Uinnissa USA oli ylivoimallaan maailman uinnin hallitsija. Naapurimaamme Ruotsin Sarah Sjöström puolestaan häkellytti yksilösuorituksillaan. Suomen uimarit osoittivat, että harjoiteltu on, mutta ei ihan vieläkään olla palattu aivan maailman terävimpään Sievisen, Kasvion ja Hanna-Maria Seppälän aikoihin.

Lontoossa herkuteltiin, kihelmöitiin ja nähtiin vallanvaihtoja. Bolt ja Farah eivät olleetkaan kuolemattomia. Tero Pitkämäki ainoana suomalaisena pystyi kilpailemaan aivan maailman kärkipaikoilla. Keihään viides sija upealla tuloksella oli hivelyä.

***

Musiikissa silloin tällöin eri bändit hetkittäin. Oopperalaulajat, kuten Karita Mattilan nimi pulpahtaa joskus kriitikkojen palstoilla. Euroviisuissa löysimme kerran jyvän kuten kävi sokealle kanallekin. Sen sijaan kapellimestarit Esa-Pekka Salosen johdolla ovat tunkeutuneet taidoillaan maailman eliittiin. Hyvä, että edes joillakin viihdealoilla saamme tunnustusta. Se kirvoittaa harrastajia lisää.

On aina tärkeää, että ihmisillä on olemassa harrastuksia elävöittämässä arkista elämäntaivalta.

Urheilun harrastamisen suurin merkitys on liikunnan iskostaminen meihin. Liikunta on oleellinen osa ihmisen terveyden ylläpitoa. Kaikkihan me tiedämme, että terveys on ihmisen elon eliksiiri.

Terve sielu terveessä ruumiissa on kaiken lähtökohta. Siis, vaikka emme enää menestykään urheilunhuipulla, niin sen harrastamista tulee silti yhä vain laajentaa.

***

Naisjalkapallon alkuaikoina irvailtiin sen olevan satunnaista sinne tänne potkimista ja kaikkien kahdenkymmenen kirmausta pallon perään.

Nyt kun seuraa naisfutista, niin ällistyy. Naisilla on tekniikkaa, taitoa ja peliälyä jaettavaksi vaikkapa Englannin miesten Valioliigaan. Naiset eivät myöskään kieri teatraalisesti nurmen pinnassa pienten yhteentörmäysten jälkeen. Eikä keltainen korttikaan heilu, kuten uroiden puolella.

Saksan valtakausi Euroopassa päättyi. Hollanti astui tilalle ja Tanska edusti pohjoismaista väriä hopeallaan.

Ilahduttavaa myös todeta, että Suomen naiset pärjäävät maailmalla miehiämme selvästi paremmin.

Kumarrus naisille!

***

Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio vieraili Uudessa-Seelannissa. Hän tapasi siellä virkaveljensä ja kuuli Uuden-Seelannin keskittävän valtion urheilutukirahat vain muutamaan olympialajiin. Kuten joissakin muun mailman maissa on jo tehty.

Nyt Suomen OK aikoo puuttua huippu-urheilurahojemme jakoon. On tuumattu meilläkin olevan keskittämisen tarve. Tuettavaa lajikirjoa aiotaan kaventaa. Miten käy kansallislaji pesäpallon? Moni muukin urheilulajeistamme, joilla on enemmistö OK:ssa, vastustaa rahojensa menettämistä. Silti lopputulos voi olla kuten Finnairissa.

Suomen urheilun alennustila askarruttaa monia. Kun se koskettaa niin laajaa kansalaispiiriä, niin minäkin aion panna oman lusikkani soppaan. Olen kutsunut koolle myöhäissyksyllä muutamia tuntemiani olympiamitalisteja, maailmanmestareita, ME-urheilijoita, huippuvalmentajia, urheilujohtajia, urheilutoimittajia ja ihan vain tavallisia penkkiurheilijoita pohtimaan Suomen tien siloittamista takaisin menestykseen.

Onko apua koululiikunnan reivaamisesta mullin mallin, kykyjen etsinnästä, asennekasvatuksesta, valmennuksista, urheiluakatemioissa, johtamisesta, rahasta, leireilyistä, vai mistä. Tilaisuuteen osallistujista kukin asettaa rankingiinsa yhden tai useamman toimenpiteen keskusteluun.

Tv-urheilun ex-toimittaja Juha Jokinen ei matkansa vuoksi ehdi paikalle, mutta hän antoi jo nyt etukäteen oman listansa. Harjoitus, harjoitus ja harjoitus. Se oli Juhan resepti. Muistammehan myös Jukka Uunilan Arthur Lydiardin pestaamisen juoksumme tulokselliseen kohottamiseen sekä Göran Stubbin oivalluksen kutsua 1970-luvun alussa Sapporon kisojen jälkeen kanadalainen kiekkosuuruus, rämäpäinen Carl Brewer nostamaan Suomen lätkä huippufääreihin.

Kun tämä tilaisuus on pidetty ja osapuolia kuultu, niin kerron tämän klaanin ajatukset lukijoillemme.