Paraikaa Beleri istuu kahden vuoden tuomiota albanialaisessa vankilassa. Hänet on tuomittu äänten ostamisesta kampanjoidessaan albanialaisen Himarën kunnan pormestariksi.

Kaltereiden taakse joutunut Beleri on kahden maan, Albanian ja Kreikan, kansalainen, joka on sujuvasti tehnyt poliittista uraa kummassakin maassa. Hän syntyi vuonna 1972 Albanian Himarëssa, jossa asuu kreikkalainen vähemmistö.

Kun maan rajat avautuivat kommunismin kaatumisen jälkeen vuonna 1990, maasta pakeni suuri määrä ihmisiä. Beleri asettui Kreikkaan, työskenteli ensin putkimiehenä, kunnes alkoi opiskella Ateenan yliopistossa. 2000-luvun alussa hän aktivoitui poliittisesti ja ryhtyi ajamaan Himarën kreikkalaisvähemmistön oikeuksia.

KREIKASSA monet pitävät vangittua Beleriä poliittisen pelin uhrina ja maanmiestensä etuja albaaneja vastaan puolustavana sankarina.

Albaniassa hänen maineensa on synkempi. Lehtitietojen mukaan Belerillä on taustallaan tuomio Albaniassa vuodelta 2003, jolloin hän muutaman kumppaninsa kanssa oli ”loukannut Albanian tasavallan symboleja ja yllyttänyt etniseen vihaan” paikallisvaalien aikana. Beleri pakeni maasta ja palasi vasta sen jälkeen, kun tuomio oli julistettu vanhentuneeksi.

Belerin tukijat kampanjoivat hänen vapauttamisensa puolesta aktiivisesti, Kreikan tuella.

Vuonna 2015 hän perusti Himarëen kahvila-ravintolan ja jatkoi poliittista toimintaansa. Ja päätyi vankilaan.

– Nyt ongelmana on, että Kreikka käyttää veto-oikeuttaan ja on blokannut Albanian etenemisen EU-jäsenyysneuvotteluissa. Kreikkalaiset eivät ole tyytyväisiä siihen, miten Beleriä kohdeltiin. Eli Kreikka sisäpoliittisista syistä blokkaa Albanian tietä kohti EU:ta. Neuvottelut aloitettiin virallisesti vuonna 2022, Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Jelena Simić sanoo.

Hän on kirjoittanut yhdessä Matti Niemen kanssa säätiön julkaisun Pöytävaraus yhdeksälle, jossa esitellään neljä skenaariota Euroopan unionin laajentumiselle ja uudistumiselle.

– Jäsenyysprosessin olisi tarkoitus perustua meriitteihin, eli mitä nopeammin EU:hun pyrkivä maa toteuttaa uudistuksia, sitä ripeämmin se pääsee etenemään. Tällainen veto-oikeudella blokkaaminen kertoo kuitenkin hakijamaille, että vaikka ne tekisivät tunnollisesti uudistuksia, niin sillä ei ole vaikutusta, kun Kreikan lailla voidaan laittaa jäsenyysprosessi jäihin, Simić sanoo.

EU:n jäsenyyteen pyrkii tällä hetkellä yhdeksän uutta maata: Länsi-Balkanin maat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Serbia.

Näiden lisäksi jäsenkandidaatteina ovat Venäjän hyökkäyssodan kohteena oleva Ukraina, sen naapurivaltio Moldova sekä Georgia, joka kävi oman sotansa Venäjän kanssa vuonna 2008.

PALATAAN vielä toviksi Belerin tapaukseen. Kreikka vaatii, että Albanian on kunnioitettava kreikkalaisvähemmistöä, osoittaakseen olevansa EU-kelpoinen.

Albanian 2,8 miljoonasta asukkaasta noin 200 000 kuuluu kreikkalaiseen vähemmistöön. Tapaus on kiristänyt Kreikan suhteita myös joihinkin sen EU-liittolaisiin, etenkin Saksaan, koska liittokansleri Olaf Scholz on puhunut julkisesti Albanian EU-jäsenyyden puolesta Ateenan vastustuksesta huolimatta.

Viimeisin käänne vivahteikkaassa tarinassa on se, että Albaniassa tuomiotaan istuva Beleri valittiin kesällä Euroopan parlamenttiin kreikkalaisen oikeistolaisen Uusi demokratia -puolueen listoilta.

Hän sai 236367 ääntä – ja pääsi heinäkuussa vankilomalle ilmoittautuakseen parlamentin jäseneksi.

Jos EU laajenee jossain vaiheessa, sillä olisi merkittäviä geopoliittisia, taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia EU:n uusille ja vanhoille jäsenmaille.

Laajentuminen tarkoittaa myös EU:n menojen kasvamista. Käytännössä vanhojen jäsenmaiden taloudellinen taakka kasvaa, koska uudet ovat niitä köyhempiä. Yhtälö on vaikea EU:lle, koska jäsenmaksujen korottaminen ei ole ollut suosittua, yhteisvelkaa ei haluta ottaa yhtään enempää ja EU:n osittainenkin verotusoikeus saa monet näkemään punaista, koska sen ajatellaan viettävän kohti liittovaltiota.

Toisaalta uudet jäsenmaat kasvattaisivat EU:n sisämarkkinoita ja lisäisivät talouskasvua sekä vahvistaisit unionin geopoliittista valtaa.

Laajentumisella olisi siis kustannuksensa ja hyötynsä, mutta ne ovat osin vaikeasti mitattavissa.

NEUVOTTELU jäsenyyksistä voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Nykyisistä kandidaateista pisimpään on mukana ollut Pohjois-Makedonia, joka jätti jäsenyyshakemuksen maaliskuussa 2004.

Vertailun vuoksi Suomen hakemuksesta kului vajaa kolme vuotta siihen, kun jäsenyys astui voimaan. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuoksi on syntynyt tarve vauhdittaa Ukrainan ja Moldovan jäsenyyksiä, mikä puolestaan voi nopeuttaa muidenkin aikatauluja.

– Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel väläytti viime vuonna, että pitää valmistautua siihen, että Euroopan unionissa voi olla uusia jäsenmaita jo vuonna 2030, Simić sanoo.

– Luulen että se on vähän liian optimistinen arvio. Realistisempaa voisi olla ajatella, että kun unionissa siirrytään uuteen rahoituskehykseen vuonna 2028, pitää määritellä suuntaviivat laajentumiselle. Tulevien vuosien aikana olisi siis tärkeä, että EU uudistuu siten että se voi ottaa uudet maat sisään, kun ne ovat valmiita.

Aikatauluun vaikuttavat sekä nykyiset että tulevat jäsenmaat.

LAAJENTUMINEN on luonut vaurautta uusiin jäsenmaihin, ja samalla kasvattanut unionin taloudellista ja poliittista mahtia.

Vuonna 2004 unioniin ja Natoon liittynyt Viro on yksi menestystarinoista. Maa oli jo uuden itsenäistymisensä jälkeen 1990-luvulla integroitunut vahvasti länteen ja saanut taloutensa hyvään kuosiin.

Sen sijaan kun Bulgaria ja Romania liittyivät EU:hun vuonna 2007, niillä oli vielä paljon tehtävää oikeusjärjestelmiensä uudistamisessa, rikollisuuden ja korruption kitkemisessä. Monien mielestä jäsenyyttä olisi pitänyt valmistella huolellisemmin.

(Juttu jatkuu infografiikan alla)

Nyt ikävien yllätysten välttämiseksi laajentumisprosessia on uudistettu.

Siihen kuuluu 35 neuvottelulukua eli osa-aluetta, jotka on jaettu kuuteen ryhmään eli klusteriin. Ensin hakijamaan täytyy täyttää tietyt kriteerit, jotta kukin klusteri voidaan avata neuvotteluille. Kun maa on tehnyt kaikkiin vaadittavat uudistuksensa, jäsenyys on lähempänä.

Ensimmäisenä avataan ja viimeisenä suljetaan painoarvoltaan tärkein, perustavanlaatuiset uudistukset -klusteri, johon kuuluvat muun muassa oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevat luvut. Kun kaikki neuvotteluluvut on hyväksytty, maa on valmis unionin jäseneksi.

Hakijamailla on hyvin erilaiset profiilit. Esimerkiksi Serbialla on talous ja hallinto hyvällä tolalla, mutta oikeusvaltiosta maa ei ole mallioppilas.

Pystyykö EU välttämään sellaiset virheet, jotka tehtiin Bulgarian ja Romanian kohdalla?

– Pystytään. Järkevintä olisi siirtyä asteittaisen laajentumisen malliin, Simić vastaa.

Kaksi eurooppalaista ajatuspajaa, Centre for European Policy Studies Brysselin (CEPS) ja European Policy Center Belgradin (CEP Belgrade), ovat esittäneet yhden tunnetuimman asteittaisen laajenemisen mallin (Staged Accession).

– Asteittaisen laajenemisen malli on jaettu neljään eri vaiheeseen. Kaksi on jäsenyyttä edeltäviä vaiheita. Eli mitä enemmän maa tekee uudistuksia, sitä enemmän se saa rahallista tukea. Ja jos uudistuksia ei synny, polulla voi joutua siirtymään taaksepäin, Simić sanoo.

– Erityisen oleellinen olisi kolmas vaihe, jolloin maa olisi jo unionin jäsen ja se saisi istua kaikissa pöydissä, mutta sillä ei olisi veto-oikeutta.

LÄNSI-BALKANIN maiden keskinäiset suhteet ovat sen verran kimurantteja, että jos sieltä hyväksytään yksi maa kerrallaan, ne voisivat alkaa veto-oikeuden nojalla estämään toisten jäsenyyksiä.

– Kiistojen vuoksi kaikki maat pitäisi siis hyväksyä kerralla jäseniksi, mutta se on ristiriidassa sen kanssa, että jäsenyys ansaitaan saavutuksilla, meriiteillä. Toinen vaihtoehto olisi siis tämä, että uudella jäsenmaalla ei olisi ensin veto-oikeutta, Simić sanoo.

– Minusta kaikkein paras vaihtoehto olisi, että EU luopuisi veto-oikeudesta ja yksimielisyyden vaatimuksesta päätöksenteossa. Se ratkaisisi tämän ja monta muuta ongelmaa.

Albania oli 1990-luvun alkuun asti yksi maailman suljetuimmista valtioista, eräänlainen Euroopan Pohjois-Korea. Maan talous on kehittynyt merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen, jolloin maa siirtyi pois kommunistisesta järjestelmästä ja avasi ovensa muulle maailmalle.

Kommunismin romahtamisen jälkeen Albania rypi alkuun vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa ja koki muun muassa hyperinflaation. 1990-luvun puolivälin jälkeen toteutetut taloudelliset uudistukset ovat kohentaneet maan taloutta reippaasti, vaikka edelleen maata piinaavat korruptio, rikollisuus ja työttömyys.

Albaniasta voisi periaatteessa tulla Viron kaltainen ihmetarina, jossa valtio nousee ryysyistä rikkauksiin. Sitä tarinaa voisi siivittää Euroopan unionin jäsenyys. Nyt vielä esteenä ovat vankilassa viruva Fredi Beleri ja siitä kiukustunut Kreikka.

Ja sitten Albanian, kuten muidenkin hakijamaiden, täytyy kahlata parikymmentä lukua jäsenyysneuvotteluja.