Kyse oli siitä, kuinka yhtäkkiä yhteiskunnassamme levisi huoli muka paholaisen palvontaan ajautuneista nuorista. Pian lähes kaikki nuoren normaali oman identiteetin etsintä ja teiniangsti olikin merkki satanismista ja koko Suomen nuoriso oli ellei pilalla niin ainakin vakavassa vaarassa.

Ylinen asettaa tämän keksityn kohun hyvin niin historialliseen kuin yhteiskunnalliseenkin kontekstiin. Hän kertoo amerikkalaisesta satanismipaniikista, jossa on hyvin paljon samoja elementtejä kuin nykyisissä salaliittoteorioissa.

Hän kertoo myös 200-400 vuoden takaisista noitavainoista, jotka olivat oman aikansa salaliittoteorioita ja moraalipaniikkia.

Kaikkien näiden joukkokauhistumisten aikana elettiin samalla keskellä isoja yhteiskunnallisia muutoksia ja ongelmiakin.

SUOMEN 1990-luvun saatananpalvontapaniikki osuu yksiin lama-ajan kanssa, jolloin vaikeaa oli niin nuorilla kuin aikuisillakin.

Tällä hetkellä elämme monella tavalla samanlaisia aikoja – perheillä on taloudellisesti vaikeaa, köyhyys tai ainakin taloudellinen niukkuus koskettaa yhä useampia lapsia ja perheitä ja lisäksi yleinen ilmapiiri on sotien ja laman uhankin takia vakava ja huolestunut.

Huoleen on toki syytäkin, mutta tämä kaikki stressi ei voi olla vaikuttamatta lapsiin ja nuoriin ja heidän mielenterveyteensä.

Samaan aikaan näiden paikallisvaalien alla kohistaan koulujen kasvisruoasta tai sateenkaaritietouden jakamisesta kouluissa. Kouluista halutaan poistaa ”tofu ja pervoilu”.

Jotkut epäilevät myös, että avoin keskustelu sukupuoleen ja seksuaalisuuteen ja erityisesti näiden moninaisuuteen liittyvistä kysymyksistä sekoittaa nuorten päät.

Unohtamatta tietenkään ilmastoa – myös ilmastonmuutokseen liittyvä tieto ja keskustelu ovat kuulemma uhka nuorille.

Oikeasti tämä kaikkihan on vain sitä samaa moraalipaniikkia, joka on vallannut yhteisöjä eri aikoina ja eri syistä.

Nykyisessä moraalipaniikissa nuoria näyttää uhkaavan Seta ja vegaanit, vaikka todellinen uhka olisikin köyhyys, työttömyys ja toivottomuus.

TOIVOTTAVASTI pian käytävissä kunta- ja aluevaaleissa ei äänestetä moraalipaniikin innostamina, vaan pidetään fokus ihan oikeissa ongelmissa kuten eriarvoistumisen lisääntymisessä, köyhyyden kasvussa, asuinalueiden ja koulujen segregaatiokehityksessä ja terveyspalveluiden karkaamisessa yksityisten, voittoja tavoittelevien yhtiöiden käsiin ja köyhien ulottumattomiin.

Vanhoja virheitä ei ole pakko toistaa, joten ei anneta nyt moraalipaniikin ja salaliittoteorioiden voittaa. Jos niin käy, häviäjiä ovat kaikki ja ennen kaikkea lapset ja nuoret sekä erilaiset vähemmistöt.

Vain yhdessä ja tasa-arvoisina voimme selvitä myös näistä vaikeista vuosista.

Kirjoittaja on lehtori (AMK) ja kunta- ja aluepäättäjä Kokkolasta.