Ensinnäkin mitä tahoja tähän laajaan toimintakenttään kuuluu? Julkisessa keskustelussa ollaan hanakasti tuotu framille erityisesti ammattiliitot. On kuitenkin hyvä huomioida, että tähän piiriin kuuluu eittämättä myös työnantajajärjestöt. Muita tahoja ovat erilaiset urheiluseurat, kulttuuri- ja opiskelijajärjestöt, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen partiolaiset, vain muutamia mainitakseni.

Myös säätiöt kuuluvat tähän ryhmään, esimerkiksi työnantajaleirin ylläpitämä TT-säätiö, jolla on mittava varallisuus. Samoin on laita monien ruotsinkielisten asemaa tukevien säätiöiden kohdalla.

Kun yhdistyksiä tai säätiöitä perustetaan, niitä yhdistää aate, jolla yhteisiä asioita halutaan viedä eteenpäin, kehittää ja valvoa yhteisönsä etuja, eli kyseessä ei ole vain yksittäisen henkilön mielipide tai aate.

Monien yhdistysten taloudellisen selkärangan muodostaa valtionavustukset, esimerkiksi Veikkaus Oy:n rahapelituotot. Nämä eivät toki yksistään riitä, vaan eri toimijoilla on omia tapoja kerätä varallisuutta kattamaan toimintansa kulut. Näitä kaikkia säätää ja valvoo muun muassa tuloverolaki.

Mainittakoon, etteivät työmarkkinajärjestöt kuulu valtioavustusten piiriin. Niiden tuotto peritään pääosin jäsenmaksujen muodossa.

Keskusteluun on myös tuotu, onko moraalisesti oikein, että Veikkaus Oy:n tuotoilla rahoitetaan eri yhdistysten toimintoja ja samaan aikaan joudutaan painimaan esimerkiksi peliriippuvuus-ongelmien parissa. Totuus kuitenkin on, että ilman tätä mittavaa avustustoimintaa, monet yhdistykset joutuisivat lopettamaan toimintansa.

Totuus lienee myös, että valtiovalta joutuu tulevaisuudessa miettimään veropohjan laajentamista myös ehkä näiltä osin, mutta silloin tulee tarkastella asiaa laajasti kaikista näkökulmista.

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies ja kuntapäättäjä Vaasasta.