Woke-liike on henkiolento, joka kummittelee suomalaisten iltapäivälehtien kolumnistien mielessä. Woke-väki haluaa tehdä vallankaappauksen, herättää henkiin taistolaisuuden, korvata tasavallan stalinistisella juntalla ja heittää kaikki valkoiset miehet bastiljiin, jossa he voivat miettiä ajatusrikoksiaan. Näin tämä lehtien sivuja komistava nyyhkytarina ja journalistisen toiminnan irvikuva kuuluu.

Kuin jonkinlainen mörkö kaapissa, woke näyttäytyy kolumnistille sen muodossa, mitä hän pelkää eniten; woke estää sananvapauden, kieltää muista kulttuureista oppimisen, jaottelee Carl Linnaeuksen omaisesti ihmiset patologisiin ryhmiin, polarisoi kansan itseään vastaan ja haluaa eristää vain hyvää haluavat maanmiehet yhteiskunnallisesta keskustelusta ja syöstä heidät helvetin pohjalle Luciferin rinnalle.

Sana woke on Yhdysvalloissa menettänyt pitkälti merkityksensä ja sitä käytetään nykyään lähinnä ironisesti tai sarkastisesti. Esimerkiksi Pepsiä on kuvattu wokeksi sen jälkeen kun konserni julkaisi äärimmäisen kyynisen mainoksen, jossa Black Lives Matter -protestoijien ja poliisien välinen konflikti saatiin ratkaistua kylmällä virvoitusjuomalla.

Woke on alunperin afrikkalaisamerikkalaista englantia oleva ilmaisu. Se kuvaa mielentilaa, joka on tietoinen sosiaalisista ja poliittisista ongelmista, jotka kohdistuivat Yhdysvaltain mustaan väestöön. Sana koki renessanssin vuonna 2014, jolloin BLM-liike nosti sen yleiseen tietoisuuteen yhteydessä Fergusonin tapahtumiin. Tähän aikaan termillä oli hyvin erityinen tarkoitus; se kuvasi mustien vastarintaa systemaattista rasismia, poliisien harjoittamaa väkivaltaa ja vankilateollisen kompleksin luomaa modernia orjuutta vastaan.

Myöhemmin sanan adoptoivat nuoret, suurimmaksi osaksi valkoiset, amerikkalaiset jotka halusivat ilmaista solidaarisuuttaan mustien vastarinnan kanssa. Yhdysvaltain kulttuurillisen hegemonian kautta sana kulkeutui kansainväliseen käyttöön, siitä tuli meemi, ja lopulta se menetti kaiken tarkoituksensa.

Tämä prosessi oli hyvin samankaltainen kuin mitä tapahtui sanalle “hipster”. Sanan alkuperä hip tai hep kuvasi nuoria mustia, jotka olivat aktiivisesti mukana jazz-piireissä 1940-luvulla, mutta 2010-luvulla hipster viittasi Fred Armisenin kaltaisiin miehiin, jotka elivät paikoissa kuten Portland tai Austin ja pukeutuivat flanellipaitoihin.

Keskustelu woke-liikkeestä kompastuu samaan ongelmaan kuin mikä tahansa muu keskustelu konsepteista, jotka kattavat monimuotoisen kirjon aatteita ja ideologioita, ja juuri tästä syystä keskustelu vajoa loputtomaan karikatyyrien ja argumentointivirheiden suohon. Mielipidekirjoitus toisensa jälkeen kaataa olkinukkeja ja mielikuvitukselliset harhakäsitykset kasaantuvat päällekkäin, kunnes pino alkaa näyttää pelon täyttämässä houretilassa elävältä. Tämä sama ilmiö pätee Yhdysvalloissa keskusteluun sosialismista: nuoremmat ihmiset pohtivat miksi heillä ei voi olla julkista terveydenhuoltojärjestelmää kuten tanskalaisilla, heidän vanhempansa taas pohtivat kuinka heidän lapsestaan tuli stalinisti.

Nyt on tärkeää ottaa esille Esko Valtaojan n-sanan käyttö Ylen Marja Sannikka -keskusteluohjelmassa. Vaikka Valtaoja ei kohdistanut sanaa tiettyyn henkilöön, oli sen käyttö loukkaavaa. Kuka tahansa tätä sanaa käyttää, joutuu hän kantamaan vastuun siitä kuinka se vaikuttaa heidän ympärillään oleviin ihmisiin. Valtaoja ei valkoisena valtaväestön edustajana voi määritellä mistä marginalisoiduilla ihmisillä on lupa loukkaantua ja mistä ei.

Kyseinen sana on ehkäpä maailman vahingollisin ja halveksuvin rasistinen termi, joka kantaa mukanaan kaiken sen vihan, paheksunnan ja väkivallan, jota mustat ovat kokeneet valkoisilta siitä lähtien kun ensimmäiset afrikkalaiset kidnapattiin ja tuotiin Benininlahdelta Amerikkaan kahleissa.

Tuolla sanalla muistutetaan mustia siitä kuinka heidän kehonsa olivat valkoisen isännän omaisuutta ja kuinka heitä myytiin kuin karjaa. Sana muistuttaa siitä, kuinka heidät erotettiin väkivaltaisesti omasta kielestä, kulttuurista, identiteetistä ja ihmisyydestä.

Sisällissodan jälkeen sanan käyttö oli suoraan kytköksissä mustien äänioikeuden eväämiseen Jim Crow -laeilla, kirkkojen pommituksiin ja julkisiin hirttämisiin. Yhdysvaltojen ulkopuolella sanan symbolinen tarkoitus säilyy ja sen käyttö on syvän rasistisen vihan tunnus.

Kysymys, jonka usein kuulee suomalaisilta, on se, kuinka on hyväksyttävää, että mustat käyttävät n-sana. Tässä tulee huomioida asiayhteys. Sorron symboli on vuosien aikana anastettu takaisin ja sanasta, joka valkoisen huulilta symboloi vihaa ja väkivaltaa, symboloi mustien huulilta keskinäistä yhtenäisyyttä ja jaettua kulttuuria, se symboloi rohkeutta, periksiantamattomuutta – suomalaista termiä käyttäen, sisua vallitsevan valkoisen ylivallan rakenteita vastaan.

Se itsessään, että rasismia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevään ohjelmaan kutsuttiin sosiaalidarvinistinen elintarviketieteiden maisteri ja avaruustähtitieteen professori on allegoria sille, kuinka hukassa näiden aiheiden kanssa Suomessa ollaan. Tämä on yhtä harkitsevaa ja älykästä kuin se, että ohjelmaan, jossa keskustellaan kosmologiasta, kutsuttaisiin kulttuurien tutkimuksen tai historian professori.

Aivan kuten värisokeus estää rasismin näkemisen ja siten rasismista puhumisen, “woke-kultista” puhuminen eristää keskustelun tasa-arvoa estävistä tekijöistä Suomessa ulkoiseksi, vieraaksi esineeksi kansan kehossa. Rehellinen, avoin ja vastaanottavainen keskustelu on tarpeellisempaa nyt kuin koskaan aikaisemmin, jotta demokratia, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo toteutuisivat kaikille suomalaisille.