Tämän myötä ollaan jälleen hyppäämässä tuntemattomaan ilman vaikutusten arviointia tai huolellista laajapohjaista valmistelua. Tosin nyt näyttää myös olevan niin, ettei asiasta ole sovittu edes hallituspuolueiden kesken.

Kokonaisuus tarvitsisi parlamentaarisen ja huolellisen valmistelun, sillä asia sivuaa vahvasti työn tekemistä ja teettämisen perusteita.

Berner ajaa naivisti uskoen mallia, jossa pienimuotoisesti voisi toimia ilman mitään lupaa, vaatimusta, ilmoitusta, rekisteröintiä. Teemalla: ”Helpotetaan yrittäjäksi ryhtymistä”. Näin syntyvät harmaan talouden markkinat, ja uhka tehdä ammattiliikenteestä sivutoimiharrastus, jota tehdään muiden töiden tai sosiaaliturvan rinnalla, kun yhdellä työllä ei enää kohta pysty toimeentuloaan hankkimaan.

Harvaan asutuilla alueilla taksiliikenne ei tule hoidetuksi, mikäli taksiliikenne avataan. Esteettömien taksien kattava verkko romahtaa ja ikäihmiset sekä vammaiset jäävät vaille palveluita – kun autot ovat ajossa taajamien taksiliikenteen haarukkapaloilla ja kysyntähuipuissa.

Taksinkuljettajien ammattitaitovaatimusten höllentäminen laskee taksipalveluiden tasoa ja eritasoisten kuljettajien määrä kasvaa. Hinnat eivät ainakaan ruuhkaisiin aikoi­hin tule laskemaan, päinvastoin.

Taksiluvan yrityskohtaisuudella pedataan paikkaa suurten kansainvälisten yritysten tulolle taksimarkkinoille. Isoissa kaupungeissa, nykyiset 1–2 auton yrittäjät poistuvat. Eli kuka voittaisi?

Vastaus valitettavasti on, ettei ainakaan suomalainen keskiverto taksin käyttäjä ja veronmaksaja.