”Jos saisimme yksi tai kaksi miljoonaa Astra Zenecan rokotetta helmikuussa, olisi mahdollista puhdistaa kokonaisia alueita koronasta. Silloin voisi pohtia kannattaako Helsingissä ja Uudellamaalla rokottaa koko väestö. Se pysäyttäisi taudin leviämisen muille alueille ja olisi rokotusten tehon kannalta paras vaihtoehto”, Lehtonen sanoi Uuden Suomen haastattelussa.

Eilen samaan asiaan tarttui blogissaan valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.), joka kommentoi myöhemmin Demokraatille aikovansa viedä asian hallitukseen keskusteltavaksi.

Vanhasen mukaan ensimmäiseksi voisi rokottaa ne alueet, joissa ilmaantuvuus on kaikkein suurin ja joissa myös taudin leviämis- ja ryöstäytymisvaara on suurin koko yhteiskunnan kannalta.

– Onhan mahdollista, että perusoikeusnäkökulmasta tämäntyyppiseen priorisointiin ei ehkä yhteiskunnalla ole mahdollisuuksia. Se mahdollisuus on nähty siinä, että voidaan hoitohenkilökunta ja riskiryhmät asettaa etusijalle, mutta voidaanko samanlaista priorisointia tehdä muutoin. Minulla ei ole siitä valistunutta käsitystä, Vanhanen sanoi.

Perustuslakiasiantuntija, professori Mikael Hidén tunnistaa Vanhasen mainitsemat perusoikeudelliset haasteet. Suoralta kädeltä hän ei tiettyjä alueita suosivaa rokotusjärjestystä kuitenkaan tyrmää.

– Se on merkittävä kysymys, johon ei ole automaattista kategorista vastausta, Hidén sanoo.

Asuinpaikka ei Hidénin mukaan saisi yhdenvertaisuuden näkökulmasta vaikuttaa rokotusjärjestykseen, mutta erot epidemiatilanteessa voivat olla näkökohta, jota on vaikea sivuuttaa.

– Jos on riittävän vakavat epidemian etenemiseen ja ihmisten sairastumiseen liittyvät syyt, se voisi olla peruste.

– Se on sitten eri näkökohtien ja käsillä olevan tilanteen punnintaa, miten painavina näitä syitä pidetään yhdenvertaisuuden kannalta. Asian ratkaiseminen riippuu konkreettisista näkökohdista, kuinka suuret erot alueiden välillä on esimerkiksi sairastuvuudessa, Hidén sanoo.

Hallitus kokoontuu tänään iltakouluun mutta sinne Vanhanen ei aio vielä rokotusjärjestys-asiaa viedä.