–  Liikunta ja urheilu koskettavat kaikkia. Koko valtioneuvostoa, Suomea ja kaikkia suomalaisia.

Skinnarin lausunnot liittyvät opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2016 pyytämän esitykseen, jonka kansanedustaja Harry Harkimon (kok.) johtama työryhmä luovutti tänään Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terholle (sin.). Raportissa esitetään valtion roolin ja ohjauskeinojen selkeyttämistä suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa.

Pitkästä nimestään huolimatta työryhmä oli saanut tiivistettyä raporttinsa alle 40-sivuiseksi julkaisuksi, jossa esitettiin 17 konkreettista toimenpidettä valtion roolin selkeyttämiseksi ja liikunnan ja urheilun edistämiseksi.

– Raportilla lähetetäänkin yli opposition rajojen selkeää viestiä valtioneuvostolle ja hallituspuolueille, että asioita halutaan edistää ja tuloksia saada.

Työryhmässä oli Skinnarin, Harkimon ja muiden kansanedustajien lisäksi asiantuntijajäseninä myös entinen tennis-ammattilainen Jarkko Nieminen sekä beach volley -tähti Riikka Lehtonen. Ryhmä pitää raportissaan muun muassa välttämättömänä laatia parlamentaarinen liikuntapoliittinen selonteko, jossa linjattaisiin tulevien vuosien valtionhallinnon liikuntapoliittiset tavoitteet, toimenpiteet ja rahoitusta.

Lisäksi raportin yhtenä keskeisimmistä huomioista oli se, että valtion eri toimialat tekevät liikuntaan ja urheiluun liittyviä päätöksiä ilman yhtenäistä strategiaa ja ohjauspolitiikkaa. Asia selvisi, kun työryhmä kuuli laaja-alaisesti Suomen liikunta-alan toimijoita.

– Nykyisellään toimenpiteiden ja rahoitusten koordinointi on puutteellista ja yhteistyö satunnaista, työryhmän puheenjohtajana toiminut Harry Harkimo totesi.

– Valtion toimenpiteillä ei tällä hetkellä saavuteta yhteiskunnan edun mukaisia vaikutuksia terveyden edistämiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä annetaan liikuntaan ja urheiluun tällä hetkellä vuodessa noin 150 miljoonaa. Summa rahoitetaan lähes kokonaan veikkauksen rahoista. Kuitenkin liikuntaan liittyvää rahoitusta voi hakea myös muista ministeriöistä.

Työryhmä esittääkin, että yhteistyötä ja ohjausta tulisi parantaa eri hallintoajojen välillä. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että työryhmä haluaa asettaa toimivallaltaan hallinonrajat ylittävän toimielimen, joka koordinoisi eri ministeriöiden välisiä liikuntaan liittyviä panostuksia.

– Esimerkiksi sosiaali ja terveysministeriö antaa kohdennettua rahoitusta sairauksien hoitoon. Sitten liikenneministeriö antaa rahaa pyöräteille, jotta ihmiset liikkuisivat enemmän pyörillä. Liikuntaan ja urheiluun haettavaa rahoitusta voi hakea eri ministeriöistä eri tavoilla, ja asiassa ei ole minkäänlaista koordinaatiota, Harkimo totesi.

– Valtion on asetettava elin, joka koordinoi kaikkia näitä ministeriöitä. Koordinoinnin tehostaminen on yksi tärkeimmistä asioista, joka luo myös säästöjä.

Ville Skinnari puolestaan korosti, että suomalainen urheilu tarvitsee johtajuutta ja omistajuutta.

– Kysymys ei ole pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriöstä, vaan on selvää, että valtioneuvoston tulee kokonaisuudessaan kasvattaa rooliaan. Vaatimamme poliittisen selonteon yhtenä keskeisenä tavoitteena on pohtia tätä.

Raportissa esitetään myös, että sote-uudistuksessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kohdennettava lisäosuus kasvatetaan yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Tätä esitystä työryhmä perusteli sillä, että liikunta ennalta ehkäisee tehokkaasti sairauksia, jolloin raha tulee takaisin ihmisille.

– Tämä on investointi, joka maksaa itsensä monikertaisesti takaisin. Suomalaisilla on tällä hetkellä hälyttäviä tuloksia ihmisten liikunnasta ja kunnosta. On täysin selvää, että tämä näkyy myös Suomen sosiaali- ja terveyskustannuksissa, Skinnari sanoi.

– Yksi raportin konkreettisista esityksistä on tukea vähävaraisten perheiden liikuntaharrastuksia miljoonalla eurolla. Aiheesta on tehty aikaisemmin kolmen työryhmän lausunnot, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt pitää alkaa tapahtua.

Mielenkiintoisena lisänä raportissa esitetään liikuntaan ja urheiluun myönnettävien valtionavustusten muuttamisesta tulosvastuulliseksi. Esityksen mukaan avustusten myöntämisessä, seurannassa ja valvonnassa tulee painottaa avustetun toiminnan tuloksellisuutta. Avustuksen saaja tulee palkita onnistuneesta ja tuloksekkaasta toiminnasta.

– Jokaisella järjestöllä joka hakee rahaa, on jokin kriteeristö, jonka perusteella hakemus tehdään. Jos avustuksen hakija sitten ylittää tämän kriteerin, silloin tulosta voidaan palkita, Harkimo esittää.