Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Elokuva

Arvostelu: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja esittelee maaseudun sympaattisen ikihongan, joka haluaa kuolla

Mies menneestä: Heikki Kinnunen pahoittaa mielensä.

Monelle tätä nykyä keski-ikäiselle viihteenkuluttajalle Heikki Kinnunen oli yksi 1980-luvun suomalaisen televisiokomedian näkyvimpiä kasvoja, muun muassa Viljoa kysellyt kossumies Älywapaassa palokunnassa ja Uffaffaa-jankuttaja Soitinmenoissa.

Rane Aunimo

1990-luvun kotimaisen elokuvan kulttuurirappiossa naamanilveilyä harjoittavat sotilasfarssit Vääpeli Körmyt olivat harvoja kassamenestyksiä ja Kinnunen niiden takuumies. Vuosituhannen lopulla kohistiin näyttelijän veroasioista. Sitten Kinnunen jotenkin katosi, vaikka jatkoi työntekoa kirkkaimpien valojen ulkopuolella.

Nyt 72-vuotias näyttelijä tekee ”paluun” Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-änkyränä perittyään paikan sairastuneelta Antti Litjalta. Rooli on Kinnusen ensimmäinen pääosa elokuvassa yli 20 vuoteen.

Tiina Lymin ohjauksessa Kinnunen väläyttää vähän nuoremmillekin sukupolville karismaa ja osaamista, joka ei ole vain vääntelyä. Litjaan ja Dome Karukosken elokuvaan (2014) verrattuna Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (2018) on yksinkertaisesti onnistuneempi, vähemmän karikatyyrinen ja hienosyisemmin vedoin tulkittu kuvaus maaseudun vanhan jäärän ja nuoren sukulaistytön kohtaamisesta.

Karukosken elokuvassa Mielensäpahoittaja matkusti kaupunkiin, nyt muuttuneita aikoja ja tapoja tuijotetaan enimmäkseen kotitorpan kuistilta. Pitkälti Kinnusen vuoksi komediassa on ripaus inhimillisyyttä.

Mielensäpahoittajan pojasta on tullut isänsä kaltainen niuho, pahempikin.

Karvahattuun sonnustautunut urputtaja, maaseutupitäjän saapasjalkainen isäntä ei voi edelleenkään sietää modernin maailman humputuksia, mutta tuntuu rajoitteineenkin ”tolkun ihmiseltä”, jonka nurkkakuntainen perusnyreys ei sisällä rasismia tai toiseuden pelkoa. Mielensäpahoittajassa on ripaus maailman teknistymistä ihmettelevää Tatia, toheloinnillaan raivostuttavaa komisario Clouseauta ja jopa egoistista Uunoa, pala suomalaista miehuutta ränsistyvässä muodossa.

Karukosken elokuvassa ärsytti se, ettei kävelevälle pessimismille pantu kunnolla hanttiin. Kinnusen yrmy on Litjaa sympaattisempi ilmestys, vaikka alkaakin rakentaa itselleen arkkua vaimonsa hautajaisten jälkeen ja valmistautua omaan kuolemaansa. Pojantyttären, 17-vuotiaan Sofian tunkeutuminen pihapiiriin kiukuttaa vanhaa jäärää, jonka kovan kuoren taakse piiloutuneen sittenkin hellän ytimen Kinnunen paljastaa varsin sydämellisesti.

Näin tiukasti tuttuun hahmoon ja sen karkeisiin piirteisiin tukeutuvassa komediassa ongelmallisia ovat usein sivuhenkilöt, joissa ei ole itsessään tarpeeksi pontta. Satu Tuuli Karhu tasapainoilee ukkiaan tukevan määrätietoisen nuoren naisen, tanssivan teinin ja itkuisen tytön haavoittuvuuden välillä turhankin poukkoilevasti. Sofialla on salaisuus, jonka vanhan kansan hoksnokalla varustettu isoisä tietysti äkkää ensimmäisenä.

Jani Volasen ja Elina Knihtilän vanhemmat hösäävät paljolti omillaan ja voisivat sellaisenaan esiintyä monessa muussakin kotimaisessa komediassa. Mielensäpahoittajan pojasta on tullut isänsä kaltainen niuho, pahempikin. Urbaanin valopään elitismi kuvataan vielä säälittävämmäksi kuin peltomaisemien ikihongan vastaanhangoittelu.

ELOKUVA:
Mielensäpahoittaja
Ohjaus: Tiina Lymi
Pääosissa: Heikki Kinnunen, Satu Tuuli Karhu, Jani Volanen, Elina Knihtilä
2018, 118 minuuttia
★★☆☆☆

Näyttelijästä ohjaaksi tällä vuosikymmenellä kuoriutuneen Tiina Lymin ohjaus käsittelee elämän kiertoa, kuoleman hyväksymistä sekä yksien ovien sulkeutumista ja toisien avautumista. Sinänsä hauskaa, että aineksista saisi myös mollivoittoisen draaman tyhjenevästä maaseudusta ja sen viimeisistä luovuttajista.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE