Yhteiskunnassamme elää yhä vahvana harhaluulo, että köyhyys olisi ihmisen oma valinta tai seurausta laiskuudesta. Tämä ajatus on paitsi epäoikeudenmukainen, myös täysin todellisuudesta irrallaan.

Suurin osa köyhyydessä elävistä ihmisistä tekee parhaansa selvitäkseen. He käyvät töissä, opiskelevat, hoitavat lapsia tai toimivat omaishoitajina, mutta silti rahat eivät riitä edes elämisen peruskuluihin.

Köyhyyteen johtavat usein olosuhteet, joihin yksilö itse ei voi vaikuttaa. Sairastuminen, työttömyys, pienipalkkaiset työt, asumisen korkeat kustannukset tai ylisukupolvinen huono-osaisuus eivät ole valinta, vaan näitä voi kohdata meistä aivan jokainen elämämme aikana.

Esimerkiksi pitkäaikaissairas ei valitse sairauttaan, eikä yksinhuoltaja voi taikoa lisää tunteja vuorokauteen ehtiäkseen tehdä useampaa työtä. Jos turvaverkot puuttuvat tai voimat eivät riitä, ihminen jää usein yksin tilanteensa kanssa.

ERITYISEN helppoa vähävaraisten tuomitseminen on silloin, jos ei ole koskaan itse joutunut miettimään rahojen riittämistä: ostaako ruokaa vai lääkkeitä, maksaako vuokran vai sairaalalaskun.

Köyhyyden keskellä eläminen on jatkuvaa selviytymistä, joka kuluttaa ihmistä niin henkisesti, kuin fyysisesti. Köyhyyden vähättely tai syyllistäminen ei auta ketään, mutta oikeudenmukainen sosiaalipolitiikka, riittävä perusturva ja tuki voivat auttaa ihmisiä nousemaan ylös heikoimmallakin hetkellä.

Petteri Orpon (kok) hallitus on pitänyt päätöksillään huolen siitä, että köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät.

Kun hallitus valitsee kannustaa köyhää leikkauksilla ja rikkaita veroporkkanoiden avulla, on päivänselvää, millaisilla arvovalinnoilla maamme hallitus kansalaisia eri kasteihin jakaa.

Empatiakyvyn puute on yksilökeskeisen ajattelutavan tuotos. Sen vuoksi monella on aiempaa vaikeampaa asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää toisten tunteita ja tarpeita.

Köyhyys ei ole valinta, mutta sen poistaminen yhteiskunnasta on. Meidän tehtävämme on vaatia päättäjiltä toimia, jotka takaavat jokaiselle ihmisarvoisen elämän kaikissa elämän vaiheissa.

Kirjoittaja on työsuojelutarkastaja ja Seinäjoen Demareiden puheenjohtaja Seinäjoelta.