Pääkirjoitus

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Äärioikeisto muuttaa ilmastoa – nyt Saksassakin

Saksan osavaltiovaalit osoittivat jälleen kerran, kuinka samaan aikaan lauenneet talous- ja pakolaiskriisit haastavat Euroopan vakiintuneen poliittisen järjestelmän. Vanhat itsestäänselvyydet eivät enää ole voimassa, eivätkä koetellut yhteistyökuviot enää ole välttämättä edes mahdollisia.

Useammassakin Euroopan maassa on vaalien jälkeen jouduttu hakemaan toimivaa hallituskoalitiota umpikujan takaa. Esimerkkejä on paljon, naapurimaa Ruotsista alkaen. Parhaillaankin takalukkoon haetaan avaimia Espanjassa ja Irlannissa.

Uusia poliittisia liikkeitä Euroopassa on syntynyt sekä vasemmalle että oikealle laidalle. Talouskriisi oli Kreikan ja Espanjan uusien vasemmistoliikkeiden taustalla. Pakolaisaalto on nostanut parlamentteihin populisteja ja äärioikeistolaisia voimia.

Tosin Saksassa hallituksen muodostamisvaikeudet viime vaalien jälkeen johtuivat ihan perinteisten puolueiden välisistä asetelmista. Edellisen Angela Merkelin hallituksen liberaalinen apupuolue putosi kokonaan liittopäiviltä. Vihreiden tappio merkitsi sitä, että punavihreä koalitio muuttui mahdottomaksi. Saksaan muodostettiin CDU:n ja SPD:n ”suuri koalitio”, joka on osoittautunut aivan liian ylileveäksi. Liittopäivillä oppositiossa ovat vain vihreät ja vasemmistopuolue Die Linke, joiden yhteinenkään edustajamäärä ei riitä normaaliin oppositiopolitiikkaan.

On osoittautunut, että Merkelin junioripartnerina olo ei ole ainakaan lisännyt sosialidemokraattien kannatusta.

Suureen koalitioon lähtö ei ollut sosialidemoraateille helppoa. Vaaleissa oli luvattu muuta. SPD järjesti koalitioon osallistumisesta jäsenäänestyksen, jonka perusteella ratkaisu lopulta tehtiin.

On osoittautunut, että Merkelin junioripartnerina olo ei ole ainakaan lisännyt sosialidemokraattien kannatusta. Tämä on tapahtunut siitä riippumatta, että SPD sai kirjattua hallitusohjelmaan useimmat vaalilupauksensa. Suurin osa niistä on toteutettukin, esimerkiksi laki vähimmäispalkasta.

Porvaripuolue CDU:n ja demaripuolue SPD:n väliset erot ovat jääneet piiloon myös siksi, että suosittu liittokansleri on flirttaillut monissa asioissa todella lähellä demareita. Merkelin ”sosialidemokratisoituminen” on havaittu kriittisesti myös hänen omassa puolueessaan.

Äärioikeistolaisen AfD:n nousu Saksan politiikkaan, nyt myös läntisiin osavaltioihin, muuttaa Saksan poliittista ilmastoa. Sama on tapahtunut muuallakin.

SPD pyrki vastaamaan haasteeseen. Puheenjohtaja Sigmar Gabriel lanseerasi ennen osavaltiovaaleja ”solidaarisuuspaketin” eläkeläisille ja muille pienituloisille erityisesti itäisessä Saksassa. Viestintä ei vaikuttanut onnistuneelta, kun ”solidaarisuuspaketin” sanottiin tasapainottavan pakolaisiin uhrattavaa rahavirtaa.

JK

Olof Palmen murhasta tuli helmikuun lopussa kuluneeksi 30 vuotta.

– Palme oli edellä aikaansa. Hän puhui usein modernin maailman kohtalonyhteydestä. Tänään kukaan ei voi väittää, että hän olisi ollut väärässä. Kaikki riippuu kaikesta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sen, jolla on muutostahtoa, pitää nähdä kauas, Stefan Löfven sanoi muistosanoissaan.

Tuohon ei ole juuri lisättävää.

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua. Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Ei! Ei eriarvoistumiselle

Kuntavaalien läheisyys näkyy ja kuuluu kaikkialla eduskunnassa. Yhä useammalla on sanottavaa SDP:stä, jonka inhimillisempi politiikka kolkuttelee vaalien alla etenkin keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajien omiatuntoja.

Viikonloppuna keskustan puoluevaltuustossa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen heilutti vanhaa leimakirvestä puhumalla SDP:stä ei-puolueena. ”Siinä missä keskusta sanoo kyllä, eteenpäin, SDP näyttää sanovan ei, taaksepäin”, Kaikkonen julisti.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on ilmoittanut, että sote-uudistusta katsotaan uusin silmin tulevalla hallituskaudella pakkoyhtiöittämisen ja valinnanvapauden osalta. SDP:ssä on halua estää verovarojen valuminen syntymässä olevien suurten yksityisten terveysyritysten voittoihin.

Keskustan konkari Mauri Pekkarinen ilmoitti Demokraatin verkkolehdessä sen, mitä hallituksen ministerit eivät ole olleet valmiita sanomaan: sellaista lakia ei voi säätää, joka velvoittaisi Suomessa valinnanvapauden piirissä toimivia terveysyrityksiä maksamaan verot Suomeen. ”Me olemme osa Euroopan unionia”, Pekkarinen opasti.

Äänestäjän kuluttajansuoja ei ole vieläkään korkealla hallituksen prioriteettilistassa.

Juha Sipilä on tämänkin jälkeen viestinyt uskovansa asian kääntyvän parhain päin. Miten, on yhä hämärän peitossa. Rinteen kelkkaan, opposition sote-kolmikkoon, ovat sittemmin lähteneet myös vihreät ja vasemmistoliitto.

Puolueet ovat liikkeellä hyvissä ajoin, eduskuntavaaleihin on aikaa kosolti. On totta, että sotea on vatuloitu aivan liian pitkään. Mutta jos asia on tarpeeksi vakava, niin kuin kansalaisten terveys on, huoli pitää tässäkin vaiheessa pystyä sanomaan ääneen. Opposition linja on avoin ja sitä voi verrata vaikkapa siihen, miten paljon hallituspuolueet tarjosivat ennen viime vaaleja tietoa yhteiskuntasopimuksen rajuista toimista palkansaajia kohtaan?

Nehän yllättivät äänestäjät täysin. Äänestäjän kuluttajansuoja ei ole vieläkään korkealla hallituksen prioriteettilistassa. Nyt Sipilän hallitus on siirtämässä puoliväliriihensä kuntavaalien yli.

On siis jäämässä arvailujen varaan, onko lisäleikkauksia luvassa ja mihin ne kohdistuvat. Koulutuksesta ei leikata, luvattiin ennen eduskuntavaaleja. Nyt ei nähtävästi uskalleta sanoa mitään. Vaikka keskustavetoinen hallitus riisuukin rajusti kuntien valtaa, vaalien alla ihmisillä täytyy olla oikeus saada tietoa valtakunnan politiikan suunnitelmista ja niiden vaikutuksista kuntakenttään. Ilmeisesti jonkinlaista uudelleenharkintaa tai perumista voi vielä olla tähänkin luvassa.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, miten valtaosa suomalaisista kokee eriarvoisuuden uhkaavan yhteiskuntaa. Demokratian suurimmaksi ongelmaksi nähdään poliittisen osallistumisen epätasainen jakautuminen. Hyväosaiset osallistuvat, muut eivät. Kun SDP on sanonut oppositiosta tiettyihin asioihin ei, se on ollut ei oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden puolesta. Kaikki on pidettävä porukassa mukana. Kyse on viime kädessä demokratian puolustamisesta.

Demokraatti Demokraatti
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Rinteen rykimä

SDP:n viime viikonlopun puoluevaltuuston kokous Hyvinkäällä oli varsinainen mediatapaus. Tungos oli lauantaina kokouksen alkaessa niin kova, ettei kokousedustajia meinannut millään erottaa mediatyöläisistä.

Tiedotusvälineiden iso huomio antoi puoluevaltuustolle selkeän viestin: Hyvinkään kaupungintalon kokoussalissa liikuskeli luultavasti Suomen seuraava pääministeri. Kuka hän oikein on? Todennäköisen vastauksen saamme Lahden puoluekokouksessa helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Puheenjohtaja Antti Rinne kertoi kokouksen aluksi yllätyksettömän viestin: ”Olen käytettävissä”. Rinne valotti vuolaasti puheessaan omaa taustaansa taiteilija Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja paikallisen sahan työntekijänä. Rinne halusi nostaa esiin ihmisen puoluejohtajan maskin takaa. Hän teki sen hyvin tietoisesti, sillä helmikuun puheenjohtajakamppailu ei ole linjavaali vaan henkilövaali.

Onko Antti Rinteestä sitten johtamaan puolue vaalivoittoon keväällä 2019?

SDP valitsee puoluekokouksessa ennen kaikkea pääministeriehdokkaan ja vasta sitten puoluejohtajan. Puolueen halu palata vallan kahvaan 16 pitkän vuoden jälkeen on lähes pakkomielle.

Onko Antti Rinteestä sitten johtamaan puolue vaalivoittoon keväällä 2019? Oli mielenkiintoista havaita, että suurin osa kokousväestä ja mediasta kiinnitti huomioita juuri Rinteen esiintymiseen, ei niinkään puheen sisältöön. Kun noin puolen tunnin puhe alkoi lähestyä huippukohtaansa, Rinne tapansa mukaan aloitti rykimisen. ”Kohtaus” oli niin voimakas, että kokousväki antoi Rinteelle jopa spontaanit aplodit.

Voi siis olla, että Rinteen kohtalon ratkaisee juuri puoluekokousedustajien suhtautuminen mediaesiintymisissä tapahtuvaan takelteluun. Jos edustajat uskovat, että Rinteen rykiminen herättää äänestäjissä myötätuntoa ja samaistumisen kokemusta, Rinne voidaan hyvinkin valita jatkoon. Jos taas takeltelu tuntuu herättävän lähinnä myötähäpeää, on Rinteen peli pelattu.

Edessä on luultavimmin tiukka puheenjohtajakamppailu, jossa sarvien kalistelulta ei voi välttyä.

Rinne elää oman puheenjohtajakautensa rykimää. Kyseessä on poronhoidosta tuttu termi, joka tarkoittaa urosporon eli hirvaan kiima-aikaa. Rykimä liittyy hirvaiden aivojen melatoniinitasoon, joka kertoo lähestyvästä lisääntymistehtävästä. Rykimän aikana hirvaiden on kerättävä noin 10–20 vaatimen parttio eli haaremi, jotta lisääntyminen onnistuisi. Lauman koossa pitäminen vie usein hirvaiden kaikki voimat, ja rykimän päätyttyä marraskuun lopussa uupuneet ja nälkiintyneet hirvaat pudottavat sarvensa ja vetäytyvät talvehtimaan.

Puheenjohtaja Rinteen ”rykimä” vaatii nyt joukkojen kokoamista. Edessä on luultavimmin tiukka puheenjohtajakamppailu, jossa sarvien kalistelulta ei voi välttyä. Olennaista on, että kuten vasat syntyvät keväällä, on kevään kuntavaalituloksessa SDP:ssä uuden kasvun eväät. Lauman johtajan nimellä ja sukupuolella ei tässä kohtaa ole paljonkaan merkitystä.

JÄLKIKIRJOITUS:

Puoluesihteeri Reijo Paananen aiheutti melkoisen mediahässäkän ilmoitettuaan puoluevaltuustossa itsensä työmarkkinoiden käytettäväksi. Hämmennyksen aiheutti erityisesti se, että moni paikalla ollut tulkitsi ilmoituksen puoluesihteerin tehtävästä vetäytymiseksi.

Kun asiaa Paanaselta kysyttiin, hän piti kuitenkin ovea puoluesihteerin tehtävään auki. Miten yksinkertaisen asian kertominen voidaan tehdä näin hankalaksi? Turha nurista, etteivät kansalaiset ymmärrä puolueemme viestiä paremmin.

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Trumpin äänestäjien niputtaminen vain taantuneiden teollisuuspaikkakuntien punaniskoiksi on väärä kärjistys

Donald Trump, brexit, jytky. Demokratiaa, rehelliset vaalit – ja peiliin katsomisen paikka häviäjille. Toiveet ja analyysi menivät sekaisin ennen vaaleja. Nyt Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen tuntuvat menneen sekaisin realismi ja kauhuskenaariot.

Äänestäjille on tarjottu sitä, mitä he haluavat kuulla. Välittämättä siitä, kuinka kaukana se on totuudesta. Sitä sanotaan populismiksi. Sillä saatiin Atlantin molemmin puolin liikkeelle äänestäjiä, jotka ovat pettyneet elämäntilanteeseensa, ja joille tarjottiin muutosta, joskin epärealistista. Tämän huomasivat myös populismilla pelanneet voittajat.

Britanniassa brexitiä kiivaimmin ajaneet siirtyivät syrjään, kun puheista olisi pitänyt ottaa vastuu. Yhdysvalloissa Trump on pyöristellyt kovia puheitaan.

Niin sanottu poliittinen eliitti, perinteiset poliittiset toimijat, eivät halunneet uskoa, että populistisilla puheilla, valheella ja vihalla höystettynä, voisi voittaa vaalit. Samalla niiltä on jäänyt liian vähälle huomiolle äänestäjien muutoksenhalu ja huoli tulevaisuudesta. Tässä tilanteessa tieto ei ollut valtaa vaan tietämättömyydeltä saatiin valta.

Trump osasi valita oikeat teemat, joilla äänestäjät saatiin liikkeelle. Tosin Trumpin omakin tietämys hänen tehtäviinsä kuuluvista asioista on iso kysymysmerkki.

Seuraavaksi demokratiaa testataan ensi vuonna Hollannin parlamenttivaaleissa ja Ranskan presidentinvaaleissa.

Yhdysvalloissa Trumpin äänestäjien niputtaminen vain taantuneiden teollisuuspaikkakuntien punaniskoiksi on väärä kärjistys. Selvitysten mukaan Trump sai paljon ääniä esimerkiksi hyvin koulutetuilta ja varakkailta sekä yllättäen myös naisilta. Populismi on pelottava voima, jos sillä kiihottamalla saadaan suuret joukot liikkeelle.

Historia harvoin kai toistaa itseään, etenkään kirjaimellisesti, mutta jonkinlaisia yhtymäkohtia ja kaaria sieltä löytyy. Maailmanhistorian suurimpia populistiliikkeitä taisi olla Saksassa 1930-luvulla valtaansa nopeasti kasvattanut kansallissosialismi.

Euroopassa puhaltavat taas äärioikeistolaiset tuulet ja nationalismi. EU ja yhteinen Eurooppa natisee. Seuraavaksi demokratiaa testataan ensi vuonna Hollannin parlamenttivaaleissa ja Ranskan presidentinvaaleissa.

Hollannissa Geert Wildersin johtama vapauspuolue vetää muun muassa äärimmäisen tiukkaa maahanmuuttajavastaista politiikkaa. Ranskassa Trumpin voitto voi parantaa merkittävästi Ranskan äärioikeistolaisen kansallisen rintaman johtajan Marine Le Penin mahdollisuuksia presidentivaaleissa. Nationalismilla ratsastava Le Pen on jo nimennyt itsensä Madame Frexitiksi.

Politiikassa toimivien pitää nykyisessä tilanteessa terästäytyä ja miettiä, miksi heidän viestinsä ei mene läpi. Ja miettiä miksi tosiasioita vääristelevä viesti vetoaa äänestäjiin.

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Hallitus työntää taas rahaa yksityisen sektorin taskuun

Hallitus suunnittelee työvoimapalvelujen yksityistämistä. Tämä ei yllätä.

Tässä toistuu hallituksen kaava: ensin säästetään julkisilla varoilla toimiva palvelu henkihieveriin, sitten todetaan, että yksityinen toimija hoitaisi saman paremmin ja edullisemmin.

Hallitus työntää taas rahaa yksityisen sektorin taskuun.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Trumpin äänestäjien niputtaminen vain taantuneiden teollisuuspaikkakuntien punaniskoiksi on väärä kärjistys

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Jälkikirjoitus: Please, eikö nämä karnevaalit voisi olla vain joka kuudes vuosi?

Maailma sai uuden valtiaan keskiviikkoaamuna. Tuloksen vaikutuksista jauhetaan vielä pitkään.

Blääh! Yhdysvaltojen vaaliähky on saanut monet jo voimaan pahoin.

Please, eikö nämä karnevaalit voisi olla vain joka kuudes vuosi?

Demokraatti Demokraatti