Demokraatti kysyi kahdeksan eduskuntapuolueen ryhmäpuheenjohtajilta, millaisin keinoin ostovoimaa pitäisi tukea. Keinona olivat esillä muun muassa julkisessa keskustelussa mainitut tuloverojen sekä ruuan arvonlisäveron ja polttoaineveron alennukset.

Päähallituspuolue SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman luonnehtii tilannetta ostovoiman näkökulmasta vakavaksi.

– Hintojen raju nousu heikentää ostovoimaa ja toimeentuloa, ja tähän on reagoitava.

Tuloverotuksen alentaminen on Lindtmanin mukaan kohdennettuna mahdollinen. Hän kytkisi mielellään mukaan vielä avoimet hoitoalan palkkaratkaisut ja vientiteollisuuden syksyn palkkaneuvottelut.

– Pidän tuloverotuksen alentamista mahdollisena täsmätoimena pieni- ja keskituloisten osalta. Etenkin mikäli syksyn palkkaratkaisujen syntymistä pystytään sillä edesauttamaan. Valtion on oltava valmis olemaan mukana, Lindtman sanoo.

Myös vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne pitää pieni- ja keskituloisiin kohdennettuja tuloveronalennuksia “pohdinnan arvoisena” vaihtoehtona. Harjanteen mukaan pohdinnassa on pidettävä mielessä vaikutus valtion talouteen ja velkaantumiseen.

Valtiovarainministeripuolue keskustan ryhmänjohtaja Juha Pylväs ei yksilöi keinoja, joilla ostovoimaa voitaisiin tukea.

– Hintojen nousuun pitää vastata ratkaisuilla, jotka ovat vaikuttavimpia, tukevat työssäkäyvien suomalaisten pärjäämistä sekä auttavat niitä ihmisiä, jotka ovat kaikkein tiukimmilla. Keskustan eduskuntaryhmä arvioi tästä lähtökohdasta myös mahdollisia veropäätöksiä, Pylväs toteaa.

RKP:n Anders Adlercreutzin mukaan tuloverotusta tulisi laskea, mutta se tehdäänkö sitä syksyllä, riippuu senhetkisestä talouden kuvasta.

– Työn verotuksen madaltaminen on meidän mielestämme ensisijainen toimi. Verotulomenetykset tulisi pyrkiä kompensoimaan menopuolella.

Oppositiopuolue kokoomus poistaa omasta tuloverovastauksestaan kohdentamisen pieni- ja keskituloisille. Kokoomus kannattaa tuloverojen alennuksia kaikille tuloluokille.

– Ehdotamme työmiljardia eli verojen keventämistä kaikissa palkkaluokissa yhteensä miljardin euron verran. Se parantaisi suomalaisten ostovoimaa, toisi keskituloiselle satoja euroja vuodessa käteen ja edistäisi palkkamalttia työmarkkinoilla tilanteessa, jossa inflaatio laukkaa poikkeuksellista tahtia, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen sanoo.

Mykkänen kannattaa palkkaverojen alennuksia jo kesällä, koska hintakriisi on suomalaisten niskassa parhaillaan.

Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on vastauksessaan kokoomuksen linjoilla. Räsäsen mukaan tuloveron alentaminen olisi “kaikille kohdistuva keino oman arjen kustantamiseen”.

– Se edistäisi työllisyysasteen nostamista tekemällä työn tekemisen kannattavammaksi. Ylimääräisen työkeikan vastaanottaminen ei saa jäädä kiinni siitä, että marginaaliveron jälkeen käteen jäävä summa on bensalaskua pienempi.

Myös oppositiopuolue perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio kannattaa tuloveron alennuksia keinona tukea kansalaisten ostovoimaa.

Tavion mukaan perussuomalaiset on ohjelmissaan ja vaihtoehtobudjeteissaan kohdistanut kritiikkiä keskituloisten korkeaan tuloverotukseen esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.

– Siitä on näyttöä, että työn verotuksen alentaminen kannustaa työllistymään ja myös tekemään enemmän töitä, kun käteen jää enemmän rahaa. Veronalennuksia on järkevää kohdistaa sinne, missä niistä saadaan suurin kansantaloudellinen hyöty – varsinkin kun julkisen talouden suunta on huono.

Ainoa, joka suoraan vastustaa myös kohdennettuja tuloveronalennuksia on vasemmistoliiton ryhmäjohtaja Jussi Saramo. Tuloverojen alennukset kiihdyttäisivät Saramon mukaan entisestään inflaatiota.

– Pienituloisilla menee suurituloisia suhteellisesti enemmän rahaa ruokaan ja verotuksen oikeudenmukaisuus tuloerojen tasauksessa perustuu tuloverotukseen, Saramo sanoo.

Saramo toteaa, että jos hallitus vastaa hintojen nousuun veronalennuksilla, on ruoan arvonlisäveron lasku paras vaihtoehto.

– Ruoan alv:n alennus kohdentuu kaikille ja suhteellisesti eniten pienituloisille. Kun vuonna 2009 ruoan arvonlisäveroa laskettiin se myös laski ruoan hintaa. Nyt harkittavaksi ottaisimme määräaikaisen laskun 10 prosenttiin.

Mikäli bensaveroa alennettaisiin, pitäisi se Saramon mukaan tehdä tilapäisesti vain pahimman kriisin ajaksi siten, että varmistetaan alennuksen siirtyminen hintaan.

Alv:sta ja bensaverosta kysyttäessä Antti Lindtman vastaa, ettei tässä tilanteessa sulje pois mitään, joilla kansalaisten ahdinkoa voidaan helpottaa.

– Pitää löytää kustannustehokkaimmat keinot, ja toteuttaa ne niin, että hyödyn saa kuluttaja, eivätkä rahat vain valu väliportaan taskuun.

Keskustan Juha Pylväs ei suoraan kerro kantaansa arvonlisäveroon ja bensaveroon. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) on aiemmin todennut, ettei kaikkien, ansiotuloveron, alv:n ja bensaveron laskeminen ole ainakaan yhtä aikaa mahdollista. Pylväs toteaa, että hintojen nousuun pitää vastata ratkaisuilla, jotka ovat vaikuttavimpia, tukevat työssäkäyvien suomalaisten pärjäämistä sekä auttavat niitä ihmisiä, jotka ovat kaikkein tiukimmilla.

Työn verotuksen keventämistä liputtava Kai Mykkänen huomauttaa usean ekonomistin arvioineen, etteivät bensaveron tai ruoan arvonlisäveron alentaminen ole tehokkaita keinoja vaikuttaa kohoaviin hintoihin. Lisäksi ruoan alv on jo nyt yleistä alv-kantaa alempi.

Perussuomalaiset teki alkuvuonna välikysymyksen polttoaineiden ja sähkön hinnasta.

– Bensaveroa on laskettava ja samoin ruuan hinnannousua voitaisiin torjua laskemalla ruuan arvonlisäveroa, Ville Tavio painottaa.

Vihreiden Atte Harjanteen mielestä bensaveron alentaminen olisi valtiontaloudelle kallis ja kehnosti kohdentuva toimi, eikä takeita alennuksen siirtymisestä sellaisenaan pumppuhintoihin ole. Hän toteaa, että bensaveron alennukset ovat ekonomistitkin selkeästi tyrmänneet.

– Ruuan alv-alennukseen liittyy samainen haaste hintoihin siirtymisen epävarmuudesta, mutta ero on toki se, että ruuan alv ei ole haittavero bensaveron tapaan. Ylipäänsä kaikenlaisia verotuksen kevennyksiä punnittaessa on pidettävä mielessä se, että ne vaikuttavat valtion talouden tasapainoon negatiivisesti. Huoli velkaantumisesta näyttäisi yllättäen monilla väistyvän, kun kyse on verotulojen menetyksestä, Harjanne sanoo.

– Hallituksen on ensitöikseen peruttava hallituskauden alussa tekemänsä korotukset polttoaineveroon ja alennettava ruokakassin hintaa ruoan arvolisäveroa alentamalla. Ruuan hinnasta lähes puolet on veroja, ja erityisesti kasvisten alv:a alentamalla voitaisiin kohentaa kansanterveyttä ja taloutta, toteaa puolestaan Päivi Räsänen.

Anders Adlercreutz painottaa, että ensisijainen ostovoiman kohentamistoimi on työn verotuksen madaltaminen. Alv:n ja bensaveron alennusta voisi harkita, jos ollaan varmoja, että veronalennus menisi hintoihin ja hyödyttäisi kuluttajaa.

Demokraatti kysyi ryhmäpuheenjohtajilta myös tulisiko syksyn budjettiriihessä muuttaa jollakin tavalla sosiaaliturvaa. SDP:n Lindtman korostaa hintojen nousun vuoksi tilanteen vakavuutta eikä sulje pois sosiaaliturvan petraamista.

– Tätäkin tarkastellaan osana ostovoimapakettiamme.

Jussi Saramon mukaan vasemmisto ajoi läpi kansaneläkeindeksin korotuksen, mutta lisätoimiakin tarvitaan. Parannettavaa olisi Saramon mukaan esimerkiksi lapsikorotuksissa.

– Ostovoima ei ole vain hallituksen toimista kiinni, työeläkkeiden indeksitarkistus olisi hyvä tehdä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja se pitäisi valmistella heti jotta saataisiin voimaan nopeasti.

Kokoomuksen Mykkäsen mukaan elokuussa voimaan tulevat sosiaaliturvan indeksikorotukset ovat riittäviä eikä riihestä tarvita enempää. Pidemmällä aikavälillä kokoomus purkaisi työnteon kannustinloukkuja, jotta “jokainen työikäinen ja -kykyinen voisi tulla toimeen ja parantaa elintasoaan omalla työllään”.

– Jokaisesta työllä tienatusta eurosta pitäisi jäädä vähintään puolet käteen, Mykkänen sanoo.

Kannustinloukkujen purkamista ja työn roolia korostavat omissa vastauksissaan myös perussuomalaisten Ville Tavio ja Kd:n Päivi Räsänen. Kristillisdemokraatit ovat Räsäsen mukaan esittäneet myös kannustavaa mallia, jossa huomioitaisiin paremmin verotuksen, sosiaaliturvan ja palkkatulon yhteensovittaminen.

– Nykyisessä tilanteessa kaikki toimet työvoimapulaan vastaamiseksi, pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi ja työllistymiskynnyksen madaltamiseksi on otettava käyttöön, Räsänen sanoo.

Juha Pylväs kommentoi kysymystä sosiaaliturvasta todeten, että talouden tasapainottamiseksi tehdyt päätökset menosäästöistä kohdennetaan auki olevilta osin syksyn budjettiriihessä.

RKP:n Adlercreutz ja vihreiden Harjanne pitävät indeksikorotuksia riittävinä mutta eivät sulje pois riihessä tehtäviä parannuksia mikäli niille on tarvetta.

– Sosiaaliturvan pidemmän aikavälin kehitystyötä ei saa sitäkään unohtaa, ja sotu-komiteassa on pidettävä rima korkealla ettei jumituta nykytilan nimelliseen säätöön, Harjanne sanoo.

Lindtman nostaa lisäkeinoiksi ostovoiman parantamiseen tarkemmin määrittelemättömät täsmätoimet, joita SDP:ssä vielä valmistellaan.

– Työmarkkinaosapuolien ja valtiovallan keskusteluyhteyksien olisi hyvä toimia, sillä juuri nyt tarvitsemme kokonaisratkaisun, jolla turvataan palkkakehitys, toimeentulo ja kilpailukyky ilman että inflaatio entisestään kiihtyy.

Harjanne muistuttaa vihreiden jo esittäneen erillistä energiarahaa, jolla helpotettaisiin erityisesti pienituloisten ja maaseudulla asuvien tilannetta.

– Vastaavasti kaupungeissa joukkoliikenteen lippuhintojen kohdennettu alentaminen auttaisi monia, Harjanne sanoo.

RKP:n Adlercreutz mainitsee kohtaanto-ongelman ja työvoiman saatavuuden.

– Työlupakysymykset ja paikallisen sopimisen edistäminen ovat tällaisia toimia. Korkeampi työllisyysaste nostaa ostovoimaa.

Päivi Räsänen listaa useista mahdollisia lisätoimia lapsilisien tasokorotuksesta tai indeksiin sitomisesta, omaishoidon tuen verovapauteen ja perheverotuksen kokeiluun, jossa perheiden verotusta kevennettäisiin ostovoiman nimissä.

– Elinkeinoelämän puolella energianhinnan korotus osuu vakavasti maatalousyrittäjiin, ja tukitoimille on kova tarve, Räsänen lisää.

Saramo näkee muina ostovoimaa kohentavina keinoina palkankorotukset vaikka ne eivät olekaan poliitikkojen käsissä.

– Julkisen sektorin osalta hallituksen on varmistettava riittävä pelivara korotuksille, Saramo sanoo.

Ryhmäjohtajilta kysyttiin myös pitäisikö Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kaudella tehdyssä kilpailukykysopimuksessa (kiky) sovitut sosiaalivakuutusmaksut siirtää takaisin työnantajille kokonaan tai osittain.

Ajatusta vastustivat selkeästi Mykkänen, Räsänen ja Adlercreutz.

Ville Tavio luonnehtii kysymystä vaikeaksi, mutta toteaa, että nykyisessä taloustilanteessa työnantajien kustannusten yksiselitteinen kasvattaminen lisäisi työttömyyttä.

Keskustan Pylväs ja vihreiden Harjanne katsoivat kysymyksen kuuluvan työmarkkinaosapuolille.

SDP:n Lindtman toi saman esiin mutta toivoi aiheesta pohdintaa.

– Pidän perusteltuna, että työmarkkinajärjestöt kokoontuisivat ja pohtivat, onko nyt vakuutusmaksuissa aihetta uusiin korjauksiin, Lindtman sanoi.

Vasemmistoliiton Jussi Saramo sanoi suoraan haluavansa kiky-maksuista eroon.

Toimittajat: Simo Alastalo, Johannes Ijäs

Lue asiantuntijoiden arvioita hintojen noususta Demokraatin 23.6. ilmestyvästä printtilehdestä.