– Nyt, kun aktiivimallin kuoppaaminen alkaa olla eduskuntakäsittelyä vaille selvää, voidaan todeta, että aktiivimallin säätämisessä tiivistyy hienosti kaikki, mikä suomalaisessa työllisyyspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on ollut pielessä, Kontula sanoo tiedotteessaan.

Koska työllisyysasteen nostaminen on nykyisen hallituksen keskeisimpiä tavoitteita, olisi Kontulan mukaan aiheellista avata laajemmin keskustelua siitä, miten työllisyyttä politiikassa nykyään käsitellään:

– Työllisyyskeskustelussa mennään pahasti metsään, jos perätään vain sellaisia työllisyystoimia, joiden vaikutuksista voidaan lyhyellä tähtäimellä esittää tarkkoja numeerisia arvioita. Aktiivimalli on hyvä esimerkki siitä, miten kapeaksi vaikutusarviointi silloin supistuu – ja miten ne numerotkin sitten lopulta usein on nojattava epävarmoille taustaoletuksille.

Toisekseen Kontula pitää lähestymistavan ongelmana sitä, että työllisyyspolitiikan vaikutusten arvioinnissa korostuu liikaa nopea työllistyminen:

– Vaikeammin työllistyneet tarvitsisivat tukea työkyvyn ja valmiuksien parantamiseen. Lyhyen tähtäimen työllistymisnäkymiä kauaskantoisemmat toimet jäävät kuitenkin numeroita tuijotettaessa lapsipuolen asemaan. Sirkustemput, joilla työllisyyslukuja saadaan edes näennäisestikin nopeasti ylöspäin voivat näyttäytyä poliittisen paineen keskellä houkuttelevana ratkaisuna. Kokonaistarkastelussa ne eivät kuitenkaan välttämättä yhteiskuntaa hyödytä, pitkäaikaistyöttömästä puhumattakaan.

Työllisyyspolitiikassa pitäisi Kontulan mukaan keskittyä toimiin, jotka ovat plusmerkkisiä koko yhteiskunnan kannalta:

– Nyt pitäisi panostaa taloudelle, yhteiskunnalle ja yksilöiden hyvinvoinnille kestävää perustaa rakentaviin toimiin, kuten koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä työllistymispolkujen rakenteellisten esteiden poistamiseen esimerkiksi sosiaaliturvabyrokratiaa purkamalla. Tällaisilla toimilla valetaan perustaa sellaisille työmarkkinoille, jotka tukisivat ihmisten hyvinvointia ja tasapainoista yhteiskuntakehitystä.

Kolmannekseen Kontula pitää aktiivimallia hyvänä esimerkkinä siitä, että ekonomistien asemaa ylikorostava työllisyyspolitiikka on melko pientenkin oletettujen vaikutusten toivossa valmis toimiin, joilla voi olla laajamittaisia haitallisia vaikutuksia yhteiskuntaan muuten.

– Huteran numeerisen arvion perusteella toteutettiin satojatuhansia suomalaisia koskenut, rakenteellisesti epäoikeudenmukainen malli. Se leikkasi henkilöiltä, joilla ei kiistatta ollut mahdollista työllistyä. Aktiivimallin yhteiskunnallisista haittavaikutuksista vähäisin ei ole se, että Sipilän (kesk.) hallituksen toimet koettelivat luottamusta koko poliittiseen järjestelmään. Näin etenkin väestönosassa, jossa luottamus oli jo alun alkaen ymmärrettävästi alhaisella tasolla.

– Työllisyyspolitiikassa tarvitaan kokonaistarkastelua. Se edellyttää, että työllisyystoimia pohdittaessa kuullaan muitakin kuin ekonomisteja. Ekonomistien osaamista on ehdottomasti hyödynnettävä vaikuttavien politiikkatoimien valinnassa, mutta yhden lähestymistavan ylikorostuminen johtaa keskittymiseen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta vääriin asioihin.

Aktiivimallin vaikutuksia koskeva raportti julkaistaan perjantaina. Selvitys vahvistaa, että aktiivimalli ei vaikuttanut vaikeimmin työllistyvien tilanteeseen ja työttömyysturvan leikkuri osui erityisesti vanhimpiin työttömiin. Muuten aktiivimallin vaikutukset työllisyyteen ovat epäselviä.

Hallitus on antamassa aktiivimallin kumoamista koskevan esityksen eduskunnalle pian.