Turussa on vastattu haasteeseen nelituntisella suursatsauksella, eikä kaupunginteatterissa ei ole pitkään aikaan nähtykään yhtä näyttävää fantasiaa. Siitä ansaitsevat suurimmat kehut lavastaja Teemu Loikas ja pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava. Näyttämö muuntautuu moniin erilaisiin Keski-Maan maisemiin, joista onnistuneimpia ovat vehreä Kontu ja synkkä Mordor.

Erityisen upeaa katsottavaa ovat nukkemaiset mustat ratsastajat. Fantasiamaailma pursuaa näyttämön joka suunnasta. Örkit laskeutuvat pitkin seiniä  ja myös enttien metsä elävine puineen on vaikuttava taidonnäyte Turun kaupunginteatterin verstaalta.

Esitystä varten on valmistettu noin 150 pukua, jotka esittelevät yleisölle maagiset haltiat, pikkuiset hobitit, karmaisevat örkit ja urheat ritarit.

Aina ei edes tarvita maskeerausta. Vaikka Miska Kaukosen esittämä Klonkku on tehokas kaljuineen ja tekohampaineen, hienointa on seurata Kaukosen kehonkieltä. Hän on ottanut mallia elokuva-Klonkun mieleenjääneestä kouristelusta ja laahustamisesta.

Myös visuaaliset suunnittelijat ovat opiskelleet Jacksonin visiot tarkasti. Suoria viittauksia elokuvatrilogian maisemiin (Sauronin silmä) ja hahmoihin (mm. Gimli-kääpiö ja Aragorn-ritari) on useita.

Tiivistämisen taito

Ei käy kateeksi ansioitunutta käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälää, joka on dramatisoinut näytelmän  Tolkienin alkuperäistekoksen pohjalta. Näyttämöversiosta on totta kai jouduttu rajaamaan paljon pois, mutta juonen on silti kuljettava. Siksi on keskitytty seuraamaan tarinan johtomotiivia eli sormusta, ja kuinka se pitää tuhota.

Tarinasta ennestään tietämätönkin pysyy kärryillä, mutta tiivistyksen jäljiltä hahmot jäävät kuitenkin harmillisen pinnallisiksi. Näytelmä on kuin roadmovie, jossa käydään läpi suuren kertomuksen tärkeimmät käänteet ja huipentumat.

Käsikirjoitus jääkin aika staattiseksi. Taistelukohtauksen jälkeen hahmot keskustelevat jämähtäneenä paikoilleen ja sitten taas lähdetään seuraavaan koetukseen – tämä toistuu näytelmässä useasti.

Hupaisat hobitit

Taru sormusten herrasta –saaga on hyvin vahvasti seikkailukertomus, ja sellaisena kirjailija itse on halunnut teoksensa otettavan vastaan. Hahmot ovat myös seikkailutarinalle tyypillisesti joko hyviä tai pahoja. Ainoastaan Klonkku tasapainottelee demonisen mielensä kanssa.

Hahmoilta siis ei ole edes odotettavissa kryptistä ulottuvuutta tai  syvällisyyttä. Näytelmäversiossa esimerkiksi Aragornin (Markus Järvenpää) kasvu kuninkaaksi jää hyvin pintapuoliseksi, eikä Gandalf-velhon (Mika Kujala) suuri viisaus välity.

Ainoastaan Hannes Suomisen taitavasti esittämä, sormuksen kuljettaja Frodon (Stefan Karlsson) uskollinen ystävä Sam saa sävyjä ja koskettaa. Esityksen mehukkainta antia onkin hobittinelikko kokonaisuudessaan ja sen keskinäinen kemia.

Ellinoora Sandell