Poliittinen ilmapiiri näyttää polarisoituvan. Liikkeet, joilla on oma selkeä linja, menestyvät. Jakolinja näyttää kehittyvän akselille konservatiivit–liberaalit.

Suhteessa aikamme kysymyksiin linja on jäänyt epäselväksi.

Kansallismielinen konservatismi voimistuu, ja aate on monin paikoin avoimen maahanmuuttovastainen ja rasistinen. Kuvaan kuuluu sukupuoleen katsomatta sovinistinen asenne naisiin, joille osoitetaan paikkaa kodin hoito- ja hoivatyössä.

Vastavoimaksi nousee liberaaleja arvoja korostava internationalismi, mikä näyttäytyi voitokkaana muun muassa Ranskan vaaleissa.

Tässä polariteetissa sosialidemokratiaan ei lataudu energiaa, ellei se selvästi ilmennä jompaakumpaa. Alun perin sosialidemokratia oli vanhoja rakenteita purkava, yhteiskuntaa uudistava edistyksellinen liike, minkä muun muassa kansainvälisen liikkeemme oppi-isä Bernstein määritti liberaaliksi.

Tänä päivänä meidät liian usein tulkitaan vanhojen rakenteiden konservatiivisiksi ylläpitäjiksi. Suhteessa aikamme kysymyksiin linja on jäänyt epäselväksi.

Linjamme on oltava liberaali.

SDP voi nousta moderniksi kansanliikkeeksi edistyksellisellä politiikalla. Arvojamme ei pidä edes yrittää sovittaa konservatismiin. Linjamme on oltava liberaali. On oltava rohkeutta edistää avointa kansainvälistä yhteistyötä ja ihmisoikeuksia. Euroop­pa-politiikassa, ympäristö- ja ilmastopolitiikassa ja feminismiin liittyvissä kysymyksissä on oltava aloitteellinen. YK:n Agenda2030 on sosialidemokraattinen ohjelma – valmis omaksi otettavaksi. Hyviä kaupunkipolitiikan avauksia on tuettava eheällä viestillä kautta linjan.

Sosialidemokratia ei kuitenkaan olisi sosialidemokratia ilman vahvaa painotusta yhteisvastuuseen ja tasa-arvoon. Tehtävämme on huolehtia eriarvoisuuden vähentämisestä. Se tehdään yhteistyössä ay-liikkeen kanssa ja toteutuu parhaiten pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, joka on vietävä uudelle vuosikymmenelle.

SDP:n on mahdollista onnistua, mutta se vaatii rohkeutta ottaa kantaa.