Keskustelua ja demokraattisuutta alleviivaava puolue sivuutti puoluekokouksessa selvästi eniten ääniä saaneen varapuheenjohtaja Atte Harjanteen, joka sai ympäristöministeriäänestyksessä nyöryyttävän tuntuisesti yhden äänen.

Ohisalo oli etukäteen päättänyt palata vapailtaan ympäristöministeriksi, joten pidempiaikainen ministerinpesti oli tarjolla vain sisäministeriössä. Sinne siirrettiin hieman vastahakoisesti nykyinen ympäristöministeri Krista Mikkonen.

Ohisalon vapaan ajan ympäristö- ja ilmastoministerinä toimii nykyinen vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari, joka tuuraa puheenjohtajaa myös hallituksen viisikossa. Näin vihreät päättivät vaikka Ohisalolla on erikseen myös puheenjohtajan sijainen, kansaedustaja Iiris Suomela. Taustalla on luultavasti tapaus Katri Kulmuni (kesk.), jonka yhteydessä todettiin, ettei viisikossa voi istua valtioneuvoston ulkopuolisia jäseniä.

Ministerivalinnat kielivät ilmastopolitiikan korostumisesta. Vihreät on jäänyt ydinalueellaan ilmastoasiossa jossain määrin SDP:n ja vasemmistoliiton jalkoihin. Yksi syy on ministeri Mikkosen huono näkyvyys. Suurempi syy on pääministeri Marinin suuri kotimainen ja kansainvälinen huomioarvo. Hallituksen edistyksellinen ilmastolinja on mediassa henkilöitynyt pääministeriin.

Nyt vihreät yrittää uutta tulemista ensin Emma Karin ja myöhemmin puheenjohtaja Ohisalon avulla. Kari tuo viisikkoon myös neuvotteluosaamista. Ensimmäisen kauden kansanedustaja Atte Harjanne on tässä mielessä kokemattomampi.

Erityisesti demokraattisuuttaan monimutkaisine vaalitapoineen korostava vihreät olisi toki voinut nimittää Harjanteen sisäministeriksi. Monien mielestä kentän tahto olisi toteutunut näin paremmin.

Jos Harjanteesta olisi tullut sisäministeri, se olisi tulkittu epäluottamuslauseeksi kokenutta Krista Mikkosta kohtaan. Mikkosen täytyi pysyä valtioneuvostossa ja samalla oli selvää, että kärki pitää tulevia vaaleja ajatellen siirtää ilmastoasioihin, vihreiden poliittisen substanssin ytimeen. Siellä ei ole sisäinen turvallisuus tai yritykset remontoida paisunutta poliisihallintoa.

Harjanne olisi ollut liian kokematon viisikon jäseneksi. Myös hänen julkinen profiilinsa on osin kokemattomuudesta johtuen vaatimattomampi kuin Emma Karilla.

Harjanteen kohtalo näyttää silti harmittavan vihreissä. Muissa puolueissa kuten oppositiopuolue kokoomuksessa se vaikuttaisi herättävän iloa. Kokoomuslaiset näkevät Harjanteessa talousajattelusta innostuneen sinivihreän miehen, joka ei kelpaa puolueensa naisvaltaiselle eliitille.

Vihreiden entisestä puoluejohdosta on kuultu toiveita puolueen fokuksen laajentamisesta vahvemmin yleispuolueen ja talouspolitiikan suuntaan. Harjanteen sivuuttaminen tuskin tätä toteuttaa. Toisaalta puheenjohtajan sijaiseksi nouseva Iiris Suomela istuu valtiovarainvaliokunnassa.

Harjanteen osana lienee siirtyä Emma Karin tilalle eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.