Neuvosto esitteli mediatilaisuudessa raporttia, jossa se arvioi hallituksen finanssipolitiikan linjaa, työllisyyspolitiikkaa ja julkisen talouden kestävyyttä.

Hallituksen myötäsyklistä eli tässä tapauksessa elvyttävää finanssipolitiikkaa arviointineuvosto pitää löysänä. Toki työllisyyden nousu voisi edesauttaa hyvinvointivaltion rahoittamista.

Julkisyhteisöjen alijäämän kasvaminen juuri suhdannehuipun jälkeen on arviointineuvoston mukaan riskialtista.

Vilmunen painotti, että huomioon on otettava kaikki vaikutuksiltaan vähäistäkin suuremmat politiikkatoimet, myös työllisyyttä heikentävät toimet.

– Muuten arviot ovat epäkelpoja.

Hallitusohjelman työllisyystoimia hän luonnehti ylimalkaiseksi.

Kenen sitten pitäisi laskea työllisyysvaikutukset? Entinen pääministeri Antti Rinne (sd.) painotti, että niistä vastaa valtiovarainministeriö. Hallituksen sisällä tiedetään kuitenkin olevan asiasta keskustelua.
Nyt lusikkansa iski soppaan myös arviointineuvoston puheenjohtaja Vilmunen.

Hän ilmoitti henkilökohtaisena kantanaan, että arvioon osallistuisivat niin virkamiehet kuin ulkoiset asiantuntijat.

– Ulkoiset asiantuntijat lisäävät luottamusta, että työskentely tulee olemaan riippumatonta.

Arviointineuvosto sinällään ei tähän asiaan ota kantaa.

Arviointineuvoston jäsen, professori Jukka Pirttilä painotti, että työllisyyslaskelmien pohjien pitäisi olla avoimia ja läpinäkyviä. Tällöin vertaisarviot helpottuvat ja ulkopuolista ”konsulttia” voidaan käyttää.
Vilmusen mukaan valtiovarainministeriö on yksi toimija, jolla on riittävä asiantuntemus tehdä työllisyyslaskelmat.

– Tärkeintä olisi, että hallitus takaa arviointiryhmän itsenäisyyden ja riippumattomuuden.

Kun Vilmuselta tarkentaa, tarkoittaako hän sitä, ettei pelkkä valtiovarainministeriö olisi riittävä laskelmien tekoon, hän sanoo tietysti toivovansa, että ryhmässä olisi myös akateeminen edustus.

– Siinä varmaan voidaan sekoittaa ministeriön virkamiehiä ja ulkoisia asiantuntijoita.

Vilmunen totesi, että työllisyyden parantamisessa olisi tärkeä satsata erityisesti koulutukseen ja korkeakoulutukseen

Mediatilaisuudessa nousi esiin myös se, että työttömyys on pysynyt 6,5 prosenttiyksikössä osallistumisasteen noustessa. Kyse voi olla rakennetyöttömyydestä, jota etenkin kohtaanto-ongelma voi selittää. Rakennetyöttömyyden taso olisi näin ollen melko korkea.

Saksassa on toisin, esimerkiksi siellä työpaikkojen luomisella on voimakas vaikutus työttömyyden alenemiseen.

Hallitusohjelma tavoittelee Suomeen 4,8 prosentin työtömyysastetta. Koska työttömyysaste on vakiintunut, tavoitteen saavuttaminen voi olla hyvin vaikeaa. Ammattiryhmien sisäiset kohtaanto-ongelmat ovat kasvaneet erityisesti kuntien palveluammateissa.

Koska hallitusohjelmassa työllisyystoimia on suunnattu eritoten ikääntyneisiin ja osa-aikatyöttömiin, he työllistyvät todennäköisesti matalapalkkaisille aloille. Näin vaikutus verokertymään voi olla Vilmusen mukaan pieni. Toki hallitus pyrkii myös esimerkiksi nopeuttamaan korkeakoulutettujen tuloa työmarkkinoille.

Arviointineuvosto kantaa huolta julkisesta velasta. Sen mukaan on riski, että sen osuus nousee 80 prosenttiin BKT:stä 15 vuoden aikana. Taloutta pitäisikin suunnitella myös keskipitkällä aikavälillä.

Julkisyhteisöjen velka voi nousta nopeasti 140 miljardista 160:een. Siksi on syytä pohtia, riittääkö 75 prosentin työllisyysastetavoite kestävyysongelman ratkaisemiseen.

Jotta työllisyyttä saadaan ylös ja tuottavuutta lisää sekä kestävyysvajetta kampitettua, professori Vilmusen mukaan vaaditaan rajuja toimenpiteitä. Kyse olisi siis kiristävistä toimenpiteistä.

Perusura veisi Suomen julkisen velan suhteessa BKT:hen yli 80 miljoonaan euroon ilman politiikkatoimenpiteitä. Jos halutaan päästä 60 prosenttiin, eli tilanteessa jossa ollaan suurin piirtein nyt Vilmusen mukaan vaaditaan 2%:n BKT-osuutta vastaavat toimenpiteet tällä hallituskaudella.

Media kysyi Vilmuselta myös kolmikantaisten työllisyystyöryhmien toimintaan viitaten, kummalla olisi suuremmat työllisyysvaikutukset, ansiosidonnaisen porrastamisella vai sillä, että eläkeputkea yhä lyhennettäisiin tai se poistettaisiin.

Professori Vilmunen totesi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta, ettei taustatutkimus ole yksimielinen siitä, että porrastuksella olisi myönteisiä vaikutuksia.

– Ruotsissa tehty tutkimus näyttäisi erityisesti, että porrastus ei pelaa sillä tavalla kuin on ajateltu. Näyttäisi, että porrastus toimii raippana, sinun pitää aktivoitua kun työttömuusturva vähenee. Kannustemekanismi ei näytä yksiselitteisesti pelaavan työmarkkinoilla.

Jukka Pirttilä sanoi, ettei ole enää helppoa nostaa ikääntyneiden työttömyyttä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei putken poistaminen auttaisi.

Arviointineuvoston jäsen, professori Jari Vainionmäki sanoi, että työllisyysuudistuksia kannattaisi kohdistaa tiettyihin ryhmiin tai porrastaa. Tämä helpottaisi vaikutusarvioiden tekemistä.

Koska vaikutusarvioita ei ole aiemminkaan pystytty täysin arvioimaan, juuri siitä syystä arvioimiseen liittyy kiistoja.

Jouko Vilmunen painottaa ennen kaikkea korkeakoulutettujen työllistämiseen satsaamista, koska he ovat tuottavilla sektoreilla töissä. Tämä lisäisi kasvua. Tarkemmin hän ei halua asiaa määritellä vaan odottaa hallituksen toimia.

Vilmunen totesi myös, että tietyt hallitusohjelmakirjaukset ovat työllistämistavoitteen kannalta rajoitteita. Hän ei sinällään kuitenkaan kritisoinut näitä tavoitteita.

– Hallitusohjelmassa sanotaan, että pidetään huolta ettei eriarvoisuus kasva ja että ollaan hiilineutraaleja vuoteen 2035 mennessä, Vilmunen totesi ja painotti, että hallitusohjelman pohjalta täytyisikin löytää solidaarinen työllistämispolitiikka, joka ei tuota hiilidioksidia.

Yleissitovuuteen Vilmunen ei ottanut kantaa, mutta hän vaikutti tukevan myös paikallisen sopimisen edistämistä

– Uutta yritystoimintaa pitää syntyä ja se on yleensä pienyritystoimintaa. Siinäkin suhteessa paikallisen työllistämisen ehdot ovat aika tärkeitä.