Amnestyn uusi tutkimus kertoo, että väkivallasta tuomittuja on vapautettu vankilasta, kun väkivallan uhrit taas ovat jääneet suojattomiksi turvakotien sulkeuduttua. Taliban on myös uhkaillut tukitoimissa työskennelleitä.

Amnestyn mukaan apua hakeneet sekä tukipalveluissa työskennelleet ovat nyt vaarassa joutua väkivallan uhreiksi ja moni pelkää henkensä puolesta. Taliban on uhkaillut ja häirinnyt turvakodeissa työskennelleitä.

Amnestyn uuteen tutkimukseen on haastateltu naisiin kohdistuneen väkivallan uhreja sekä tukipalveluissa työskennelleitä. Haastattelut kertovat, että Taliban on turvakotien sulkemisen lisäksi vapauttanut naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuomittuja vankeja. Talibanin edustaja väitti Amnestylle, että entinen hallitus avasi vankilat, mutta useat todistajalausunnot sekä mediatiedot osoittavat, että Taliban on vastuussa vankien vapauttamisesta. Amnesty kertoo saaneensa myös uskottavia todisteita, että Taliban on siirtänyt väkivallan uhreja vankiloihin.

Talibanin edustaja Suhail Shaheen kommentoi Amnestylle puhelimitse antaen ymmärtää, että naisilla on mahdollisuus hakea oikeutta:

– Islamin sääntöjen mukaan naisiin kohdistuvalle väkivallalle ei ole sijaa. Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet naiset voivat viedä tapauksensa oikeuteen ja tuomioistuin käsittelee ne ja heidän valituksiinsa vastataan, Shaheen sanoo Amnestyn tiedotteen mukaan.

Tukipalveluiden verkosto Afganistanissa sisälsi aiemmin muun muassa turvakoteja sekä pro-bono lakiapua, terveyspalveluita ja psykologista tukea. Väkivaltaa kohdanneet ohjattiin palveluiden pariin naisasiaministeriön sekä ihmisoikeustoimikunnan toimistoista, sairaaloista tai poliisiasemilta.

Tarve naisiin kohdistuvan väkivallan tukipalveluille on Afganistanissa suuri. Amnestyn mukaan noin yhdeksän naista kymmenestä kohtaa väkivaltaa parisuhteessaan vuoden aikana ja tyypillisimmin väkivalta on lyömistä, raiskauksia tai pakkoavioliittoja. Uhrit tarvitsevat usein välitöntä lääketieteellistä hoitoa.

Amnesty sanoo, että Talibanin noustua valtaan liki kaikki turvakodit on suljettu. Tämä tarkoittaa, että naiset ovat joutuneet palaamaan koteihinsa. Ne naiset, jotka eivät ole palanneet koteihinsa, elävät joko turvakotien henkilökunnan kanssa, kaduilla tai muissa kestämättömissä oloissa.

Amnesty vaatii, että Taliban vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, avaa turvakodit uudelleen, palauttaa naisasiaministeriön toimintaan ja varmistettaa, etteivät tukitoimissa työskentelevät joudu työnsä takia kostotoimien kohteiksi. Amnesty pyytää kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että tukitoimille on riittävästi rahoitusta sekä painostamaan Talibania suojelemaan naisia ja tyttöjä väkivallalta. Vaarassa olevia tukipalveluiden parissa työtä tekeviä ja väkivallan uhreja on myös evakuoitava turvaan ja heille on tarjottava kansainvälistä suojelua.

Amnesty haastatteli tutkimukseen puhelimitse kuutta väkivallan uhria ja 20 tukitoimissa työskennellyttä henkilöä. Lisäksi Amnesty haastatteli yhteensä 18 paikallista aktivistia, toimittajia, YK:n ja järjestöjen edustajia sekä asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin 26.10.-24.11. välisenä aikana.