Hallitus sai perjantaina valmiiksi odotetun energia- ja ilmastostrategiansa luonnoksen, mutta jo keskiviikkona eteni toinen merkittävä paperi. Tuolloin lausuntokierrokselle tuli keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma.

Se keskittyy esimerkiksi maatalouden, liikenteen ja jätehuollon päästöjen vähentämiseen EU-sääntöjen mukaan. EU-termein puhutaan taakanjakosektorista. Osa-alueen päästöt pitäisi puolittaa vuodesta 2005 vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka keskipitkän aikavälin suunnitelma ei sisällä järeitä uusia ilmastotoimia, sillä voidaan saavuttaa EU-tavoite. Näin paperissa lasketaan ja näin näkee myös Ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä. Hän työskentelee tutkimusprofessorina Suomen ympäristökeskuksessa.

Seppälä olisi kuitenkin kaivannut esimerkiksi liikenteeseen ja maatalouteen hieman lisää toimia, sillä suunnitelman toteutumisessa on paljon epävarmaa. Voi myös olla, ettei vielä tällä päästä tavoitteeseen.

HALLITUS YRITTÄÄ saavuttaa taakanjakosektorin tavoitteen kolmella keinolla. Se on ensinnäkin päättänyt joistakin ilmastotoimista.

-  Ei tässä ole kuitenkaan mitään merkittäviä avauksia. Tämä on suurimmaksi osaksi pientä, hän sanoo.

Esimerkiksi sähköautojen latauspisteiden rakentamista taloyhtiöihin alettaisiin tukea jälleen. Pienituloisille tulisi myös tuki nollapäästöisen auton hankkimiseen ja vanhan romuttamiseen. Maataloudessa muun muassa edistetään biokaasun käyttöä.

-  Tässä on selvästi haettu poliittista tasapainottelua, että jokaisen sektori tekee jonkun pienen osuuden.

Osa on vanhojen toimien jatkamista ja osa uusia, ja ne vähentävät päästöjä yhteensä 0,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia lisää nykytoimiin nähden. Vertailun vuoksi edellinen hallitus päätti vastaavassa suunnitelmassaan 5,6 miljoonan tonnin vähennyksistä.

Seppälä olisi kaivannut lisätoimena esimerkiksi sellaista liikennepolttoaineen jakeluvelvoitteen nostoa, jolla olisi varmistettu liikenteen päästöjen puolittuminen vuoteen 2030 mennessä. Maatalouden omana toimena olisi voinut lisätä käyttöä rehun lisäaineelle, joka vähentää lehmien metaanipäästöjä.

TOISEKSEEN hallitus tukeutuu siihen, että päästöt ovat vähentyneet tarvittavaa enemmän päästökauppasektorilla eli esimerkiksi teollisuudessa.

Näillä joustoilla saadaan 0,7 miljoonan tonnin vuosittaiset vähennykset vuosina 2021-2030.

Joustot kuitenkin helpottavat tilannetta vain toistaiseksi.

-  Se on tietyllä tavalla kikkailua, että meillähän on edessä sitten kuitenkin päästövähennykset taakanjakosektorilla.

Lisäksi kun Suomi käyttää joustot tähän, niistä ei saada suuruusluokaltaan noin 350 miljoonan euron päästökaupan huutokauppatuloja.

Hallitus saa periaatteessa 0,7 miljoonan tonnin vähennykset halvalla, sillä päästövähennykset taakanjakosektorilla ovat muutoin kalliita. Seppälä kuitenkin kysyy, olisiko kannattanut tehdä rahalla ilmastotoimia, joilla rahat jäisivät kotimaahan ja kansantalouden hyväksi.

Loput tarvittavista vähennyksistä hallitus kuittaisi kolmannella tavalla: taakanjakosektorin ylijäämillä aiemmilta vuosilta eli sillä, että päästöt vähenivät aiemmin vaadittua nopeammin.

Seppälä ei kuitenkaan sano, että Suomi menisi taakanjakosektorin ilmastotoimissa sieltä, missä aita on matalin.

Hänen mukaansa Suomelle on asetettu tällä alueella jo valmiiksikin kovat tavoitteet, ja moni muu EU-maa on taakanjakosektorinsa kanssa pulassa.

-  Esimerkiksi Ruotsilla on vaikeuksia tässä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Siellä on oikein todelliset vaikeudet ja he ovat hyvin huolissaan, miten he selviävät.

SUUREMPI ongelma on toisella ilmastopolitiikan osa-alueella: metsissä ja muussa maankäytössä.

Suomi on nojannut metsien hiilinieluihin, mutta ne eivät enää riitäkään kattamaan edes metsämaan päästöjä. Metsät muuttuivat siis laskennassa päästölähteeksi.

Keskipitkän aikavälin suunnitelmassa arvioidaan, että mahdollisten joustojen ja teknisten korjaustenkin jälkeen maankäyttösektorin vaje olisi 84 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

-  Tämä on varsin iso peikko tähän muuten myönteiseen kuvaan, Seppälä sanoo.

Seppälä huomauttaa, että ongelma voi kaatua vielä taakanjakosektorin eli esimerkiksi liikenteen ja maatalouden päästöjen syliin.

Suomi voisi joutua kattamaan vuosien 2021-2025 maankäytön toimien vajetta taakanjakosektorilta, jos niin sanottuja nieluyksiköitä ei osteta muilta mailta. Tiedossa ei ole, olisiko niitä ostettavissa.

-  Jos se sinne kaatuisi, Suomihan ei pystyisi mitenkään selviytymään siitä.

Taakanjakosektorin päästöt ovat nykyisin noin 25 miljoonan tonnin kokoluokkaa vuosittain.

Seppälän mukaan Suomi näyttää luottavan siihen, että neuvottelujen perusteella asiaa tulkittaisiin EU:ssa Suomelle myönteisesti eli saataisiin merkittävää helpotusta laiminlyönnin seurauksiin.

Hänestä Suomen kannattaisikin neuvotteluasemien parantamiseksi hoitaa taakanjakosektori ”puhtain paperein” eli mahdollisimman hyvin.

Teksti: STT / Anni Keski-Heikkilä