Turva – Hymy

Antti Palola sanoo sen nyt suoraan – tässä on STTK:n virallinen kanta aktiivimalliin: ”Eihän me niin pöllöjä olla, että…”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola.

Uutisista on voitu lukea, että rankaisumalliksikin kutsuttua hallituksen jo läpiajamaa työttömien niin kutsuttu aktiivimallia olisi ehdotettu STTK:sta.

Asian tausta on siinä, että STTK:n pääekonomisti Ralf Sund oli mukana aktiivimallia valmistelleessa työryhmässä. Uusi Suomi kertoo, että Sundin mukaan juuri STTK otti aktiivisuusperiaatteen työryhmässä esille.

Alkujaan työryhmä pohti vain työttömyysturvan porrastusta eli leikkaamista työttömyyden keston perusteella. Sundin mukaan STTK ehdotti, ettei leikkaus tulisi automaattisesti, vaan se olisi mahdollista estää omalla aktiivisuudella. Sundin mukaan lopulta työttömien kannalta esillä olleista malleista paras tuli valituksi. Mallin miinuksia Sund ei kiistä.

Kun STTK:n puheenjohtajalta Antti Palolalta kysyy kantaa aktiivimalliin, hän toteaa edustavansa STTK:n virallista kantaa.

– Se on se, että me emme hyväksy tätä mallia voimaanastuneessa muodossa.

Palola korostaa, ettei tämä tarkoita, että hän ja Sund olisivat eri linjoilla.

– En suinkaan sano, että Sund puhuu potaskaa tai on väärillä linjoilla, painotus tai lähtökohta on erilainen. Jos meillä on ekonomisti, joka pohtii asioita ja tekee sen perusteella johtopäätöksiä, en halua toimia sensuurina. Meillä on fiksua porukkaa, joka puhuu asiat asioina, Palola sanoo.

”Onhan tämä ihan hölmöläisten hommaa.”

Palola kertaa tapahtumien kulkua. Kesällä 2016 virkamiestyöryhmä esitti työttömyysturvan leikkausta asteittain työttömyyden jatkuessa. Syksyllä aloitti kansliapäällikkö Hetemäen työryhmä, jossa käytiin erilaisia vaihtoehtoja läpi ja jossa lopulta syntyi pohja aktiivimallille.

Palolan mukaan STTK halusi olla aktiivimallin valmistelussa mukana sen vastenmielisyydestä huolimatta, jotta siihen pystyttäisiin vaikuttamaan. Palolan mukaan aktiivimallin yhteydessä olisi pitänyt parantaa nollatuntisopimuksella työskentelevien työntekijöiden epäkohtia ja laajentaa työttömän oikeutta opiskella työttömyysturvalla.

– Molemmissa edistyttiin jonkin verran, mutta ei mielestämme tarpeeksi. Sen takia emme voineet hyväksyä aktiivimallia. Sen selkeä heikkous ja kansalaisia eriarvoistava asia on, että avoimet työpaikat ja aktiivinen työvoimapalveluiden tarjonta on hyvin erilaista eri puolilla maata. Jos nyt hallituksen oli pakko aktiivimalli saattaa voimaan, minun mielestä olisi ollut vähintääkin kohtuullista, kun se astui voimaan vuoden alusta, että se olisi kohdistunut vasta sen jälkeen työttömäksi joutuneisiin. Nyt se rankaisee pitkään työttöminä olleita, Palola kritisoi.

Mallissa onkin Palolan mielestä suuri epäkohta verrattuna Ruotsin ja Tanskan vastaavaan, nimittäin Suomessa työllisyyspalveluista on vähennetty väkeä.

– Samaan aikaa tehdään päätöksiä, jossa tarve aktiivisiin palveluihin olisi suurempi – eli onhan tämä ihan hölmöläisten hommaa.

”Vaihtoehto olisi ollut vielä hurjempi.”

Palolan mukaan hänen ja Sundin puheissa on painotusero. Kun Sund on tuonut makrotalouden ekonomistin näkemystä asiaan, Palola puhuu enemmän jäsenistönsä suulla ja ottaa huomioon sieltä tulevat huolet.

– Me olemme olleet aktiivimallin valmistelussa mukana, mutta sen vaihtoehto olisi ollut vielä hurjempi, 15 prosentin leikkaus työttömyysturvaan, Palola painottaa ja katsoo siis, että STTK oli nimenomaan ja käytännössä siis Sundin edustuksellakin estämässä sitä, etteivät vielä ikävämmät vaihtoehdot päässeet toteutumaan.

Palola toteaa, että jos julkisuuteen on syntynyt kuva, että STTK olisi ollut aktiivimallia ajamassa, hän leikkaa siltä siivet pois.

–  Eihän me nyt niin pöllöjä olla, että olisimmme ajamassa työttömyysturvaan leikkauksia.

Sen verran STTK:hon, Palolallekin henkilökohtaisestikin, on tullut aktiivimallista käydystä keskustelusta palautetta, että STTK:n työvaliokunta keskusteli asiasta kokouksessaan tänään. Kyseessä oli työvaliokunnan sääntömääräinen kokous.

– Totta kai palautetta on tullut. Me olemme pyrkineet vastaamaan viesteihin omalla viestillä ja olemme todenneet sen, että emme ne ole missään vaiheessa olleet työttömyysturvaan leikkauksia ajamassa. Haluan katkaista siivet siltä huhulta, että olisimme olleet ajamassa sitä. Me olemme sen sijaan hakeneet vaihtoehtoa, joka olisi vähemmän epäedullinen. Hyvin harvat näkevät, mistä tässä on ollut loppupeleissä kysymys eli ilmassa oli 15 prosentin leikkaus, Palola toistaa.

Työvaliokunnan kokouksessa todettiin, että aktiivimallista keskustellaan STTK:n hallituksessa viikon päästä.

– Hallitukselle annetaan tieto ja mitkä ovat faktat. Käydään keskustelu ja tehdään tarvittavat päätökset, Palola toteaa ja painottaa, että STTK:n linjat suhteessa aktiivimalliin ovat pysyneet koko ajan samoina.

Haastavimmat neuvottelut 0vat edessä.

Työmarkkinajärjestäissä eletään paraikaa liittokierrostunnelmissa. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola arvioi, että haastavimmat neuvottelut ovat vielä edessäpäin.

Hän odottaa nimenomaan julkisen sektorin neuvotteluista vaikeita.

– Sama näyttäisi pätevän kaupan ja palvelun alalla. Koko julkinen sektori, kauppa ja palvelu muodostavat varmasti tämän kierroksen kaikkein haastavimman kokonaisuuden.

Samaan aikaan ay-liikkeen piiristä on väläytelty poliittisia lakkoja aktiivimallin vuoksi. Teollisuusliitto on jo kehottanut valmistautumaan asiassa. SAK:n hallitus pui aktiivimallia vielä tässä kuussa.

– En ole kuullut STTK:n piiristä, että kukaan olisi puhunut mitään poliittisista lakoista tai työtaisteluista neuvottelukierroksen aikana kohdistuen aktiivimalliin, Antti Palola toteaa.

Hän ei usko, että keskustelu aktiivimallista yhdistyy meneillään olevaan liittokierrokseen.

– Ei aktiivimalli ratkea millään tavalla neuvottelupöydässä, se on maan hallituksen ja eduskunnan tekemä päätös.

– Neuvottelukierroksella useiden erittäin maltillisten sopimusten jälkeen varmasti kaikki tavoittelevat ennen kaikkea palkankorotuksia, Palola toteaa.

Tutkimus selvitti: Näin leipäjonoissa käyvistä puhutaan verkossa – Tutkijat haluavat jonot pois kaduilta: ”Inhimillisyyden takia”

Kuva: Kari Hulkko

Leipäjonoissa käy suomalaisen hyvinvointivaltion asukkaita, joiden tarve täydentää heikkoa taloudellista tilannettaan johtuu erityisesti heikosta perusturvan tasosta, rakenteellisesta eläkeläisköyhyydestä ja keski-ikäisten yksinäisten työttömien syrjäytymisalttiudesta.

Näin tiivistää hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala 1.2. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan sosiologian väitöstutkimuksensa tuloksia.

Sipilän (kesk.) hallituksen päätös leikata erilaisia sosiaalitukien indeksejä on entisestään myrkkyä monille ja uhkaa kasvattaa leipäjonoissa kävijöiden määrää.

– THL on julkaissut työpaperin, jonka perusteella on laskettu, että vähimmäisturvalla elävien suhteellinen asema tulee tämän vaalikauden aikana heikkenemään. Se toki asettaa paineita hyväntekeväisyysavulle. Suurin osa leipäjonoissa käyvistä on pitkään työttöminä olleita työmarkkinatuella tai toimeentulotuella eläviä tai huonotuloisia eläkeläisiä. Vähimmäisturvassa tapahtuvat indeksileikkaukset näkyvät aivan varmasti heidän asemassaan, Laihiala arvioi Demokraatille.

– Jos nyt on Suomen taloudessa näkyvissä suotuisimpia merkkejä, ne eivät kuitenkaan näiden ryhmien arjessa näy. Siitäkin on ollut huolestuttavaa uutisointia, että lapsiperheiden ja nuorten osuus olisi leipäjonoissa kasvanut.

Laihiala toivoo, että hänen tutkimuksensa voisi tuoda päättäjille tietoa maamme eriarvoistumisesta ja havahduttaa siihen. Politiikan pitäisi Laihialan mukaan pyrkiä huono-osaisuuden pitkittymisen ja kasautumisen ehkäisemiseen nykyistä tehokkaammin ja jo ennalta.

– On helpompi auttaa ihmisiä, joilla on vasta taloudellisia ongelmia. Heitä pystyy ohjaamaan esimerkiksi velkaneuvonnan pariin. Jos on lisäksi laajemmin erilaisia, esimerkiksi terveydellisiä ongelmia, tällaisesta elämäntilanteesta nostaminen vaatii jo huomattavia tukitoimia. Väitöstutkimukseni ajatuksena on ollut saada ruokaa jonottavien ihmisten ääni kuuluviin.

”Heihin kohdistuu tietynlaista vihapuhetta.”

Laihialan tutkimus liittyy Itä-Suomen yliopiston Huono-osaisin Suomi -tutkimushankkeeseen. Siinä on vuosina 2012–2013 kerätty 36:sta eri leipäjonosta tai ruoanjakopisteestä aineistoa – yhteensä noin 3 500 asiakkaalta.

Laihialan tutkimus tarkastelee heikkoa elämänlaatua huono-osaisuuden ja häpeän kokemista selittävinä tekijöinä. Se nostaa esiin myös, millaisia käsityksiä heikossa asemassa oleviin avunsaajiin kohdistuu julkisessa keskustelussa. Lähteinä olivat sanomalehtien – muun muassa Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet – verkkokeskustelut leipäjonoja käsittelevissä uutisissa.

Verkkokeskusteluista syntyi kaksijakoinen kuva.

– Vaikuttaa siltä, että perinteisen kaltainen köyhäinapu mahdollistaa heikossa asemassa oleviin avunsaajiin kohdistuvan arvostelun. Se näkyy niin, että heidän avuntarpeensa kyseenalaistetaan aika rajusti. Toisaalta heitä myös ymmärretään. Ymmärrys heitä kohtaan on sitä yleisempää, mitä läheisempi suhde verkkokeskustelijalla itsellään on huono-osaisuuteen, Laihiala kertoo.

Verkkokeskustelu heijastelee yhteiskunnassamme tapahtunutta sosiaalisen etäisyyden kasvua.

– Verkkokeskusteluissa kumpuaa vaade avun tarpeen arvioinnista, kontrollista sekä sen korostaminen, että leipäjonoon menneen elämäntilanne on joko avunsaajan tai yhteiskunnan vika. Vika nähdään usein olevan avunsaajalla itsellään. Näissä keskusteluissa korostuvat mielipiteet, joissa avunsaajat nähdään esimerkiksi ”laiskoina sosiaalipummeina” ja heihin kohdistuu tietynlaista vihapuhetta. Toisaalta keskusteluissa korostetaan sitäkin, että on yhteiskunnan vika ja häpeä, että on tavallisia suomalaisia niin huonossa tilanteessa.

Leipäjonoissa on kyse syvästä taloudellisesta huono-osaisuudesta.

Kun verkkokeskusteluissa painottuu valtaosin kritiikki, Laihialan tutkimuksen toinen puoli tuo esiin avunsaajien omat kokemukset ja äänen. Laihiala toivookin, että tämä ääni voisi myös kitkeä väestöömme pinttyneitä, verkkokeskusteluissakin näkyviä uskomuksia, joiden mukaan leipäjonoissa käytäisiin jopa hyvin vuoksi, vaille todellista tarvetta.

– Tutkimus osoittaa, että leipäjonoissa käyvistä suurin osa kärsii hyvin syvästä taloudellisesta huono-osaisuudesta. Yli kahdella viidestä on myös erilaisia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Se, että meillä on leipäjonoja, johtuu yhtäältä rakenteellisesta eläkeläisköyhyydestä ja siitä, että pitkään työttöminä olleilla on voimakas syrjäytymisalttius.

Laihiala muistuttaa myös, että leipäjonoissa katukuvassa seisovat ihmiset muodostavat monilla paikkakunnilla tunnistettavan ryhmän.

– Se altistaa heidät julkiselle arvostelulle. On hyvinvointivaltion kannalta häpeällistä, että ihmiset joutuvat räntäsateessa ja pakkasessa jonottamaan ruokaa.

– Tutkimukseni mukaan reilu kolmannes kokee leipäjonoissa käymisen nöyryyttävänä ja noin sama määrä kokee, ettei haluaisi tulla jonossa nähdyksi esimerkiksi ystävien, sukulaisten tai naapurien toimesta.

Laihiala toteaa olevansa – yhdessä muiden leipäjonoja projektissa tutkineiden kanssa – sitä mieltä, että jonot pitäisi saada pois kaduilta – inhimillisyyden takia. Hän mainitsee Vantaan positiivisena esimerkkinä siitä, että siellä ruokakassin jakamista on sisällytetty muiden tilanteiden kuten yhteisruokailuiden yhteyteen.

– Helmikuussa alkaa Yhteisvastuukeräys. Siinä on hyvä kampanja tulossa. Siinä nimenomaan on ajatuksia, että avunsaamisen ei olisi nöyryyttävää. Ruokaa jaettaisiin niin, että ihmiset saavat lisäarvoa, keskustelumahdollisuuksia, ja että heitä pystyttäisiin ohjaamaan julkisen tuen ja avun piiriin, jos näin ei vielä ole, Laihiala tietää.

– Vaatisi poliittista tahtoa, että leipäjonot saataisiin sisätiloihin ja ruoka-avun tarve saataisiin, jos ei lakkaamaan, niin ainakin sellaiseksi, ettei se nykyisestään kasvaisi.

Häpeän käsite jää helposti leipäjonoista puhuttaessa piiloon.

Leipäjonoissa käy yliedustettuna yksinasuvia. Laihialan väitöksen mukaan yhden aikuisen talouksissa asuvien elämänlaatu on systemaattisesti heikompaa kuin kahden aikuisen talouksissa asuvien.

Jo mainittu häpeä on käsite tai ilmiö, joka jää helposti leipäjonoista puhuttaessa piiloon.

– Ihmiset eivät alttiisti kyselyssä ilmoita tuntevansa häpeää. On hyvin mahdollista, että heille, jotka ovat jo pidemmän aikaa leipäjonossa käyneet, avunhakeminen ei juurikaan aiheuta häpeää. Sitten on noin kolmannes, jotka kertovat kokevansa tilanteen sosiaalisesti häpeällisinä. Naiset, lapsiperheelliset ja korkeasti koulutetut häpeävät ruoka-apuun turvautumista muita useammin. Myös korkea ikä ja tulojen riittämättömänä pitäminen selittävät häpeän kokemista.

– Vaikuttaisi siltä, että oma viiteryhmä, johon kokemusta peilataan vaikuttaa siihen, miltä avun hakeminen tuntuu. Jos se on työssäkäyvää koulutettua ja hyvinvoivaa ryhmää, se aiheuttaa häpeää. Jos oma viiteryhmäkin on heikossa asemassa, ei tunnukaan niin häpeälliseltä, vaan voi tapahtua sen huomaaminen, että kyseessä onkin yhteiskunnan häpeä ja köyhyys on laajempi ilmiö.

Laihiala summaa, ettei kenenkään pärjäämistä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa pitäisi jättää toisten hyväntahtoisuuden varaan.

– Kun puhutaan, tutkitaan ja erilaisia etuuksia kohdennetaan heikossa asemassa oleviin, se pitäisi pystyä tekemään heidän ihmisarvonsa säilyttäen.

”Tällä hetkellä tarvitaan akuuttia apua, mutta…”

Jos avun hakeminen koetaan leimaavaksi, sitä jätetään myös hakematta. Tällöin apu ei kohdennu niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

– Ruoka-avun suhteen ongelma on väistämättä myös se, että sitä ei ole kaikille ja kaikilla paikkakunnilla edes saatavilla. On myös ihmisiä, jotka eivät pysty liikkumaan ja tulemaan pariksi tunniksi jonottamaan leipää. Järjestelmät, joissa apua tuodaan kotiin, voisivat tavoittaa tällaisia ihmisiä.

Laihiala vaikuttaa panevan toivoa myös Yhteisvastuukeräys-kampanjan onnistumiseen.

– Toivottavasti se nostaa samalla lailla kuin 1990-luvulla kerättiin laman uhreille ja kirkon ruokapankkitoimintaan apua, nostaa keskustelun kohteeksi uuden ”ruokatrendin”. Se olisi se, että kaikilla suomalaisilla olisi kunnon ruokaa tarjolla. Tämän päivän ruokatrendi toisilla on ruoan puute samanaikaisesti kuin paremmassa asemassa olevilla on omat erilaiset ruokatrendinsä, Laihiala muistuttaa.

4.2. käynnistyvän Yhteisvastuukeräyksen teemana on Nälkä – #ruokatrendit 2018. Kampanjassa nostetaan esiin globaali nälkä, mutta painopiste on suomalaisten leipäjonojen problemaattisuudessa ja häpeällisyydessä.

– Nostamme esiin ongelman syitä että esitämme niin lyhyen kuin pitkänkin tähtäimen ratkaisuvaihtoehtoja. Tällä hetkellä tarvitaan akuuttia apua, mutta ihmisten seisottaminen leipäjonoissa räntäsateessa ei mielestämme ole ihmisarvoista auttamista. Perusviestimme tulee kuitenkin olemaan se, että perusturvan taso tulee saada sellaiseksi, että pitkäkestoinen ruoka-avun asiakkuus ei olisi kenellekään välttämätöntä, keräysjohtaja Tapio Pajunen kertoo Demokraatille.

Keskustelua aiheesta

Taas kokoomusvaatimus valinnanvapaudesta: ”Tästä on tullut vahva viesti ja toive”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Kokoomuksen kansanedustaja ja Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen puheenjohtaja Sari Sarkomaa ehdottaa, että vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelut siirrettäisiin valinnanvapauden piiriin.

”Kelan järjestämän vammaisten tulkkauspalveluun liittyvät huolet osoittavat, että hankintakilpailu istuu huonosti tämän tyyppisen palvelun kilpailuttamiseen. Mielestäni on järkevää muuttaa lakia siten, että tulkkauspalveluiden tuottajat voidaan valita rekisteröitymismenettelyllä julkisen tarjouskilpailun sijaan. Tällöin tulkkauspalvelut voisivat olla valinnanvapauden piirissä.”

”Tämä tarkoittaa sitä, että kelan asettamien kriteereiden mukaiset tulkkauspalvelun tuottajat olisivat palvelun käyttäjien itsensä valittavissa. Tästä on tullut vahva viesti ja toive tulkkipalveluiden käyttäjiltä ja järjestökentältä.”, Sarkomaa kertoo tiedotteessa.

Sarkomaa on ehdottanut tulkkauspalveluiden siirtämistä valinnanvapauden piiriin ensimmäisen kerran 21.10.2017 Kuuloliiton liittokokouksessa.

Keskustelua aiheesta

Nyt sen sanoo toinenkin sinisten ministeri: Keskustelu yleissitovuudesta on edessä

Siniset ei aja muutoksia työehtosopimusten yleissitovuuteen, sanoo puheenjohtaja Sampo Terho. Asia nousi keskusteluun eilen, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne penäsi hallitukselta kantaa yleissitovuudesta ja irtisanomissuojasta.

Syynä olivat työministeri Jari Lindströmin kommentit Mustread-sivustolle.

Terho korostaa STT:lle, että Lindström ei ole ehdottanut yleissitovuuden poistamista, vaan huomauttanut, että keskustelu yleissitovuudesta on edessä tulevaisuudessa. Terho yhtyy Lindströmin näkemykseen, että yleissitovuuskeskustelu pitänee käydä jossain vaiheessa.

Keskustelua aiheesta

Kohu Teemu Laajasalon rahankäytöstä yltyy – ”Tavoitteena on ollut piispan saattaminen median kautta mahdollisimman huonoon valoon”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen Jukka Relander jatkaa julkista keskustelua Helsingin piispan Teemu Laajasalon talousepäselvyyksien ympärillä. Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen teki viime viikolla selvityspyynnön Laajasalon yrityksen asioista ja Helsingin seurakuntayhtymän luottokortin käytöstä.

Relander kohdistaa kritiikkinsä selvityspyynnön tekijään.

”Korhosta ei voi syyttää sinnikkyyden puutteesta, hänen tarkastettuaan sekä Savonlinnassa että Tel Avivissa sijainneista hotelleista, että montako henkeä nukkui ja missä. Sen sijaan hän ei ole kysynyt Laajasalolta itseltään menojen perusteita. Näin siksi, että tavoitteena on ollut piispan saattaminen median kautta mahdollisimman huonoon valoon. Kirkon etu on ollut väline, ei päämäärä.”

Relander kirjoittaa pitkässä blogipäivityksessään perjantaina, että jos Korhonen oikeasti haluaisi kirkolle hyvää, hän olisi edes kokeillut kirkon sisäisiä reittejä, ja varonut päästämästä julkisuuteen epäilyksiä, joihin löytyy hyvä selitys, mutta joista saa turhan kohun.

”Kysyin Helsingin seurakuntayhtymästä, että millaisella tasolla Laajasalon luottokortin käyttö on ollut suhteessa muihin helsinkiläisiin kirkkoherroihin. Tehtävät huomioiden se on ollut samalla tasolla, noin seitsemän tonnia vuodessa.”

Relanderin mukaan käsissä on kohu, jonka varsinaiseksi pihviksi jäävät kolme tarpeettoman kallista majoitusta työmatkojen yhteydessä ja toistaiseksi selvittämätön määrä puuttuvia tositteita.

”Korhosen syytösten teho perustuu osin aineiston taitavaan valikointiin, osin siihen, että syytöksiä on esitetty jo niin pitkään, että niistä syntyy vaikutelma hämäräpelistä kirkollisen vallan salongeissa.”

Siitä Relander on kuitenkin yhtä mieltä Korhosen kanssa, että Laajasalolla on selvitettäviä asioita.

”Mutta en ole koskaan nähnyt politiikassa yhtä likaisia vaaleja kuin Helsingin piispanvaalit olivat, ja ovat edelleen. Kokemusta vaaleista minulla on.”

Timo Soini ärähtää: ”Helvetin tylsä kuunneltava ja pitkästyttävä ihminen”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) ennustaa, että tulevaisuuden politiikassa pärjäävät ihmiset, jotka saavat jotakin aikaan.

”Winston Churchill- tyyppi tulee pyyhkimään pöytää. Hän lupaa verta, hikeä ja kyyneleitä. Ei mielistele ketään, eikä mitään. Churchill sanoi aikoinaan jättäessään konservatiivipuolueen ja liittyessään liberaaleihin jotain siihen suuntaan, että  olen ainoa rotta, joka ui uppoavaan laivaan. Laiva kyllä kynti syvällä ja syvälle jäi, mutta Churchill tuli uudestaan. Koska ihmiset halusivat hänet takaisin.”

Soini kirjoittaa asiasta verkkosivuillaan. Hänen mukaansa nykyihminen äänestää tunteella, jos ylipäänsä äänestää.

”Vanhat totuudet ja puolueet eivät päde. Eivätkä puristit pelasta. Monomaanikko on helvetin tylsä kuunneltava ja pitkästyttävä ihminen.”

Soinin mielestä ”puritaani, tosikko, oikeassaolija” voi saada kymmenen prosenttia äänistä.

”Puristi voi olla joko fasisti tai kommunisti tai mikä tahansa yhden totuuden tai toteemin tuijottaja. Sellaisia on joka maassa. Suomessakin.”

Soini sanoo, että politiikassa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän sellaisia poliittisia johtajia, jotka ovat elämässään myös epäonnistuneet ja nousseet ylös ja yrittäneet uudestaan.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta