jättämään lastaan heitteille. Ensimmäinen askel on palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus ja parantaa nopeaa varhaiskasvatukseen pääsyä. Samaan kokonaisuuteen kuuluu naisten työmarkkina-asemaa parantava perhevapaiden uudistus.

 

  1. Nyt aktiivimallin seurauksena kelan etuuskäsittelyn byrokratiaan suunnattavat henkilöresurssit, pitää ohjata tehokkaamman henkilökohtaisen työnvälityksen turvaamiseen ja ammattitaidolla tehtyjen työpaikkatarjousten ja osoitusten tekemiseen sekä piilotyöpaikkojen etsintään.

 

  1. Osatyökykyisten tai työkyvyttömien kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla riittää alentunutta työkykyä korjaamaan palkkatuki. Jos alenema on pysyvä, myös tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

 

  1. Jos työkyvyssä on isoja ongelmia on tarjottava aktiivitoimia: valmennusta, kuntoutusta ja työkykyä parantavia toimia. Terveyden ylläpitoon tai parantumiseen liittyvät toimet on laskettava aktiivitoimiksi. Näiden toimien määrää on lisättävä ja laatua parannettava. Jos työkyky on menettey, työttömän on saatava apua työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi.

 

  1. Aktiivitoimien kirjoa on laajennettava nykyisestään. Ministeritkin ovat julkisuuteen sanoneet, että talkootyö riittää aktiivitoimeksi. Aktiivimallilain mukaan ei riitä. Päinvastoin, aktiivinen talkootyö voi viedä työttömyysturvan kokonaan. Tämä epäkohta on korjattava.

 

  1. Osallistuminen kansalaisopiston kurssille tai vapaaehtoistyöhön tulee rinnastaa sovituin reunaehdoin kuntouttavaan työtoimintaan, niiden työttömien kohdalla, jotka eivät tarvitse ammattiapua kunnossa pysyäkseen. Malli säästää rahaa ja auttaa säilyttämään elämänhallinnan. Vapaaehtoistyöllä myös parannetaan koko yhteiskunnan hyvinvointia. Vapaaehtoistyöntekijän ja työstä apua saavan, molempien.

 

  1. Työvoiman moniammatillisia palvelukeskuksia pitää vahvistaa eikä purkaa. Nuorille suunnatut ohjaamot ovat oiva matalan kynnyksen moniammatillinen palvelu. Siihen hallitus panostaa ja hyvä niin. Outoa on se, että vaikeasti työllistyvien samansukuista palvelua puretaan. Kuntoutuksen, sosiaalityön, terveydenhoidon ja työvoimapoliittisten toimien pitää ketjuttua ehjästi, jotta moniongelmaisia työttömiä voidaan auttaa.

 

  1. Lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa avustava työ voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa. Tuki voidaan räätälöidä työkyvyn aleneman mukaan. Avustavista työtehtävistä voidaan sopia työpaikkakohtaisesti, jotta ne eivät syrjäytä markkinaehtoista työtä.

 

  1. Kohtaanto-ongelmat uhkaavat paheta. Kaikkiin töihin ei löydy osaavia tekijöitä. Ammatillisen työvoimapoliittisen koulutuksen määrää pitää lisätä välittömästi työvoimapula aloille ja pitkällä tähtäimellä uudistaa koko aikuiskoulutus. Yksinkertaistaa etuusmuotoja ja turvata kouluttautumisen mahdollisuus kaikille. Nyt koulutus kasaantuu ja kipeimmin koulutusta tarvitsevat uhkaavat jäädä vaille koulutusta.

 

  1. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on tehtävä perusturvaremontti. Turva on säilytettävä syyperusteisena, mutta eri perusteilla saatavan etuuden tasot on yhdistettävä, eläkkeitä lukuunottamatta. Sama koskee ansiodonnaisia etuuksia. Etuuksissa on oltava sama vapaasti ansaittava osuus ja sen jälkeen turva voi alentua ansioiden kasvaessa. Perusturvassa tulee olla aktiivilisä, jonka saa ollessaan aktiivitoimissa. Etuuksien saajille pitää turvata etuuden perusteen vaatimat palvelut. Tarveharkintaista etuutta tarvitaan täydentämään perusetuuksia. Asuntopolitiikka ja asumisen tuet on rakennettava tukemana työvoiman liikkuvuutta.

 

 

 

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Miksi äänestän Tuula Haataista?

Istuvan presidentin suosio on vahva. Ei Niinistö huono presidentti ole ollut. Kautensa alussa häntä ei juuri huomannut, mutta nyt loppuvaiheessa presidenttiys on alkanut maistua ja näkyä. Hän näyttää presidentiltä puolisoa ja Lennu-koiraa myöden. Ei tarvitse hävetä. 

Minä odotan presidentiltäni enemmän. Aktiivista arvojohtajuutta ja halua puolustaa niitä ihmisiä, joiden ääni ei kuulu. Jotka eivät jaksa tai kykene pitämään puoliaan. Laajan turvallisuuspolitiikan edelläkävijyyttä.

Tuula Haatainen on tuonut presidentinvaalikeskusteluun laajan turvallisuuspolitiikan elementtejä: oikeudenmukaista tulonjakoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, syrjinnän ehkäisyä. 

Hän on nostanut esiin feministisen ulkopolitiikan. Kyse on siitä, että yhteiskuntien sortavia rakenteita muutetaan oikeudenmukaisemmiksi. Korostetaan tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, kansainvälistä yhteistyötä. Huolehditaan haavoittuvimmista. Torjutaan ilmastonmuutosta. Kannetaan globaalia vastuuta ja panostetaan kehitysapuun. 

Maailman ongelmat eivät pysähdy valtakuntien rajoille. Jotta Suomi on turvassa, maailman on oltava inhimillisempi ja oikeudenmukaisempi.

Olen tuntenut Tuulan nuoresta asti. Politiikka tutustutti meidät. Olin aktiivi sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä ja Tuula naisliikkeessä. Yhdessä valmistauduimme moniin poliittisiin vääntöihin SDP:n sisällä. Monta sellaista asiaa on tänään totta, joita ajoimme ensin oman puolueemme linjauksiksi: pienten koululaisten iltapäiväkerhot, subjektiivinen päivähoito-oikeus, tasa-arvoinen avioliitto… Tuulaan on voinut aina luottaa. Mitä tiukempi paikka, sen varmemmin.

Miksi muistelen vanhoja? Siksi että nykymenossa on paljon samaa. Heikoimmista huolehtimista pidetään talouden tuhona, työttömyyttä ihmisen omana syynä ja kansainvälisyyttä vierastetaan. Eihän se niin ole. 

Pieni maa menestyy panostamalla tasa-arvoon, jotta jokainen kansalainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Työttömyys on seurausta joko rakenteellisista ongelmista tai suhdanteista, yksilön oma syy vain hyvin harvoin.

Kansainvälisyys menestyksen avain. Suomi ei pärjää käpertymällä, vaan avautumalla. Maailman suuria ongelmia: ilmastonmuutosta, köyhyyttä, pakolaisuutta, vero- ja valuuttakeinottelua ei ratkaista kansallisvaltiotasolla. Niihin tarvitaan laajempia foorumeita.

Kannatimme molemmat aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä. Tuula kiteytti asian hyvin: ”Minä en pelkää Eurooppaa, pelkään että nykymeno jatkuu.” Sama lause toimii vielä vuosien päästä.

Tuula on määrätietoinen sosiaali- ja terveyspolitiikan ammattilainen, jolle vahva kansainvälisyys on osa oikeudenmukaisemman ja turvallisemman maailman rakentamista.

Tuulassa on ripaus Hillary Clintonia ja kauhallinen Tarja Halosta. Viisaita, rohkeita ja osaavia naisia kaikki kolme.

Demokratiassa on oltava vaihtoehtoja ja kuljettava eteenpäin. Peukku kaikille ehdokkaille. Minusta paras ehdokas on Tuula Haatainen.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

On löydettävä keinot yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

Suomessa oikeutta elää ilman syrjintää turvaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansallinen lainsäädäntö.

Näitä lakeja kiistatta tarvitaan, mutta jos syrjintä poistuisi yksin laeilla se olisi jo poistunut. Jotta lait elävät ja hengittävät ihmisten arjessa, tarvitaan enemmän ihmisiä tekemään yhdenvertaisuustyötä.

Viime vuonna Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Sosiaalinen media huusi kovaa ja korkealta. Eikä aina ollenkaan kauniisti.

Ihmisten hätä johti asenteiden kovenemiseen, joka on näkynyt koko Euroopassa. Kyse ei ole vain koventuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Romanit, naiset, vammaiset ja monet muut ryhmät ovat saaneet osansa kylmästä suihkusta.

Nykyaika on ikään kuin antanut luvan puhua rumasti ja leimaavasti toisista. Syrjiä heikompia ja käpertyä omaan erinomaisuuteensa.

Suomi on monessa kansainvälisessä mittaristossa kärkisijoilla. Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Suomi osoittautuu tuoreessa EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksessa yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista.

Euroopan tasolla joka neljäs haastateltu kertoi syrjinnästä. Määrä oli hieman pienempi kuin edellisessä FRAn raportissa vuonna 2009.

Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Eniten syrjintää koetaan Luxemburgissa, jossa joka toinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttanut kertoi syrjinnästä.

Suomessa 45 prosenttia tältä alueelta tulleista kokee syrjintää Suomessa. Suomessa koettu syrjintä on lisääntynyt edellisen raportin jälkeen.

FRAn tutkimuksessa 63 prosenttia Suomen vastaajista kertoi häirinnästä. Tätä yleisempää on Euroopassa vain pohjoisafrikkalaisten kokema syrjintä Hollannissa ja romanien kokema syrjintä Kreikassa ja Portugalissa.

Tulokset ovat äärimmäisen huolestuttavia, koska sanoja seuraa teot ja pieniä tekoja herkästi isommat teot. Kunnes yht’äkkiä huomaamme, että vakaus, turvallisuus ja moni muu hyvä, jota olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, on kadonnut.

FRAn raportin tulokset eivät saa jäädä vain kauhistelun ja päivittelyn kohteeksi. Vaan meidän on löydettävä keinoja, joilla syrjintää voidaan kaikilla tasoilla ehkäistä ja yhdenvertaisuutta edistää. Kyse on lainsäädännöstä, mutta myös niistä arjen toimintamalleista, joilla lain henki saadaan elämään.

Osalla ihmisistä rasismi ja syrjntä kumpuavat omista tai läheisten kokemuksista. Toisilla kouluttamattomuudesta, kolmansilla erilaisuuden pelosta, neljänsillä omasta osattomuudesta ja syrjäytyneisyydestä. Ja monista muista syistä.

Vaarallisinta on rasismi ja syrjintä, joka kumpuaa ideologiasta ja oman vallan pönkittämisestä.

Meidän on pyrittävä pois oman mielisistämme kuplista. Yritettävä ymmärtää niitä syitä, joista syrjintä kumpuaa. Ja etsittävä ratkaisuja niihin. Kannattaa muistaa, että syrjivässä yhteiskunnassa, maahanmuuttaja kotoutuu ja työllistyy heikommin. Ei saa olla niin, että osaavankin maahanmuuttajan ammattitaito ohenee työnantajan ennakkoluulojen vuoksi.

Syrjintä menee yhteiskunnan ytimeen ja syö yhteiskunnan eheyttä. Siksi Suomen suurin haaste ei ole taloudessa, vaan sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.

(Teksti on lyhennelmä Oikeusministeriön syrjintäseminaarissa pidetystä puheenvuorosta 12.12.2017)

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Kasvun alettua kannattaa korjata tasa-arvovajetta

Lamalla on kolme aaltoa. Ensin sakkaa talous, sitten työllisyys ja kolmantena syntyy sosiaalinen lama. Kun nousu käynnistyy, ketju kulkee toisin päin. Välikysymys eriarvoisuudesta osuu oikeaan aikaan, koska nyt kasvu ja työllisyys paranevat, mutta hallituksen toimet uhkaavat syventää sosiaalista lamaa.

Kasvu ja työllisyys ovat keskeisiä asioita hyvinvointivaltion turvaamisessa.

Tästä olen hallituksen kanssa täysin samaa mieltä. Mutta ne eivät yksin riitä. Kyse on siitä, miten hedelmät jaetaan. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy. Eriarvoistumisen ehkäisy. Yhdenvertaisuuden lisääminen.

Hallitus sanoo, että työllisyys on parasta sosiaaliturvaa. Kyllä olen samaa mieltä. Mutta ikävä kyllä työn muutos on rapauttamassa tätä vanhaa totuutta. Kun arvioimme työllisyyden kehitystä, on syytä katsoa työllisyyden sisälle. Joukkoomme ovat tulleet työssäkäyvät köyhät. Heille työssäkäynti ei tuo taloudellista nousua.

Suomen suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisten repeämien ehkäisy.

Työllisistä noin neljä prosenttia on köyhiä. Usein kyse on yksin elävistä ihmisistä tai lapsiperheistä. Luku ei Suomessa ole suuri, mutta uhkaa kasvaa.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta on oleellista, jäädäänkö työssäkäyvään köyhyyteen vai nostaako työ tekijänsä omilleen, jopa kerryttämään yhteiseen hyvään käytettäviä verotuloja.

Osa-aikaisia työntekijöitä on noin 300 000 heistä 100 000 haluaa kokopäivätöitä, jotta voisi tulla palkallaan toimeen. Nolla-sopimuksilla työskentelee yli 80 000 henkeä, heistä 30 000 haluaa lisätyötä. Jos käydään kaikki ryhmät läpi, lisätyötä haluava on laskutavasta riippuen joko 200 000 tai puoli miljoonaa. Tätä matematiikkaa vasten puhe vain 40 000 hengen työvoimareservistä on irvokasta.

Työllisyyspolitiikan menestyksen mittarina on oltava myös työn laatu ja työstä saatava toimeentulo.

Työllisyyden noususta kansainvälinen talous ansaitsee suurimman kiitoksen, työmarkkinajärjestöt toiseksi suurimman ja hallitus jää kolmannelle sijalle. Jos hallituksen työtä arvioi toimeentulon ja työn laadun suhteen ei päästä kiitoksen puolelle.

Hallitus on alistunut ajatukseen matalapalkkatyön lisäämisestä. Matalapalkkatyö ei elätä eikä tuota aina edes verohyötyä yhteiskunnalle. Siksi työ ei enää automaattisesti ole parasta sosiaaliturvaa. Menestyksen analyysissa on mentävä syvemmälle.

Hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta oleellista on turvata tulevaisuuden työvoima. Mutta tämän politiikan hallitus laiminlyö.

Hallituksen omassa budjettiesityksessä arvioidaan, että niiden kotitalouksien määrä, jotka saavat täydentävää toimeentulotukea, kasvaa. Siis toimeentulotuen tarve kasvaa, vaikka työllisyys on parantunut. Tämä on varsin poikkeuksellista. Se on seurausta siitä, että hallitus on leikannut useita kaikkein pienituloisimpien etuuksia.

Esimerkiksi Kelan toimeentulotukimenot kasvoivat yksin lääkekorvausten leikkausten vuoksi jo keväällä yli 20 miljoonaa. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on ns. työttömyysturvan aktiivimalli. Hallitus arvioi sen kasvattavan toimeentulotukimenoja yli 20 miljoonalla.

Sama hulluus koskee asumistuen leikkausta. Se kepittää köyhimpiä ihmisiä. Se syö työnteon kannusteita, koska se vie työstä saadun hyödyn monelta pienipalkkaiselta ihmiseltä. Asumistukea saa noin neljännesmiljoona ihmistä.

Työllisyyden näkökulmasta toimeentulotukiasiakkuuksien lisääminen on hulluinta mitä voi tehdä. Toimeentulotuki on etuuksista se, jonka varassa olevan on kaikkein vaikein ottaa vastaan keikkatöitä. Pienistä ansiotuloista saatu hyöty leikkautuu kokonaan pois. Työttömyysturvan varassa on helpompi tehdä keikkatöitä, jos niitä on mahdollista saada.

Uskon että ns. aktiivimallin suurimmat työllisyysvaikutukset tulevat olemaan Kelassa ja työttömyyskassoissa, koska ne joutuvat palkkaamaan lisää väkeä mallin toimeenpanoa varten. Hallituksen aktiivimalli ei aktivoi, se passivoi.

Hallitus tuntuu ajattelevan, että työttömyys poistuu, kunhan työttömät hakevat aktiivisemmin töitä ja vain menevät töihin. Siksi se leikkaa työttömyysturvaa kerta toisensa jälkeen ja malli mallin perään.

Vahva talous ja korkea työllisyysaste ovat tarpeellisia, mutta ne eivät riitä.

Tarvitaan oikeudenmukaista työnjakoa ja apua heikoimmille. Kun kasvu alkaa, on viisautta korjata tasa-arvovajetta.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

Robotit tulevat, oletko valmis?

Facebook sulki kaksi virtuaalisesti asiakkaita palvelevaa robottia, koska ne kehittivät oman kielen. Ihminen ei enää ymmärtänyt luomiensa koneiden kieltä. Robotit oppivat monenlaisia neuvottelutaktiikoita, jopa huijaamaan kumppaniaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä tarina on tosi.

Uusi teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskuntaa. Robotteihin ja keinoälyyn liittyvien moraalisten sekä eettisten kysymysten pohdinta on Suomessa vähäistä. Sama koskee automatisoinnin suhteita varallisuuden ja tulojen jakoon sekä aktiivisen elämän edellytyksiin.

Puhumme paljon työn murroksesta. Jotkut uskovat työn loppumiseen, toiset työvoiman loppumiseen. Itse haluaisin miettiä enemmän sitä, millä keinoilla kykenemme säilyttämään yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä. Miten yksilö voi hallita ympärillään tapahtuvaa työn muutosta? Miten saada aikaan parempaa työtä?

Miten varmistaa se, että valtiolla on riittävät resurssit turvata apua tarvitsevien palvelut, jos työn muutos johtaa siihen, että koko verotusjärjestelmä pitää rakentaa uudelleen?

Tietotekniikkaguru Bill Gatesin ehdotti robottiveroa, joka vähentäisi innovaatioihin liittyviä ihmisten pelkoja ja joka samalla väliaikaisesti hidastaisi automaation etenemistä. Esitys ei ole saanut innokasta vastaanottoa. Oxfordin yliopiston tutkijat varoittivat, että robotteja ja keinoälyä ei ehkä pystytä ohjaamaan tulevaisuudessa. Kehityksessä ei tarvitse mennä olleenkaan näin pitkälle. Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Koulutuspoliittiset ratkaisut koskevat kokonaisia ikäluokkia ja vaikutukset ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Koulutusjärjestelmä muuttuu kuitenkin hitaasti verrattuna talouden suhdanteisiin sekä työn muutokseen verrattuna.

Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.

Pyrkimys kouluttautua nopeasti ja tehokkaasti suoraan työelämän tarpeita vastaavasti, saattaa johtaa työelämän näkökulmasta ojasta allikkoon. Robottien maailmanvalloitukseen varaudutaan parhaiten osaamista uusimalla. Tämän vuoksi SDP esittää oppivelvollisuuden pidentämistä ja lisäpanoksia osaamiseen. Jos kouluttaudumme vain nopeasti nurkan takana olevaa työpaikkaa varten, emme selviä uuteen työhön, kun se ensimmäinen työpaikka katoaa.

Jatkuvassa oppimisessa kyse ei ole vain koulutusjärjestelmästä, vaan siitä miten jatkuva kouluttautuminen rahoitetaan. Varhaiskasvatukseen sijoittamalla saa parhaat tuotot inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta eläkeikää lähelläkin on tarve oppia uutta.

On kuulemma jo rakennettu robotti, joka ulottaa kätensä jääkaappiin ja hellalle. Se osaa korjata jälkensä ja laittaa 100 eri ruoka-annosta. TV:n kokkiohjelmia katsomalla se oppii lisää reseptejä. Sellaisen haluaisin. Vahinko vaan, että rahani eivät riitä. Parasta pysyä hyvissä väleissä puolison kanssa.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.