Historian 1900-luvun yleisesityksissä maa ei kuitenkaan esiinny, ellei sitten talvisota ole päässyt sivulauseeksi maailmanpalon ensivaiheeseen.

Suomalaisen diplomatian jalokivi Etyk saatetaan myös mainita Helsingin päätösasiakirjan (Final Act, Accords, Declaration) muodossa. Se on kunniaksi kaupunki- ja maabrändille kansainvälisten kohtaamisten näyttämönä ajalta, jolloin puolueeton Suomi toimi tuomarin sijaan lääkärinä.

Hyvien palvelusten tarjoamisessa on tosin riskinsä.

München yhdistetään iäti surkeaan sopimukseen, jolla Britannia ja Ranska yrittivät lepytellä Hitleriä ja suostuivat Tšekkoslovakian silpomiseen – tšekkejä tai slovakkeja kuulematta.

Kriitikoiden mielestä Etyk tunnusti vastaavasti Neuvostoliitolle sen sodassa valtaaman etupiirin itäisessä Keski-Euroopassa. Muu oli sanahelinää.

Allekirjoitukset olivat tuskin kuivuneet päätösasiakirjassa, kun suurvaltasuhteet liukuivat liennytyksestä takaisin kylmään sotaan.

Etykin maineen jälkipolville pelastivat sen kirjaukset ihmisoikeuksista. Kommunistimaissa perustettiin Helsinki-ryhmiä, jotka vaativat autoritaarisia hallituksiaan ottamaan todesta ja panemaan toimeen sen, mihin konferenssipapereissa oli sitouduttu.

URHO KEKKONEN, Max Jakobson ja kumppanit eivät vuonna 1969 aavistaneet, mihin mittakaavaan heidän turvakokousaloitteensa paisuisi.

Varovasti lähti liikkeelle myös Sauli Niinistö, kun hän keväällä 2021 ryhtyi herättelemään maailmalle uutta Helsingin henkeä.

Suurvaltapolitiikassa olivat puheet kovenemassa ja vauhti käymässä vaaralliseksi. ”Jälleen tarvitaan myönteistä kierrettä”, presidentti hahmotteli, ”Etykin arvokasta perustaa, vapauden, demokratian ja oikeuksien arvoja kunnioittaen.”

Ei jäänyt Suomesta kiinni, että Etykin 50-vuotisjuhlallisuuksia ei päästä viettämään näissä merkeissä. Kulissit olisivat kunnossa, sillä Finlandia-talokin peruskorjattiin ajoissa entistä ehompaan loistoon.

Mutta Euroopassa käydään sotaa, ja politiikan agendaa hallitsevat varustelut ja vastakkainasettelut. Niinistön presidenttikausien kruunuksi lankesi Suomen vieminen Natoon, ei liennytyksen huippukokous Helsingissä, jota hän aikanaan haaveili seuraavansa täysin palvelleena kotisohvalta.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti, joka työskentelee tutkijana ajatuspaja Magmassa.