Irlantilais-englantilaisesta Martin McDonaghista on tullut digi-ja metoo-aikaisen raskasharteisen, mutta rennosti huulta heittävän äijäelokuvan nimekkäin tekijäköriläs.

Jukka Sammalisto

Kukkoilijat (2008) ja Seitsemän psykopaattia (2012) näyttivät tietä. Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017) yllätti inhimillisellä kypsyydellään ja laajemmalla, feminiiniselläkin henkilögalleriallaan. Se ja The Banshees of Inisherin (2022) ylsivät jopa suurimpiin Oscar-taisteluihin.

Elämän tummemmat sävyt ja korkealle tähtäävä kokonaisnäkemys erottavatkin McDonaghin töitä edukseen vaikkapa Guy Ritchien tympeän leikkisistä väkivaltakomedioista, joihin niillä on tiettyä etäistä sukulaisuutta.

MCDONAGHIN viides pitkä elokuva on Wild Horse Nine, joka tuntuu hieman tyssäävän ohjaajansa kehitystä.

Tapahtumat vievät 53 vuoden taakse, Santiagoon ja Pääsiäissaarelle juuri muutamaa viikkoa ennen kuin demokraattisesti valitun vasemmistolaisjohtajan Salvador Allenden aika tuli olemaan ohi.

Näkökulma on kahden CIA:n virkamiehen, vanhemman Chrisin (John Malkovich) ja nuoremman Leen (Sam Rockwell). Syöpää sairastava Chris on paatunut kyynikko, Lee taas vielä hieman pelastusta etsivä nautiskelija.

Käsikirjoittajana McDonagh ei säästele kuvatessaan kylmäverisen kaksikon ylenkatsetta paikallista väkeä ja heidän kulttuuriaan kohtaan. Maineikkaat moya-patsaatkin haukutaan pystyyn.

Mukana tarinassa on myös kaksi idealistista opiskelijatyttöä, joille Chris täräyttää suoraan, millaisia hirveyksiä heidän maansa tulisi pian kohtaamaan.

Umpiamerikkalainen nurkkakuntaisuus loistaa kerronnassa avoimen viihteellisenä elementtinä. Samalla kuvataan tiedustelukaksikon konstikasta ystävyyttä varsin tunteikkaasti.

KUINKA MONTA kertaa jo olemmekaan nähneet vastaavan kuvion?

Kaksi eri tavoin sivistymätöntä miestä, jotka eivät ole tottuneet avaamaan sisintään, ovatkin yhtäkkiä toisen elämän vääjäämättömän lopputuloksen ja sen mukaisten pohdintojen äärellä.

Chrisin parantumaton sairaus on moottori, joka elokuvallisen kokonaisuuden sävyjä säätelee.

Aivan Chilen sotilasvallankaappauksen alla tapahtuva ammattitappajan elämäntilitys uskolliselle kollegalleen yrittää vedota nokkeluuksillaan ja paljastuksillaan.

Chrisin tarinointiin kätkeytyykin vihjauksia, jotka voisivat de facto kirjoittaa erään lähihistorian suuren käännekohdan uuteen valoon.

Malkovich ja Rockwell näyttävät nauttivan rooleistaan paikoin enemmän kuin niiden ammattiin katsottuna äkkipäätään soisikaan.

Tom Waits tekee Chrisin veljenä elokuvan parhaan roolisuorituksen yhdessä ainoassa kohtauksessaan, joka samalla tiivistää Waitsin romuluista ja nukkavierua taiteilijapersoonaa metatasolla.

WILD HORSE NINE on juuri sellainen kevyt retroelokuva, jonka 70-lukulaisuus on enemmänkin fiilistelyä siltä, miltä tietyt elokuvat silloin ehkä päällisin puolin tuntuivat kuin millaista maailmankuvaa ne välittivät.

McDonaghin väsymätön musta huumori kaipaisi tällä kertaa tukirangakseen läpivalaisempaa yhteiskunnallista sordiinoa.