Raportin Suomeen keskittyvän katsauksen mukaan terveysmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2021 noin 10,3 prosenttia. EU:n keskiarvo on 11 prosenttia.

- Vaikka julkisuudessa on oltu huolissaan Suomen hyvinvointi- ja sote-palveluiden kustannuksista ja puhuttu leikkaustarpeista, täytyy muistaa, että terveydenhoitomenot ovat kohtuullisia verrattuna muihin Pohjoismaihin tai Länsi-Euroopan maihin, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki STT:n haastattelussa.

Keskimäen mukaan terveysmenojen lisääminen ei sellaisenaan ratkaisisi sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Hän kannustaa käyttämään sote-palveluihin varatut rahat viisaasti eli niin, että lisätään hyvinvointia.

VIIME vuoden alusta alkaen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä sosiaalipalvelut ovat toimineet 21 hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin järjestäminä.

Keskimäki harmittelee, että sote-alalla vaikuttaa olevan nyt valloillaan “paniikkimieliala”, joka voi ajaa hätäisiin ratkaisuihin.

- Ratkaisut eivät välttämättä ole loppuun asti arvioituja ja kunnolla valmisteltuja sen takia, että on paniikkitunnelmia kustannuksista. Vaikka sote-palveluissa on huolia, ei silti kannata tehdä tyhmyyksiä. Muutoksille pitää antaa aikaa.

Keskimäen mielestä Suomen monikanavaista terveysjärjestelmää tulisi puntaroida kokonaisuutena eli ottaa huomioon niin julkiset, yksityiset kuin työterveyspalvelutkin.

- Jos toimenpiteet kohdistetaan vain julkiseen sektoriin, ei välttämättä ratkaista koko järjestelmän tasapaino-ongelmia.

Keskimäen mukaan monikanavaisuus selittää muun muassa sosioekonomisia eroja, jotka ovat Suomessa huolestuttavan suuret.

- Suomessa lähes joka kymmenes alimmassa tuloviidenneksessä raportoi tyydyttämätöntä terveyspalvelujen tarvetta. Osuus on 4,5-kertainen EU-maiden keskiarvoon nähden.

RAPORTIN mukaan kaiken kaikkiaan vuonna 2022 niiden suomalaisten osuus, jotka raportoivat tyydyttymättömiä terveyspalvelutarpeita, oli EU-keskiarvoon (2,2 prosenttia) nähden lähes kolminkertainen eli 6,5 prosenttia. Suomen ero muihin Pohjoismaihin oli vielä suurempi.

Mittari kertoo siitä, kykeneekö järjestelmä vastaamaan ihmisen kokemaan tarpeeseen.

- Suomi on siinä mielessä poikkeava monesta maasta, että jonotusajat palveluihin ovat erityisen synkkiä, mikä johtaa tarpeiden tyydyttämättömyyteen, eivät niinkään kustannukset, Keskimäki sanoo.

Suomessa on hyväosaisia työssäkäyviä palveleva työterveysjärjestelmä, joka hoitaa suhteellisen yksinkertaisia lääketieteellisiä ongelmia ja keskimääräistä terveempiä ihmisiä, Keskimäki kuvailee. Hänen muistuttaa, että työterveysjärjestelmän voimavarat ovat pois jostain muualta.

Mitä terveysjärjestelmän epätasapainolle pitäisi tehdä?

– Ongelma on se, että ratkaisu on poliittinen kysymys. Kukaan viisas poliitikko ei ryhdy ajamaan sitä, että muutetaan järjestelmää, joka suosii hyväosaisia ja aktiivisia äänestäjiä, Keskimäki sanoo.

STT / Merja Kallikari