Kirkollisesti Särkiö ei ole piispa vaan Turun arkkihiippakunnan pappi, joka saa palkkansa valtiolta kuten alaisensa, liuta sotilaspappeja.

Piispan titteli Särkiön nimikyltissä on historiallinen kuriositeetti ja palautuu talvisodassa taistelleiden suomalaisten pappien aloitteeseen, jota sotamarsalkka Mannerheim saatiin tukemaan.

Siinä oli muutama virke Pekka Särkiön virasta.

Kirjoituksen asenteet uhmaavat ikänsä puolesta kenttäpiispan sota-aikaista titteliä. Itsenäisessä Suomessa samansisältöisiä pohdintoja on sentään kuultu ennenkin.

Särkiön tähtäimessä ovat nuoret, lisääntymisikäiset naiset, jotka ovat lakanneet synnyttämästä Särkiön toivomalla tahdilla. Laskeva syntyvyys selittyy Särkiön mukaan löyhentyneellä sukupuolimoraalilla, jonka alkusyy on kuin suoraan Suomen Perustan pamfletista. Kun ”bolshevistinen vallankumous” epäonnistui (ilmeisesti vuonna 1918), vasemmisto korvasi sen uudella kulttuurisella tavoitteella.

Yhteiskunnallisen turmeluksen sai aikaan vasemmistolainen kulttuurivallankumous, jonka etenemistä Särkiö vertaa perheninstituution kaltaisia yhteiskunnan peruskiviä rikkovaan etanadynamiittiin.

Kirjoitus on perinteistä konservatiivista kulttuurikritiikkiä äärioikeistolaisin ja naisvihamielisin maustein. Koti, uskonto ja isänmaa on vedetty vessasta, tilalla on vapaata seksiä, sukupuolten moninaisuutta ja monenlaisia seksuaalisia identiteettejä. Tällainen on Suomi vuonna 2020 Särkiö toteaa ja huutaa apua itsensä kaltaisille kirkollisen sotahistorian henkilömuseoille.

Äärioikeistolaiset mausteet näkyvät Särkiön puhuessa kulttuurivasemmistosta. Saman aihepiirin ympärillä levitteli salaliittoteorioitaan myös kielellisesti hävyttömämpi Totuus kiihottaa -pamfletti, joka oli liikaa perussuomalaisillekin.

Pois vapaa seksi, Tinder ja Tempparit. Tilalle avioliitto ja perinteiset perhearvot. Lopulta kenttäpiispa soittaa tekstissään kirjaimellisesti karvakannelta ja velvoittaa naiset Havukka-ahon ajattelijan sanoin synnyttämään. Viesti on edelleen korrektimmin ilmaistuna sama kuin Suomen Perustan pamfletissa. Naiset ei muuta kuin lapsia tekemään.

Tekstistä ovat lempein sanankääntein irtisanoutuneet sekä kirkko että armeija. Särkiö on tekstinsä poistanut ja pyytänyt anteeksi sen sävyjä. Sisällön takana hän seisoo edelleen.

Eikä siinä mitään, noin voi ajatella. Mutta valtion virkamiestä velvoittavat julkisessa toiminnassaan muun muassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuuslaki. On kyseenalaista miten hyvin Särkiön naisia leimaava yhteiskuntakritiikki lain henkeä toteuttaa.

Kuten itsekin puolustusvoimissa palvelut tutkija Suvi Kouri toteaa Kotimaa24-sivustolla:

“Särkiö rakentaa kirjoituksessaan tiukkaa muottia, johon vain hyvin harva puolustusvoimissa palvelevista mahtuu. Sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuuden sekä erilaisten perhemuotojen salliminen ja hyväksyminen ovat virkamiehen lainmukainen velvollisuus. Tämä on myös ehto sille, että virkamies voi työssään parhaalla mahdollisella tavalla tukea puolustusvoimissa palvelevia ja siten myös organisaatiota sen perustehtävässä eli maanpuolustuksessa ja yhteiskunnan turvaamisessa.”