Neuvostoliitto piti alkuvuosinaan länsimaisia sosialidemokraatteja vallankumousaatteen luopioina ja pahimpina vastustajinaan. Ehkä näiden aikojen peruina demarius ei ole juurtunut nyky-Venäjällekään.

1990-luvun lopulla Moskovan pormestari Gavriil Popov yritti ajaa politiikassa omaa demariprojektiaan, ja 2000-luvun alussa Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov oli pariinkiin otteeseen perustamassa demareiksi nimettyä puoluetta.

KAIKKI NÄMÄ hankkeet sulivat 2010-luvulle tultaessa, sitä mukaa kun presidentti Vladimir Putinin hallinnon kontrolli politiikasta vahvistui.

– Kaikki puolueet ovat, Jablokoa lukuun ottamatta, enemmän tai vähemmän Kremlin kontrollissa, sanoo Pietarista puhelimeen vastaava pitkän linjan oppositiopoliitikko Anatoli Golov.

Kahdeksankymppinen matemaatikko ja entinen duuman jäsen Golov johtaa eläkepäivinään piskuisen oppositiopuolue Jablokon sosialidemokraattista alaryhmää.

– Fraktiomme on pystynyt vaikuttamaan Jablokon poliittiseen linjaan niin, että monissa kysymyksissä se oikeastaan edustaa perinteistä sosialidemokratiaa, vaikka puolue ei sosialidemokraattiseksi olekaan julistautunut, Golov kehuu.

Kyse on kuitenkin pienryhmän vielä pienemmästä osasta. Koko Jablokolla on omankin ilmoituksensa mukaan vain nelisentuhatta jäsentä, eikä yhtään edustajaa duumassa.

Oppositiopuolue Jablokon konkari Anatoli Golov.

ERI PUOLUEIDEN nimet ja linjaukset eivät Venäjällä muutenkaan ole verrattavissa länsimaisiin vastinpareihinsa.

Maan puoluejärjestelmää suunnitellaan ja johdetaan presidentinhallinnosta. Siellä virkamiehet päättävät, mitä puolueita maahan milloinkin perustetaan ja millainen asema niille tarpeen mukaan annetaan.

Vuonna 2006 maahan perustettiin Oikeudenmukainen Venäjä, josta hallinto halusi kehittää kommunisteja lempeämmän vasemmistolaisen vaihtoehdon hallitsevalle Yhtenäinen Venäjä -puolueelle.

Tuolloin valtapuolue YV oli näennäisesti ”porvarillinen”, ja sillä oli yhteyksiä muun muassa Suomen kokoomukseen ja keskustaan.

Molemmat puolueet kuitenkin tukivat täysin presidentti Putinia.

Oikeudenmukainen Venäjä onnistui silti vakuuttamaan jopa demaripuolueiden kansainvälisen järjestön Sosialistisen internationaalin omasta sosialidemokraattisuudestaan.

Puolue hyväksyttiin vuonna 2008 SI:n tarkkailijaksi – Suomenkin demarien kannattamana – ja myöhemmin täysjäseneksi.

Kun Venäjä vuonna 2022 hyökkäsi Ukrainaan, puolue antoi täyden tukensa sodalle – ja lensi saman tien pihalle SI:sta.

– Oikeudenmukainen Venäjä perustettiin viemään ääniä kommunisteilta. Nykyään sen ”vasemmistolaisuudesta” on kovin vähän jäljellä. Se vaikuttaa olevan jopa sotaisampi kuin Yhtenäinen Venäjä, Anatoli Golov huomauttaa.

Puolue jäi tämän syksyn vaaleissa äänikynnyksen alle ja putosi kokonaan pois duumasta, eikä Kremlkään näytä enää tarvitsevan valedemareita.

VENÄJÄLTÄ puuttuvat perusedellytykset sosialidemokratialle, kuten esimerkiksi tarve työntekijöiden edunvalvonnalle, Golov arvioi.

– Länsimaiset demaripuolueet tekevät yleensä yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Valitettavasti meillä on yhä voimissaan neuvostoaikainen ay-liike, joka ei näyttele mitään osaa työntekijöiden etujen ajamisessa. Sekin on täysin presidentinhallinnon ohjauksessa, Golov sanoo.

– Meillä on ollut yhteistyötä joidenkin riippumattomien ammattiyhdistysten kanssa, mutta ne ovat valitettavasti kovin heikkoja. Ford-autotehtaan vahva ammattiyhdistys kuoli, kun Ford lopetti autovalmistuksen meillä 2022.

POLITIIKAN TUTKIJAKIN on kokemusasiantuntija Golovin kanssa samoilla linjoilla.

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Vladimir Gelman ei jaksa uskoa siihen, että Venäjällä syntyisi lähiaikoina eurooppalaistyyppistä sosialidemokraattista liikettä.

– Presidentinhallinnosta riippumattoman puolueen perustaminen on tehty mahdottomaksi. Aina kun jotain sellaista yritetään, se päättyy siihen, että puoluetta ei rekisteröidä ja sen johtaja julistetaan ulkomaiseksi agentiksi.

Gelmanin mukaan Neuvostoliiton romahdettua Venäjän politiikkaan jäi näkyviä ortodoksisia stalinisti-kommunisteja sekä liberaaleja porvarillisia poliitikkoja.

Niiden väliin ei tuolloin tuntunut mahtuvan mitään sosialidemokraattiselta kalskahtavaa – ja nyt tilaa Yhtenäisen Venäjän varjossa on vielä vähemmän. Kommunistipuolue sai toiseksi eniten paikkoja duuman tämän syksyn vaaleissa.

– Sen jälkeen kun Putin tuli valtaan, on puoluejärjestelmä pikku hiljaa ajautunut vallanpitäjien kontrolliin. Puolueita kauko-ohjataan presidentinhallinnosta. Pienet erilaiset painotukset sallitaan, mutta Putinin kritisointia ei, Gelman muistuttaa.

Neuvostonostalgiasta elävät nykykommunistit ovat Kremlille harmiton perinneryhmä menneisyydestä, ja hekin kannattavat maan suurvaltapyrkimyksiä.

– Niin kauan kuin Venäjällä on vallassa Putinin hallinto, ei maassa tulla näkemään riippumatonta sosialidemokraattista puoluetta – eikä riippumattomia puolueita ylipäänsä, Vladimir Gelman ennustaa.

– Sitten kun valta vaihtuu, tilanne voi olla toinen. Kukaan ei tosin tiedä, millaiset voimat hallitsevat Venäjää Putinin jälkeen.