Toki Kirsi Kunnaksen klassikkorunot ja niiden tuominen näyttämölle ovat jo sinällään vahva lähtökohta, mutta se ei silti takaa itse esityksen onnistumista. Simo Heiskanen on kuitenkin käsikirjoituksessaan ja ohjauksessaan kyennyt luomaan Kunnaksen eri teoksista kootuista lastenrunoista ehjän ja rakenteellisesti luontevasti etenevän kokonaisuuden.

Punaisena lankana kulkee Haitulan etsiminen ja etsinnän myötä mukana ovat kaikki monelle tutut runot, mutta myös hieman harvinaisempia.

Koska Glims & Gloms on tanssiteatteri, runot nimenomaan sekä kuullaan että nähdään. Esityksessä on kautta linjan ihan kunnon tanssia, eikä vain vauhdikasta liikkumista. Heiskasen ilmeikäs koreografia ja Milla Viljamaan sävellykset osaan runoista toimivat loistavasti yhteen. Ja kun ei lauleta, Viljamaan äänimatto antaa sointuvan pohjan liikkumiselle ja runojen lausumiselle.

Myös esityksen visuaalinen maailma on hengästyttävä. Ville Virtasen Julia Vuoren kuvituksesta tekemät yhtä aikaa luonnolliset ja sadunomaiset videot ovat lumoavia. Projisoinnin metsä ja aavikko jopa tanssivat musiikin mukana.

Karoliina Koiso-Kanttilan yksityiskohtia täynnä olevia, kekseliään humoristisia ja värikylläisiä pukuja katselisi vaikka kuinka kauan. Ja Viljamaan soittokoroke on maaginen mätäs, jota liikutellaan tarpeen tullen ympäri näyttämöä.

Huumoria ja sydämellistä lämpöä on myös esityksen hahmoissa. Tulee tunne, että teoksen tekijät ovat todella halunneet tehdä esityksen, eikä se ole ”vain työtä”.
Tapahtumien johdattelijana on Heiskasen kertojahahmo. Kasperi Kolehmainen, Kaisa Niemi, Ilona Pukkila ja Jussi Väänänen vaihtavat runojen myötä hahmosta toiseen pienin elein, äänen muutoksin tai vaatteiden vaihdoin.

NIIN TANSSI KUIN näyttelijäilmaisu ovat luontevan vaivatonta ja rauhallisen selkeää. Mitään ei yliyritetä, mutta kaikki mikä tehdään, tehdään täysillä. Ja kontakti rampin yli syntyy, vaikkei katsojia väen vängällä yritetä osallistaa.

Esityksessä ei ole hetkeäkään tyhjää kohtaa ja rytmitys toimii. Energiaa ja vauhtia kyllä on, mutta ei itsetarkoituksellisesti ja välillä myös rauhoitutaan. Liki tunnin kesto hujahtaa nopeasti ja vangitsee vaivatta myös lapsikatsojat.

Toivon todella, että Tii-Tii-Tiitiäinen saa pitkän elinkaaren. Sen lisäksi, että se tutustuttaa loistaviin lastenrunoihin, se antaa elämyksiä ja kokemuksen siitä, mitä pohjimmiltaan pienimuotoinen lastenteatteri voi parhaimmillaan olla.