– Lääkin­tö­neuvos jäi palaa­matta lo­miltaan, kos­ka ei ha­lunnut tuppi­suuna ra­kentaa sur­keata laki­pohjaa. Harvi­nainen ja sa­malla harvi­naisen ryh­dikäs lii­ke, Kekomäki arvioi.

Kekomäki ruotii kirjoituksessaan laajemmin sote-uudistuksen vallitsevaa tilannetta. Hän nostaa esiin, miten kesällä kuultiin uutinen lääkärikeskus Pihlajalinnan irtisanoutumisesta Jyväs­kylän valin­nan­va­paus­ko­kei­lusta. Pihlajalinna lähti kokeilusta ennen sen päättymistä, sillä se ei pitänyt toimintaa kannattavana.

Kekomäki tulkitsee Pihlajalinnan lähdön johtuneen siitä, että kokeilun myötä terveystalon asiakkaiksi päätyneet henkilöt sattuivat olemaan odottamattoman monen avun tarpeessa.

– Pelot­te­li­joilta on jää­nyt huomaa­matta se val­tava ja oi­kean suun­tainen oppi­mis­ke­hitys, jo­ka nime­nomaan muu­taman vii­meisen vuo­den ai­kana on al­kanut tuot­taa tu­loksia: Kun­nat aikuis­tuvat ja löy­tävät toi­sensa, so­siaali- ja terveys­pal­ve­luiden integ­raatio luo ai­van uu­sia toimin­ta­mal­leja ja vä­hentää poti­laiden pompot­telua, si­säinen lasken­ta­toimi ke­hittyy tu­kemaan johta­mista ja tieto­jär­jes­telmiä kyt­ketään yhte­näisiä hoito­pol­kuja vahvis­tamaan, emeritusporfessori kirjoittaa.

– Surku­hu­paisaa, mut­ta mel­kein kaik­ki tä­mä teh­dään arvioi­ta­vana olevaan valin­nan­va­paus­lakiin näh­den vasta­virtaan, laki­luon­nok­sesta suu­remmin piittaa­matta. Pel­ko ”läh­tö­ruutuun palaa­mi­sesta” pie­nenee jo­ka päi­vä.

Lisäksi professori kertoo, ettei ainakaan hän itse ole kuullut yhtään järkevää selitystä siitä, mistä hallituksen esittämät parinsadan mil­joonan euron lisäkustannukset syntyisivät.

– It­se olen laskes­kellut, et­tä so­ten läpi­meno kasvat­taisi eril­listen, kova­palk­kaisten integ­raa­tio-osaajien, hoito­vas­tuita kos­kevien juri­disten rii­tojen ratko­misen, myyn­ti- ja markki­noin­ti­kus­tan­nusten, päte­vim­mästä työvoi­masta käy­tävän palkka­kil­pailun ja sijoi­te­tulle yksi­tyi­selle pääo­malle ase­tetun tuotto-odo­tuksen muo­dossa kustan­nuksia monin­ker­tai­sesti tuon maa­gisen kahden­sadan mil­joonan eu­ron ver­ran.

Kirjoituksensa lopussa Kekomäki arvioi, miten hallituksen ajama valinnanvapausmalli tarkoittaisi vaikeasti ja kalliisti hoidettaville sitä, että suoran valinnan sote-keskuksista avuksi olisi luvassa vain ”lämmintä kättä”.

– Valin­nan­va­paus­lakiin ”lämmin kä­si” on kirjoi­tettu lain 18. py­kälän sana­muotoon ”oh­jausta ja neu­vontaa”.

– Asiak­kaista on pak­ko sii­vota päih­de- ja mielen­ter­vey­son­gel­maiset, muisti­sairaat van­hukset, ram­mat ja raih­naiset, ha­katut vai­mot, kaltoin­koh­dellut lap­set, työt­tömät, maahan­muut­tajat ja kaik­ki muut, joi­den omat voi­mat ei­vät rii­tä edes peru­sa­sioiden hoita­miseen. Hei­dät ”oh­jataan ja neu­votaan” pois sil­mistä ja pois mie­lestä, jon­nekin liike­lai­tokseen, mis­sä semmoi­nenkin lie­nee.

– El­lei tä­mä py­kälä ole puh­dasta pompot­telua ja aseta kansa­laisia eriar­voiseen asemaan ja ri­ko räi­keästi perus­tuslain 6. py­kälää eli kansa­laisten yhden­ver­tai­suus­pe­riaatteen py­hyyttä, niin mi­kä sit­ten on?

Kekomäki huomauttaa, että näin on pak­ko toi­mia, jos ha­lutaan ”poi­kien pis­nekset pyö­rimään”.

– Ei­pä siis ih­me, et­tä ko­kenut, omaa­tuntoaan kuunte­leva lääkin­tö­neuvos pak­kaa penaa­linsa ja ha­keutuu kunnial­lisiin hom­miin, hän vielä palaa Hermanssonin tapaukseen.