– Tämä on selvästi yleistä juuri nyt, ettei ihminen pysty ostamaan hänelle määrättyjä välttämättömiä lääkkeitään. Osa ei tiedä varautua muutokseen ja osa ei pysty vaikka tietäisi muutoksen tulleen. Tämä tulee aivan varmasti yhteiskunnallemme kalliimmaksi lopulta, hän kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.

Kelan lääkekorvauksien alkuomavastuu nousi vuoden alussa 50 eurosta 70 euroon. Laisaari kertoo todistaneensa itsekin apteekissa tilannetta, jossa asiakkaan lääkkeet jäivät ostamatta, koska rahat eivät riittäneet.

– Monen arki on nyt todella tiukkaa ja valintoja tehdään koskien välttämättömiä ja tarpeellisia lääkkeitä. Tämä on mielestäni väärin sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Hoitamattomat sairaudet maksavat aina enemmän sekä inhimillisesti että yhteisillä verovaroillamme kustannettavalle terveydenhuollolle.

LAISAAREN kommentit liittyvät proviisori Vikke Kekäläisen viestiketjuun, jossa Kekäläinen kritisoi lääkekorvauksien alkuomavastuuta. Hän kertoo tapauksesta, jossa hylkimisenestolääkitystään hakemaan tullut elinsiirtopotilas ei pystynyt maksamaan lääkkeitään alkuomavastuun vuoksi.

– Normaalisti nämä maksavat hänelle 13,50 € (3 kuukaudeksi). Nyt hän ei uskonut farmaseuttimme osaavan työtään, kun hän saikin 83,50 euron laskun (70 € + 3 x 4,5 €). Pyydettiin esimiestä paikalle (minut). Selitin, että näin se todella on ja pahoittelin, että järjestely ei minunkaan mielestäni ole järkevä ja maailman terveysjärjestökin kritisoi sitä, Kekäläinen kirjoittaa.

– 83,50 euroa ei olisi minulle tai kansanedustajillemme saati ministereillemme ongelma yllättävänä menona. Mutta aika monelle suomalaiselle se on iso osa kuukauden käyttövaroista! Tätäkään lääkettä ei vain voi jättää ottamatta.

Proviisori Kekäläinen huomauttaa, että yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi tulisi, jos siirrännäinen jouduttaisiin lääkityksen keskeytymisen vuoksi uusimaan tai asiakas joutuisi menemään erikoissairaanhoidon hoidettavaksi, kun avohoidon lääkkeitä ei korvata. Kekäläisen mukaan asiakas ei olisi ehtinyt siihen hätään hakemaan sosiaalitoimistosta apua ja senkin saaminen voi olla vaikeaa, hän arvelee.

KEKÄLÄINEN antaa tilanteeseen kolme ratkaisuehdotusta. Ensinnäkin tilannetta parantaisi, jos alkuomavastuu ei koskisi kokonaan korvattavia lääkkeitä.

– Nämä on kokonaan korvattuja juuri siksi, että ne ovat aivan välttämättömiä niiden käyttäjille eikä raha saa olla este niiden saamiselle.

Kekäläisen mielestä alkuomavastuu voitaisiin myös jakaa pienempiin eriin, esimerkiksi neljännesvuosiin. Kolmantena ratkaisuna hän esittää, että ”alkuomavastuu poistetaan kokonaan ja pienennetään lääkkeiden peruskorvausta joku prosentti”.

– Jotain olisi kuitenkin tehtävä nopeasti, että tätä ei nähtäisi enää vuonna 2026. Nykyisellään tämä on hölmöä ja vaarallista.