Työministeri Tuula Haatainen (sd.) asetti viime keväänä työryhmän valmistelemaan työperäisen hyväksikäytön vastaisia toimia.

Hän painotti toimenpidekokonaisuutta esitellessään, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa.

– Mutta se on hyväksyttävää vain, jos toimitaan suomalaisen työelämän pelisäännöillä. Meillä on oikeus määritellä ne, ja samalla velvollisuus valvoa, että sääntöjä myös noudatetaan.

– Pahimmillaan harmaassa taloudessa ei ole kyse vain verojen ja maksujen laiminlyönnistä vaan ihmisten törkeästä hyväksikäytöstä. Harmaan talouden sijasta parempi termi sille onkin riistotalous, Haatainen huomautti.

Hän uskoi, että kansalaisilla on uutisista herännyt epäilys, viitsiikö joitain palveluita enää hyödyntää, jos tukee välillisesti hyväksikäyttöä.

– Siksi näitä toimenpiteitä on pakko tehdä myös rehellisten elinkeinonharjoittajien suojaksi, jotta kuluttajat voivat huoletta asioida ja elinkeinonharjoittajat voivat luottaa siihen, että toinen ei saa epäreilua etua sääntöjä rikkomalla.

Työministeri pitää yhtenä keskeisenä ongelmana, kuka kantaa vastuun ulkomaalaisen työntekijän hyväksikäytöstä.

– Tätä tilannetta ei voi luonnehtia reiluksi, koska vastuun kantaa nyt lähinnä uhri, ei hyväksikäyttäjä.

Paketti korjaa tilannetta.

– Uhri saa enemmän suojaa, hyväksikäyttöön syyllistyvän työnantajan tilanne tehdään tukalammaksi. Muutos on välttämätön. Hyväksikäyttö on tunnistettava ilmiöksi, johon meidän on puututtava entistä tiukemmalla otteella.

Haatainen korostaa, ettei toimenpidekokonaisuus korjaa kerralla yksin ongelmia.

– Harmaa talous on alati muuttuva ilmiö. Poliittisten päättäjien ja viranomaisten on jatkuvasti oltava hereillä, jotta pystymme ennakoimaan ja puuttumaan kaikkiin sen muotoihin.

Työryhmä jatkaa työtään ensi vuoden loppuun asti ja odotettavissa on Haataisen mukaan lisätoimia.

Hallitusneuvos Olli Sorainen, työryhmän puheenjohtaja, arvioi ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä laajaksi ilmiöksi – laajemmaksi kuin kuvitellaankaan. Määristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta työryhmä aikoo selvittää sitä myöhemmin.

Miksi sitten riistoa tapahtuu? Koska se on erittäin kannattavaa liiketoimintaa, Sorainen vastaa.

– Tekijöiden kirjo on laaja. Usein puhutaan, että ulkomaalaisia työntekijöitä käyttävät hyväksi omat maanmiehet, mutta on heitä muitakin.

Lisäksi kiinnijäämisen riski on pieni, koska toiminta ei Soraisen mukaan useinkaan näy ”tavalliselle pulliaiselle” ulospäin. Uhri myös usein hyväksyy kohtalonsa eikä lähde pitämään meteliä. Jos pitää, työsuhde päättyy ja joutuu maasta pois, uhri ajattelee.

Työryhmä pitää erityisen tärkeänä nostaa työperusteista oleskelulupaa hakevien tietotaitoa.

– Kenen puoleen kääntyä, jos sukset menevät ristiin työnantajan kanssa? Ongelmana on se, että usein työntekijä saa tietonsa työnantajalta tai hänen edustajaltaan, ja tieto voi olla vääristeltyä.

Työryhmä esittää, että tiedotusta lisätään edustustoista viisumin tai oleskeluluvan myöntämisen yhteydessä.

– Iso osa on oppinut pelkäämään viranomaisia, joten myös järjestötoimijoita täytyy pitää esillä, Sorainen toteaa.

Välinpitämättömyys riistosta on yksi ongelma. Ulkomaalainen saatetaan nähdä osasyylliseksi tilanteeseensa, koska hän on itse ”valinnut” huonon työnantajan.

Sorainen kertoo, että monet viranomaiset eivät näe ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä isona ongelmana.

– Ja yllätys, yllätys, näin ajattelevat myös kilpailevat yrittäjät. Jos hankkii kilpailuetua tinkimällä henkilöstökustannuksista, sen ei luulisi olevan yhdentekevää kenellekään.

Työryhmä haluaa lisää tiedottamista ja nostaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnan keskeisten viranomaisten tulostavoitteisiin.

Työryhmän mielestä työsuojeluviranomaiselle pitäisi tulla oikeus langettaa seuraamusmaksu törkeimmissä tapauksissa.

– Jos esimerkiksi palkkoja on poljettu, työsuojelutarkastaja voi antaa työnantajalle ohjeen, että maksahan myös ylityökorvaukset. Ohje ei yleensä johda mihinkään, Sorainen perustelee, miksi viranomaisten toimivaltuuksia olisi syytä selvittää.

Ulkomaalaisen maassa oleskelu ja oikeus työntekoon kytkeytyvät oleskelulupaan, jonka edellytyksenä on työnantaja. Sen menettämistä pelätään hyväksikäytön riskiryhmissä eniten.

– He eivät uskalla puhua ongelmista.

Soraisen mukaan tähän on tulossa selkeä parannus. Hyväksikäytön uhrille halutaan antaa mahdollisuus jatkaa oleskelua ja työntekoa.

Hyväksikäytön riskien tunnistamista vaikeuttavat viranomaisten puutteelliset voimavarat. Ulkomaalaistarkastajia on koko maassa vain kymmenen ja poliisilla ei ole Soraisen mukaan yhtään konstaapelia ”korvamerkittynä” hoitamaan asiaa. Poliisien määrää on hallituskaudella tarkoitus lisätä. Työryhmän mielestä valvontaa on voitava tehostaa.

– Ja valvonnan on oltava vaikuttavaa, ei vain juoksemista ympäri työpaikkoja sanomassa päivää, Sorainen painottaa.

Työryhmä esittää myös vihjetiedolle ”liukkaampaa rataa” niin, että vihje kulkeutuu oikealle viranomaiselle ja johtaa tutkintaan. Työryhmä toivoo, että hanke viranomaisten paremmalle yhteistyölle käynnistyy pikaisesti. Ministeriö aikoo myös teettää oman selvityksensä, millaisia hyviä käytäntöjä eri puolilla maailmaa on hyväksikäytön torjunnassa.

Koronaviruksen aiheuttama kriisi ei Soraisen ja Haataisen mukaan ole ainakaan helpottanut ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa. Selkeää tietoa koronan vaikutuksista ei kuitenkaan ole.

Sorainen on kuitenkin saanut vinkkitietoa, että alistetut työntekijät ovat joutuneet entistä nöyremmin hyväksymään huonoja työehtoja, jos ovat halunneet pitää kiinni työpaikastaan.

Korona on koskettanut erityisesti ravintoloita, joissa on todettu ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä.

– On selvää, että erityisesti hyväksikäytölle riskialttiilla aloilla työntekijät tulevat entistä varovaisemmiksi, eivätkä uskalla sitäkään vertaa ottaa yhteyttä, Haatainen arvioi.