– Tietenkin, kun olemme kovasti arvostelleet tulevaa liittolaismaata Unkaria, niin ehkä silloin aikoinaan, kun korostettiin Unkarin negatiivisia puolia, olisi pitänyt muistaa myös se, että jos se Nato-optio oikeasti toteutuu, niin kaikissa maissa pitäisi olla yhteisymmärrys siitä, että Suomi on hyviksien kirjoissa. Eli onko sitä balanssia sitten ollut? Meillä ei ole varaa olla ylimielisiä, Aaltola totesi Ylen haastattelussa.

Aaltola tuntui kuitenkin olettavan, että sekä Turkki että Unkari hyväksyvät Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet heinäkuun loppuun mennessä.

– Ehkä siinä tehtiin vähän virhe, kun sanottiin, että Suomen ja Ruotsin prosessi on ehkä neljän kuukauden mittainen. Kun mentiin yli neljän kuukauden, Suomessa on ollut vähän niin kuin krapulaa. On kovastikin tullut epäilyksiä tiettyjä maita kohtaan, että ovatko ne Venäjän talutusnuorassa.

– Turkki ei lainkaan. Siellä on nolla-luottamus suhteessa Venäjään. Aina voidaan tehdä diilejä, mutta maat ovat käyneet sen verran monta sotaa aikoinaan, että geostrateginen ymmärrys on Turkissa aika vahva eikä Venäjä sitä pysty ylittämään.

– Unkari on taas sitten rauhan linjan maa eli siellä ollaan enemmän huolissaan siitä, mikä Suomen rooli Natossa on. Olemmeko me kovasti uhittelevia Venäjän suhteen. Se on se, mitä unkarilaiset tavallaan kysyvät. Mutta Suomihan on ääripuolustuksellinen maa, eihän meillä ole koskaan ollut mitään uhittelua Venäjän suhteen.

Aaltolalta kysyttiin lähetyksessä olisiko suomalaisten poliitikkojen pitänyt pitää suutaan soukemmalla Unkarin ongelmista, jotka liittyvät oikeusvaltioperiaatteeseen.

– Ei, siis Suomi on vapaa maa ja demokraattinen maa. Täällä saa olla montaa mieltä, mutta ehkä sitten, kun asioita olisi isommasti miettinyt ja strategisesta näkökulmasta, se Nato-option, Nato-mahdollisuuden tuoreena pitäminen olisi vaatinut sitä, että sen olisi ottanut huomioon myös EU-politiikassa, että se ei ole liian ylimielistä, saarnaavaa suhteessa tiettyihin maihin.

– Meidän prioriteetti kuitenkin on kansallinen selviytyminen, Suomen suojassa pitäminen. Se on se ykkösprioriteetti. Sitten on tietenkin muita prioriteetteja. Ehkä silloin poutasään ajallaan nämä muut prioriteetit olivat tavallaan niitä ajureita ja vähän se Nato-optio ja sen tuoreena pitäminen sekä koko ajan sen mahdollisuuden ylläpitäminen eri pääkaupunkien kanssa jäi vähän taustalle, Aaltola sanoi.