Elokuva
22.5.2025 12:00 ・ Päivitetty: 22.5.2025 12:02
Arvio: Lääkärin omatunto palailee pätkittäin sairaaladraamassa, josta on tehty kuin jännäri
Kun Tanskasta ilmestyy katsottavaksi trillerin piirteitä saava sairaaladraama, saattaa mieleen juolahtaa Lars von Trierin Valtakunta.
Omalaatuisen ja ristiriitaisen ohjaajaneron luomassa minisarjassa kurotettiin David Lynchin Twin Peaksin tavoin metafyysiseen ulottuvuuteen 1990-luvun katsojat monesti häkellyttäneellä tavalla.
Zinnini Elkingtonin debyyttielokuvassa sairaalamaailma on kuitenkin korostuneen arkinen, jonka hektisyydestä hän haluaa puristaa tehoja. Kellarikauhun sijaan hän tarjoilee päänsisäisiä demoneita.
Käsivaraa ja käytäviä halkovia pitkiä liukuvia otoksia suosiva ilmaisu sopii yhden työvuoron kestoon istutettuun realistiseen kerrontaan, joka ei kuitenkaan sanottavasti eroa vaikkapa amerikkalaisen Teho-osaston aikanaan uraa-uurtavasta iskevyydestä.
HYVÄLLÄ tahdolla Toinen uhri (2025) on myös suomalaisittain ajankohtainen kuvatessaan terveydenhuollon ammattilaisten kasvanutta kuormaa ja hoitojärjestelmään sisäänkirjoitettua valinnan valtaa, jossa yhden tutkiminen voi merkitä toisen unohtamista.
Elokuva kuvaa uskottavan oloisesti vaativan työn todellisuutta, jossa kaikilla potilailla ei ole yhtä aikaa tai yhdenvertaisesti mahdollisuutta nauttia rajattomista resursseista.
Toinen uhri
Ohjaus: Zinnini Elkington
Pääosissa: Özlem Saglanmak, Trine Dyrholm, Mathilde Arcel F., Olaf Johannessen
2025, 92 minuuttia
★★★☆☆
Kuka päätöksen hoitoon pääsystä tai sen epäämisestä tekeekin, joutuu kantamaan vastuun ratkaisustaan. Virheitä syntyy, vaikka kaikki näyttävät tekevän parhaansa kovien paineiden alla. Ammattilaisetkin ovat ihmisiä.
NEUROLOGIN (Özlem Saglanmak) kiireisen aamun aikana tekemästä rutiininomaisesta ratkaisusta seuraa odottamaton katastrofi, kun päänsärkyä valittanut mutta passituksen kotiin saanut nuorukainen vajoaa koomaan.
Jos syyllinen on löydettävissä, tulisiko yksilöä rangaista vai kriisin partaalla horjuvaa järjestelmää, jonka natiseva palanen tämä on?
Lääkäri jatkaa päiväänsä myös muiden velvoitteiden parissa mutta palaa aina järkyttyneiden vanhempien ja tiuskivien kollegoiden eteen.
Kenties myös omaksi kauhistuksekseen hän havaitsee kätkevänsä tietoa, jonka hyödyntäminen olisi kenties voinut estää kohtalokkaan tapauksen.
VALLAN ja vastuun sekä syyllisyyden teemoja puiva tiukasti rajattu draama on ohjattu melkein jännäriksi, johon laitoksen ahtaat tilat ja rappukäytävien punaiset seinät tyrkyttävät tilaisuutta.
Siksi lopun kompromissien nyyhkyttelevä melodraama istuu niin huonosti aiemmin nähtyyn, kun lääkärin omatunto alkaa palailla pätkittäin.
Kokonaisuus on silti näyttelijäohjaukseltaan ja rakenteeltaan laadukas tuotanto, joka todistaa materiaalin hallintaa ja silmää tunnelmille.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.