Hän koki, että kolmas lapsi oli mahdottomuus, mutta laillisen raskaudenkeskeytyksen saattoi saada vain, jos äidin henki tai terveys oli vaarassa. Niinpä Lempi joutui turvautumaan toisenlaiseen ratkaisuun. Hän etsi käsiinsä sairaanhoitajan, joka teki raskaudenkeskeytyksiä laittomasti.

Lempi tapasi hoitajan salaa mieheltään. Raskaudenkeskeytys tehtiin niin sanotulla polkupyöränpumppumenetelmällä. Toimenpiteessä sairaanhoitaja johti polkupyöränpumpulla kohtuun ilmaa, minkä oli tarkoitus aiheuttaa keskenmeno.

Lempi alkoi vuotaa verta, ja verisuonten repeämistä ilmaa pääsi hänen verenkiertoonsa. Ilmatulppa kulkeutui sydämeen, ja sydän pysähtyi. Lempi Toikka oli kuollessaan vain 33-vuotias. Oli äitienpäivä.

Edelläoleva on suoraa lainausta Sinikka Mönkäreen (o.s. Toikka) tuoreesta elämäkerrasta. Lempi on hänen äitinsä. Sinikka oli vain kaksi vuotta, kun äiti kuoli.

Isä puolestaan sairastui sodan jälkeen, monen muun tavoin, joutuen pysyvästi psykiatriseen sairaalahoitoon. Lempin sisar ja tämän mies pitivät Sinikasta ja tämän veljestä huolta.

Sinikka varttui Imatralla. Kotina oli muun muassa työväenyhdistyksen talo. Sosialidemokratia oli ilma, jota Sinikka hengitti. SDP:n jäsen Sinikasta tuli 15-vuotiaana.

Sinikka Mönkäreestä (nyk. Laisaari) julkaistiin keskiviikkona toimivan tiivis, romaanin tavoin otteessaan pitävä parisataasivuinen elämäkerta Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina (Art House).

Sen on kirjoittanut tietokirjailija Patrik Pehkonen. Kirjan julkaisutilaisuudessa Pehkonen paljastui Sinikka Mönkäreen vävyksi.

Mönkäreen lapsuuteen on mahtunut kovia kokemuksia. Itse hän kuitenkin kokee lapsuuden olleen onnellinen. Tästä hän on kiitollinen kasvattivanhemmilleen.

Kirja kuvaa Mönkäreen matkaa Imatralta kunnallispolitiikan kautta kohti valtakunnanpolitiikkaa. Ministeriksi hän nousi ensi kerran vuonna 1995.

Mönkäre palveli ministerinä komeat 3 817 päivää, yli kymmenen vuotta. Hän on Suomessa pisimpään ministerinä työskennellyt nainen.

Mönkäre on myös lääketieteen ja kirurgian tohtori ja tehnyt myös pitkän lääkärinuran. Sydämeltään hän on kokenut olevansa enemmän lääkäri kuin poliitikko.

Ensi kerran Mönkäre toimi sosialidemokraattien kansanedustajana vuosina 1987–1991. 1987 Imatralta eduskuntaan eteni peräti kolme naista. Kaksi heistä oli demaria, Mönkäre ja hänen kilpakumppaninsa Sinikka Hurskainen. Kirjan luoman kuvan mukaan Hurskainen ei ole toiminut korrektisti Mönkärettä kohtaan.

Kirjassa kerrotaan, miten Mönkäre meni kovan vaalitaiston jälkeen eduskunnassa juttelemaan Hurskaiselle.

– Nyt kun ollaan molemmat täällä niin eikö voitaisi tehdä hommia yhdessä? Mönkäre ehdotti.

Kirjan mukaan Hurskainen katsoi häntä pitkään ja sanoi:

– Minä en sinun kanssasi tee mitään yhteistyötä. Sinä olet juuri sellainen miksi ihmiset ovat sinua kuvanneet, sinulla on terävät kyynärpäät.

– Aijaa, järkyttynyt Mönkäre sanoi hämmentyneenä ja juoksi työhuoneeseensa, jossa itki.

Mönkäre on itkenyt kerran eduskunnassa myös erään toisen poliitikon tähden. Tämä oli silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.).

Ministerit Mönkäre ja Niinistö neuvottelivat työttömyysturvauudistuksen sisällöstä iltamyöhällä valtioneuvoston kokoushuoneessa. Mukana olivat myös molempien virkamiehet. Yhteisymmärrystä ei syntynyt. Niinistö alkoi kirjan mukaan huutaa hänelle.

– Olet ihan tyhmä! Mönkäre muistaa Niinistön jopa sanoneen.

Tässäkin tilanteessa Mönkäre itki vasta takahuoneessa, ei siis tulevan tasavallan presidentin kasvojen edessä.

Niinistö itse on kuvannut itkettämisväitteitä aikoinaan julkisuudessa “hivenen legendaksi”.

Kirjan mukaan sittemmin Mönkäre oppi keskustelemaan Niinistön kanssa, väittelemään ja panemaan hanttiin, ja heidän välinsä paranivat.

Mönkäre ei onnistunut uusimaan eduskuntapaikkaansa 1991, mutta seuraavissa vaaleissa 1995 onnisti taas. Pystytettiin Lipposen ensimmäinen hallitus.

Mönkäreen osaaminen tiedettiin, ja olihan hän myös Lipposta puolueen puheenjohtajaksi tukeneen Kymen SD-piirin puheenjohtaja. Mönkäreestä tuli kertaheitolla hallituksen sosiaali- ja terveysministeri.

Tarja Halonen (sd.) hoiti ulkoministerin työtä. Kirjan kertoman mukaan Arja Alho (sd.), joka oli kilpaillut Helsingissä Halosen kanssa, oli itkua vääntäen sanonut, että jos Tarjasta tulisi ministeri, niin hänestä täytyisi myös tulla.

“Alho oli kiusannut asialla Lipposta, jolle naiset ovat aina olleet heikko kohta”, Patrik Lehtosen kirjoittamassa elämäkerrassa muotoillaan.

Kovin monia poliitikkoja elämäkerrassa ei arvioida, Alho tämän kunnian saa, vaikkakaan ei kuulu Mönkäreeltä kiitosta saavien joukkoon.

Pääministeri Paavo Lipposta, jonka molemmissa hallituksissa Mönkäre luottoministerinä istui, sen sijaan kehutaan estoitta: hän oli “loistava pääministeri”.

“Hän sanoi selkeästi, mitä maassa täytyi hallituskauden aikana tehdä, ja sitten hän piti huolen, että niin myös tehtiin.” Lipponen soitteli muillekin kuin demariministereillä, iltamyöhäänkin ja kyseli kuulumisia ja miten työt edistyivät.

Lipposen toisessa hallituksessa Mönkäre palveli ensin työministerinä ja tämän jälkeen kauppa- ja teollisuusministerinä. Jälkimmäisessä tehtävässä hän muun muassa johti kansallisen ilmasto-ohjelman rakentamista sekä ajoi eduskunnassa läpi ydinvoiman rakentamisen.

Kirjan mukaan Paula Koivuniemi oli sisustanut työministerin työhuoneen.

Kun Mönkäre aloitti työministerinä, kävi ilmi, että huonekalut olivat liki kymmenen vuotta vanhoja. Ne olivat siis peruja ajalta, jolloin Ilkka Kanerva (kok.) oli ollut työministeri ja seurustellut laulaja Paula Koivuniemen kanssa.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäestä (kesk.) ja tämän osaamisesta ei synny korkeaa kuvaa, tosin hän ehti tehdä työtään vain 69 päivää ennen kuin Irak-skandaali kaatoi hänet. SDP hävisi vaalit täpärästi keskustalle.

“Suomen uusi pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei kummemmin vaivautunut tervehtimään uuden hallituksensa ministereitä, vaan hän keskittyi punaamaan huuliaan. Hänellä oli seuranaan lähin avustajansa Timo Laaninen, ja kun hän sai huulensa laitettua, työnsi hän huulipunansa Laanisen paidan taskuun”, kirja kuvaa.

“Kun hallitusohjelma esiteltiin eduskunnalle ja käytiin hallitusohjelmakeskustelu, Jäätteenmäki oli pikkulappusten varassa, joita hänen avustajansa lähettivät hänelle istuntosalin parvelta.”

Arrogantiksi kirjassa kuvattavaa Jäätteenmäkeä pääministerinä seurasi kokematon Matti Vanhanen (kesk.). “Vaikka Vanhasella oli paljon opittavaa, hän ei ollut samalla tavalla asioista pihalla kuin Jäätteenmäki oli ollut”.

Vanhanen ei pitänyt yhteyttä ministerihin. “Ulospäin hän vaikutti olevan asiallinen pääministeri, eikä näyttänyt pelaavan oman puolueensa pussiin.”

Kulttuuriministeri Tanja Karpelan (kesk.) kuvataan pitäneen kesäisin kuukauden loman, kun muilla ministereillä ei sellaiseen ollut mahdollisuutta. “Karpela oli pääministeri Vanhasen suosiossa. Vanhanen käsitteli Karpelaa pehmeällä kädellä, ja olihan tällä kaksi pientä lastakin.”

Vuonna 2005 SDP:n puheenjohtajaksi valitulta Eero Heinäluomalta Sinikka Mönkäre odotti paljon. Heinäluoma oli kirjan mukaan Mönkäreelle kuitenkin “suuri pettymys”.

Lipposen vaihduttua Heinäluomaan, Mönkäre koki olevansa syrjässä.

Tullessaan puheenjohtajaksi Heinäluoma nousi myös ministeriksi. Tästä seurasi ministerikierrätystä, minkä vuoksi Johannes Koskinen (sd.) ja Sinikka Mönkäre saivat lähteä ministeripesteistään.

Kirjan mukaan Heinäluoma ei itse ollut kertonut asiasta Mönkäreelle, vaan tämä kuuli ministerin työnsä loppumisesta juuri ennen ministerinvaihdosten tiedotustilaisuutta Antti Kalliomäeltä (sd.). Myöskään kiitosta 10 vuodesta ministerinä ei Mönkäreen mukaan Heinäluomalta kuulunut.

“Heinäluoma väitti myöhemmin, että Sinikka Mönkäre olisi ilmaissut olevansa valmis lähtemään, mutta se ei pidä paikkaansa”, elämäkerta katsoo.

Ansiokkaan ministerikautensa jälkeen Sinikka Mönkäre ehti toimia vielä muutaman vuoden kansanedustajana ennen siirtymistään RAY:n toimitusjohtajaksi helmikuussa 2006. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 2012.