Monika Fagerholmin (s. 1961) Finlandia-ehdokkaaksi perustellusti valitussa sukupolviromaanissa Eristystila / Kapinoivia naisia palataan 1970-luvulle. Silloin jaksettiin vielä uskoa sekä sosialismiin että kolmanteen tiehen vaihtoehtoina kapitalismille.

Romaanitrilogian aloitusosassa seurataan vasta täysi-ikäistynyttä suomenruotsalaista Alicea, joka on kypsymässä kirjailijaksi. Hän asuu ensin maaseudulla ja sitten kaupungissa etsien identiteettiään.

Poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä ei ole kuitenkaan helppoa olla nuori: ”Ja kaikki käynnistyy – sitten tulee syksy ja talvi, ja koko se elämä, uusi elämä hyökyy sisään ja hänen päälleen, imaisee hänet sisäänsä.”

Jopa englannin viljely tekstissä toimii, sillä sikäläinen kulttuuri hallitsee ja kirjassa kuljetaan pääasiassa nuoren naisen matkassa.

Alice, mahdollisesti Fagerholmin alter ego, kapinoi kotia, koulua ja muuta ympäristöään vastaan, kunnes ymmärtää, että hänen roolinsa on toimia tarkkailijana. Kirjailijana hän asettuu ulkokehälle: ”Kirjoittaminen. Se varsinainen, se joka on hänen. Ja aina joskus se tosiaan vie hänet jonnekin.”

Muut hoitavat toiminnan. Esimerkiksi uutisissa runsaasti esillä olevat länsisaksalaiset terroristit herättävät nuorisossa kiihkeän toiveen, että ehkä maailman voisi pakottaa muuttumaan väkivallalla.

Alicen lähipiirissä halu vaikuttaa asioihin johtaa kuitenkin lähinnä omien näppien polttamiseen. Yhteiskunta jyrää eteenpäin kohti vapaita markkinoita ja kasinotaloutta välittämättä yksilöistä.

FAGERHOLMIN luku- ja taideromaanin välimaastossa itsevarmasti liikkuvan teoksen hahmot ovat enimmäkseen suomenruotsalaista kulttuuriväkeä.

Varakkuus auttaa heitä jaksamaan, mutta ei aina, sillä onhan ihminen pysyvän keskeneräinen ja siten tutkimisen arvoinen.

Joskus tiettyihin vuosiin ankkuroituvassa proosassa niin sanotusti maamerkeiksi tarkoitetut yksityiskohdat, kuten maininnat muodikkaista lauluista ja ajankohtaisista tapahtumista, tuntuvat irrallisilta, mutta Fagerholm ei kärsi tästä ongelmasta.

Hän herättää onnistuneesti henkiin Suomeakin muuttaneet vuodet 1976-1977. Alice peilaa ulkomaailman tapahtumia perheensä myllerrykseen ja keksii pian käyttää tietoja kaavailemansa romaanin rakennusaineina.

Eristystilassa / Kapinoivissa naisissa esitetään tärkeä kysymys: missä määrin hallitsemattomissamme olevat poliittiset ja sosioekonomiset voimat muokkaavat ja määrittelevät meitä? Aika paljon, tajuaa Alice luoviessaan viimeisissä teinivuosissaan.

Suurimmat poliittiset järistykset, kuten Vietnamin sota, ovat takana, mutta valtiollisia instituutioita ja patriarkaattia vastaan jaksetaan kamppailla. Väkivallasta ei ole puutetta esimerkiksi törmäilevien lentokoneiden muodossa.

Suomessa taistolaisia ja muita vasemmistolaisia jahdataan, koska heidän pelätään purkavan oikeiston vaivalla pystyttämät peruskivet kodin, uskonnon ja isänmaan.

Romaanin naiset ponnistelevat kohti vapautta. Esimerkiksi kirjailijan ura ei tullut vielä 1970- luvullakaan välttämättä kysymykseen naisilla, sillä pitihän heidän huolehtia kodin siisteydestä, ruoanlaitosta ja perheenjäsenten hyvinvoinnista.

Naiset saivat ehkä kirjoittaa harrastuksekseen, kunhan hoitivat ensin aviolliset velvollisuutensa. Oikeudestaan ajatella työkseen kiinni pitävä Alice onkin rohkea.

Naisten kokemien vaikeuksien kuvaaminen tekee Eristystilasta / Kapinoivista naisista feministisen.

Miesten parjaamisen sijaan keskitytään kuitenkin naisten itsenäisyyden puolustamiseen. He joutuvat tekemään miehiä kovemmin töitä raivatakseen itselleen tilaa ahdasmielisessä yhteiskunnassa.

FAGERHOLMIN proosa tapailee W.G. Sebaldin tuotannosta tuttua teoriaa tai filosofiaa ajan kerroksittaisuudesta.

Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus tapahtuvat samanaikaisesti. Kauneudet ja kauheudet toistuvat ikuisesti, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Lohdullisen kamala ajatus.

Fagerholm palauttaa vanhan kunnon 1970-luvun mieliimme kaikessa värikkyydessään. Lapsuudesta aikuisuuteen siirtyvä Alice herää tiedostamaan asioita ja ymmärtämään niiden välisiä yhteyksiä.

Romaanin mittaan kasaantuneet paineet purkautuvat sekä perheessä että yhteiskunnassa. Päähahmolle käy silti hyvin. Hän pelastuu ja pärjää, koska ei sekaannu poliittiseen aktivismiin epätoivoisesti.