Ainakin paperilla maamme ensimmäisestä jääkiekkoilun maailmanmestaruudesta ammentavan elokuvan luulisi kiinnostavan suurta yleisöä, joka tuijottaa keväisin b-luokan kamppailuja hurmostilassa ja odottaa parhaillaan NHL-tähdistä siivottuja olympialaisia kuumeisesti. Paha vain, ettei sinänsä ytimekkäästi nimetty 95 (2017) onnistu saamaan dramatisoituihin kohtauksiinsa häivääkään mainitun kevään joukkohysteriasta.

Paljon ulkourheilullisiakin merkityksiä saaneesta, lama-Suomen ahdistuksen uloshuutaneesta historiallisesta voitosta saisi luultavasti paljon vakuuttavamman teoksen puhtaana dokumenttielokuvana. Arkistoista kaivettujen pelinäytteiden kylkeen leikatut näytellyt harjoituskuviot ja aitioeläytymiset ovat niiden rinnalla auttamattoman kömpelöitä ja teatraalisia.

Munasuojissa ilmakitaraa soittaneen, turnauksessa kokonaan ilman peliminuutteja jääneen konkarivahdin Jukka Tammen (Lauri Tilkanen) aviokriisin nostaminen elokuvan yhdeksi aihioksi on niin ikään erikoinen ratkaisu käsikirjoitukselta semminkin kun kaikki muut, ratkaisupelaajatkin jäävät ilman persoonallisia luonnehdintoja. Cameo-rooleissa vilahtavat maailmanmestarit ovat tuovinaan teokseen tarttumapintaa kultakeväästä.

95 laskettelee odotettua latua kohti ratkaisuottelua, jossa Leijonat pääsevät kuittaamaan vuosien aikana kertyneitä kalavelkoja, joita teos esittelee prologissaan. Jos elokuvan tarkoituksena on nostattaa urheilutunnelmaa kisaturistiveijarien laivamatkailulla tai saattokodissa makaavan syöpäpotilaan (Pekka Strang) viimeisellä toiveella, epäonnistuvat tekijät aikeissaan. Kaljakoreja ystävälleen salakuljettavan retkueen mukana on kai tarkoitus tulla myös inhimillistä säröä, mutta haaveeksi jää.

Itse turnaus Ruotsin maaperällä jätetään ihmeellisen vähälle. Joukkueesta, sen vahvuuksista tai päävalmentajan laatimasta taktiikasta avataan tuskin alkeitakaan. Vähän paremmin ja enemmän taistelua tuskin tyydyttävät lajifanaatikkojen tarpeita.

Kaikkein kummallisinta puolta elokuvassa edustaa silti äidin (Laura Birn) ja tämän jääkiekkoilevan pojan keskinkertaisuuden hyväksymisen lattea opetus, joka tähdentää vanhemman vastuuta jälkikasvun rajoitteiden hoksaamisessa. Jonkinlaisena perhefilmin säyseänä viestinä se on kaukana teoksen varsinaisesti kuvaamasta huippu-urheilun vaatimuksesta.

ELOKUVA:
95
Ohjaus: Aleksi Mäkelä
Pääosissa: Jens Hultén, Laura Birn, Samuli Edelmann, Hannu-Pekka Björkman, Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pekka Strang
2017, 105 minuuttia
★☆☆☆☆