Viitisenkymmentätuhatta venäläistä sotilasta on saattanut kuolla muutaman päivän riemumarssiksi Kiovaan ja muualle maahan lasketussa salamannopeassa hyökkäyksessä.

Venäjän propagandassa uusnatsien valtaan joutuneet ukrainalaiset eivät toivottaneetkaan murhanhimoisia tunkeilijoita tervetulleeksi pääkaupunkiin vaan torjuivat sinne linnoittautuneen presidenttinsä johdolla venäläiset tappajat ja pakottivat vihollisen tiehensä ja pitkään sotaan.

Venäjä on toki vallannut laajoja alueita Itä- ja Etelä-Ukrainassa mutta hinnalla, joka on jo nyt romuttanut sen maailmanvaltafantasioita. Hallusinaatiot ovat silti voimissaan, vaikka Ukraina on alkusyksyn vastahyökkäyksessä onnistunut vapauttamaan merkittäviä kaupunkeja ja solmukohtia.

Maa on suuresta koostaan ja väestöstään huolimatta aivan liian heikko tavoittamaan, kouluttamaan ja varustamaan moista ihmismassaa. Ne, jotka joukosta sotaan lopulta päätyvät, katsovat kuolemaa silmiin Ukrainan tarjoamassa lihamyllyssä huonosti motivoituneina.

Samalla Putin on nostanut pokerinsa panoksia, joskin samankaltaisella retoriikalla kuin aiemminkin. Jos Venäjää, sen maata ja olemassaoloa uhataan, ydinaseetkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto.

Nyt Putin pyrkii pikapäissään läpivedettävillä valheellisilla kansanäänestyksillä vallatuilla alueilla vahvistamaan alueet Venäjän omistamiksi ja väittämään, että iskut niitä vastaan olisivat hyökkäyksiä Venäjää, sen maata ja olemassaoloa vastaan.

Aiempaa selvemmin Venäjä puhuu nyt koko lännestä sen vihollisena.

LÄNNEN poliitikot puhuvat yksinomaan siitä, että Ukrainan on pakko voittaa ja että Ukraina voittaa. Ajatus menee niin, että Ukraina on lopulta vahvempi lännen edelleen jatkuvan ja kiihtyvän aseavun voimalla.

Paljon vähemmän puhutaan yksityiskohtaisesti siitä, mitä Ukrainan voitto tarkoittaa. Mutta juuri siitä pitäisi puhua.

Tarkoittaako Ukrainan voitto helmikuun alun 2022 rajoja vai Krimin valloitusta edeltäneitä vuoden 2014 rajoja? Vai voiko se tarkoittaa myös sitä, että Ukraina menettää tälläkin kertaa jotain muttei itsenäisyyttään?

Eräs seikka tuli mieleen jo sodan alussa helmikuussa. Vaikka Putinin ydinasepuheita pitäisikin lähtökohtaisesti vain pelkokerrointa lisääväksi tarkoitettuna palturina, äärimmäisen epämiellyttävä kysymys jää:

Mikä on, olisi tai edes voisi olla sodan sellainen loppu, johon Ukraina ja laajemminkin länsi voisivat olla tyytyväisiä, mutta niin, ettei sodan tulos johda täysin hallitsemattomaan kaaokseen ja pakokauhuisen Putinin epätoivossa tekemiin peruuttamattomiin päätöksiin?

Ainakaan hullua esittämällä ei pidä saada mitään.