Elokuva

95 (2017): Jääkiekon maailmanmestareista kertovassa Aleksi Mäkelän urheiluelokuvassa diskopelle ruotsalainen johdattaa Leijonat kultaan

Jens Hultén näyttelee kultavalmentajaa.
Jens Hultén näyttelee kultavalmentajaa.
Jens Hultén näyttelee kultavalmentajaa.

Sota ja huippu-urheilu edustavat yhtenäiskulttuurin viimeisiä linnakkeita 2010-luvun Suomessa. Tuntemattoman sotilaan (2017) menestys mykistää.

Ainakin paperilla maamme ensimmäisestä jääkiekkoilun maailmanmestaruudesta ammentavan elokuvan luulisi kiinnostavan suurta yleisöä, joka tuijottaa keväisin b-luokan kamppailuja hurmostilassa ja odottaa parhaillaan NHL-tähdistä siivottuja olympialaisia kuumeisesti. Paha vain, ettei sinänsä ytimekkäästi nimetty 95 (2017) onnistu saamaan dramatisoituihin kohtauksiinsa häivääkään mainitun kevään joukkohysteriasta.

Paljon ulkourheilullisiakin merkityksiä saaneesta, lama-Suomen ahdistuksen uloshuutaneesta historiallisesta voitosta saisi luultavasti paljon vakuuttavamman teoksen puhtaana dokumenttielokuvana. Arkistoista kaivettujen pelinäytteiden kylkeen leikatut näytellyt harjoituskuviot ja aitioeläytymiset ovat niiden rinnalla auttamattoman kömpelöitä ja teatraalisia.

Cameo-rooleissa vilahtavat maailmanmestarit ovat tuovinaan teokseen tarttumapintaa kultakeväästä.

Äijäfilmeistään tunnetun Aleksi Mäkelän henkilöohjauksessa ruotsalainen Curt Lindström (Jens Hultén)on huvittava diskopelle, jonka kiekkoliiton yksinvaltias Kalervo Kummola (Hannu-Pekka Björkman) pestaa pettymykseen päättyneiden kisojen jälkeen päävalmentajaksi suoraan tanssilattialta.

Munasuojissa ilmakitaraa soittaneen, turnauksessa kokonaan ilman peliminuutteja jääneen konkarivahdin Jukka Tammen (Lauri Tilkanen) aviokriisin nostaminen elokuvan yhdeksi aihioksi on niin ikään erikoinen ratkaisu käsikirjoitukselta semminkin kun kaikki muut, ratkaisupelaajatkin jäävät ilman persoonallisia luonnehdintoja. Cameo-rooleissa vilahtavat maailmanmestarit ovat tuovinaan teokseen tarttumapintaa kultakeväästä.

95 laskettelee odotettua latua kohti ratkaisuottelua, jossa Leijonat pääsevät kuittaamaan vuosien aikana kertyneitä kalavelkoja, joita teos esittelee prologissaan. Jos elokuvan tarkoituksena on nostattaa urheilutunnelmaa kisaturistiveijarien laivamatkailulla tai saattokodissa makaavan syöpäpotilaan (Pekka Strang) viimeisellä toiveella, epäonnistuvat tekijät aikeissaan. Kaljakoreja ystävälleen salakuljettavan retkueen mukana on kai tarkoitus tulla myös inhimillistä säröä, mutta haaveeksi jää.

Itse turnaus Ruotsin maaperällä jätetään ihmeellisen vähälle. Joukkueesta, sen vahvuuksista tai päävalmentajan laatimasta taktiikasta avataan tuskin alkeitakaan. Vähän paremmin ja enemmän taistelua tuskin tyydyttävät lajifanaatikkojen tarpeita.

Kaikkein kummallisinta puolta elokuvassa edustaa silti äidin (Laura Birn) ja tämän jääkiekkoilevan pojan keskinkertaisuuden hyväksymisen lattea opetus, joka tähdentää vanhemman vastuuta jälkikasvun rajoitteiden hoksaamisessa. Jonkinlaisena perhefilmin säyseänä viestinä se on kaukana teoksen varsinaisesti kuvaamasta huippu-urheilun vaatimuksesta.

ELOKUVA:
95
Ohjaus: Aleksi Mäkelä
Pääosissa: Jens Hultén, Laura Birn, Samuli Edelmann, Hannu-Pekka Björkman, Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pekka Strang
2017, 105 minuuttia
★☆☆☆☆

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat