Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Berliinin muurin murtumisesta 30 vuotta – Haatainen: ”Muistan vieläkin, miten tunnelma muuttui itse muurin ääreltä”

Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd.).

– Tänään voimme juhlistaa sitä ilon ja vapautuksen tunnetta, joka Euroopassa koettiin 30 vuotta sitten 9. päivänä marraskuuta 1989. Berliinin muurin murtumisen myötä murtui lopulta myös vastakkainasettelu ja poliittinen kahtiajako. Tuon kyseisen päivän merkitys oli tietenkin suurin juuri saksalaisille mutta paljon juhlittavaa oli myös koko Euroopalla, eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd.) sanoi.

DEMOKRAATTI

Demokraatti

Haatainen puhui eduskunnan Pikkuparlamentissa Berliinin muurin murtumisen 30-vuotisjuhlatilaisuudessa perjantaina. Seminaari on varapuhemies Haataisen ja eduskunnan Saksa-ystävyysryhmän järjestämä. Tilaisuus on paraikaa käynnissä.

Haatainen muistutti, miten Berliinin muurin murtuminen on monelle sukupolvikokemus.

– Muurin murtumisen sijaan voitaisiin kuitenkin puhua sen murtamisesta, sillä ei muuri itsestään murtunut. Sen mursivat ihmiset ja ihmisten taustalla heidän aatteensa. Aatteet vapaudesta ja ihmisten oikeuksista. Näitä aatteita muuri rikkoi. Ja siksi muuri piti rikkoa.

”Olimme varmaankin epäilyttäviä nuoria lännestä.”

Haatainen kertoi, miten hän itse monien muiden tapaan näki Berliinin muurin interrail-matkallaan vuonna 1985 yhdessä miehensä Jannen kanssa ennen lasten syntymää.

– Minulle muuri näyttäytyi tuolloin ensin vain kivisenä seinänä, mutta muistan vieläkin, miten tunnelma muuttui itse muurin ääreltä. Sitä tunnelmaa ei voinut silmin nähdä tai käsin kosketella, mutta sen pystyi aistimaan; sen äärellä vuodatettu veri, kaksi eri todellisuutta. Kaksi eri maailmaa sen puolilla.

– Käydessämme Itä-Berliinissä huomasimme myös, että meitä seurattiin. Kahden sijaan meitä oli aina paikalla kolme. Kahviloissa, kaduilla, museoissa. Olimme varmaankin epäilyttäviä nuoria lännestä.

– Se, mikä meille näyttäytyi vain hetkellisenä ahdistuksena, oli monelle todellisuutta vuosikymmeniä. Tämän pelon ja vääryyden voivat ymmärtää täysin vain ne, jotka joutuivat niiden kanssa elämään, Haatainen totesi.

”Suomalaisia ja saksalaisia yhdistää ennen kaikkea yksi asia.”

Haataisen omat lapset syntyivät, kun muuri murrettiin.

– Katsoin itse kotona Puistolassa jännittyneenä televisiosta uutislähetystä, kun muuria kaadettiin, ensimmäinen lapsi sylissäni. Lapsenlapseni puolestaan syntyi vuonna 2017, jolloin muuri oli ollut poissa yhtä pitkään kuin se oli ollut paikallaan.

– Tällä haluan sanoa, että se, mikä vaikuttaa liian vahvalta kaatua, liian lujalta murtaa, ei välttämättä sitä todellisuudessa ole. Vielä muurin murtamista edeltävillä viikoilla, eivät monetkaan nähneet sen olevan realistista, edes mahdollista. Niin vahvalta muuri näytti. Ja kuitenkin, pala palalta, ensin hakuin ja paljain käsin, murrettiin muuri, joka jakoi niin Saksan, kuin koko Euroopan.

Haatainen sanoitti Berliinin muurin murtumisen olevan osoitus toivosta ja sanojen voimasta, mutta ennen kaikkea vapauden voimasta.

– Nyt 30 vuotta muurin murtamisesta, me muistamme täällä edelleen tuon vapauden voiman. Vapaudella ja sen kaipuulla on meidän kummankin maan, Suomen ja Saksan, osalta ollut perustavanlaatuinen rooli. Olemme kumpikin vapautta joutuneet tavoittelemaan ja muistamme edelleen tämän kylmän sodan pelottavan vastakkainasettelun. Ehkä siksi osaamme edelleen vapauttamme arvostaa.

– Koen, että meitä suomalaisia ja saksalaisia yhdistää ennen kaikkea yksi asia. Se on kyky rakentaa ja päästä eteenpäin. Usko siihen, että jakolinjoista ja peloista huolimatta päästään eteenpäin, koska ihmisten halu elää vapaina ja onnellisina menee aina kaiken muun edelle.

”Tämä muisto ei kuitenkaan ollut pysyvä.”

Haatainen totesi, että puhuessamme vapaudesta puhumme väistämättä myös siitä mitä vapaus on. Saksalla on pitkä historia suuria ajattelijoita, jotka ovat meihin syvästi vaikuttaneet.

– Filosofi Immanuel Kant puhui erityisesti vapaudesta velvollisuuden ja moraalin välttämättömänä edellytyksenä. Kantin moraalifilosofialla on ollut keskeinen merkitys myös ihmisarvon käsitteen kehityksessä. Näitä vapauksia ja ihmisoikeuksia ei voida toisistaan erottaa. Nämä arvot ovat myös itselleni se kompassin neula, joita haluan seurata.

– Vapautta ja ihmisoikeuksia, näiden perään meidän pitää tänäänkin katsoa. 30 vuotta muurin murtumisesta ei ole muuttanut tilannetta. Kenties hetken kuvittelimme muurin varjon väistyneen, oletimme ihmisten muistavan surun ja kärsimyksen, kun heidän vapauttaan ja ihmisoikeuksiaan rajoitettiin. Tämä muisto ei kuitenkaan ollut pysyvä, eikä se ulottunut kaikkialle.

– Liian paljon ja liian monet kärsivät edelleen. Vapauden puutteesta ja ihmisoikeuksien puutteesta. Haluan itse ajatella, että niin Saksa kuin Suomikin tekevät osansa ja joskus sen yli muita auttaakseen. Mutta se ei yksin riitä. Ihmisen muisti on lyhyt.

Haatainen muistutti, että ei kovinkaan kaukana täältä, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa väellä ja vallalla pakotetaan toisia tottelemaan, alistumaan. Vastakkainasettelu elää ja voi hyvin.

– Toisaalla vapautta korvataan vakaudella – tai se vaan joudutaan antamaan pois. Vapaus rapistuu, kutistuu ja kuihtuu pois. Ellei sitä puolusta ja sen puolesta puhu ja toimi.

”Muistamme, miltä vapauden rajoittaminen tuntuu.”

Varapuhemies Haatainen kuvasi, miten maailmanpolitiikassa kalistelevat keskenään jälleen suuret vallat.

– Eurooppa – Saksa ja Suomi eivät voi olla tämän edessä hiljaa. Emme saa, koska me muistamme. Muistamme, miltä vapauden rajoittaminen tuntuu, miten pelottavaa on elää uhan alla, suurten kamppaillessa ja muiden kärsiessä. Me muistamme. Mutta sen lisäksi me myös tiedämme. Tiedämme, mitä vapaus on ja mitä se on meille antanut.

– Vapautta ja ihmisoikeuksia haastetaan nyt monelta suunnalta. Niin sisältä kuin ulkoa. Vapaus on vähentynyt niin suhteellisesti kuin absoluuttisesti. Valtioiden sisällä korroosio syö demokratiaa, varsinkin ohutta sellaista.

Haataisen mukaan demokratiaa haastaa myös harvainvallan menestys – ainakin näennäinen sellainen.

– Autoritääriset valtiot ovat saattaneet menestyä taloudellisesti kadehdittavankin hyvin ja ihmisten elintaso on noussut. Tätä on seurattu monessa demokraattisessa maassa ensin hyvällä – ja vähän myöhemmin huolestuneena. Perinteinen oletus demokratioiden leviämisestä taloudellisen kasvun myötä, kun ei näytä toteutuvan.

– Keskusvaltainen johtajuus on näyttänyt monelle toimivalta. Vapaudet on vaihdettu, ne ovat kuihtuneet, tai ne on vain jouduttu antamaan pois. Jos niitä on ensin ollutkaan. Toisaalla kansallismielisyys on saanut korvata vapauden, eetos siitä, kuinka valtio on aina ihmistä suurempi, kaikuu monessa maassa.

– Itse koen, että tämä tie ei ole silti kestävä. Harvainvallan perusteita ei ole testattu, eikä sen lujuuslaskelmia ole julkaistu. Jos demokratia on pahimmillaankin enemmistön diktatuuria, saavat vapaat ihmiset sen halutessaan vaihtaa. Autoritäärisissä valtioissa tätä vapautta ei ole. Siksi niissä ei ole myöskään varaventtiiliä paineen tasaukseen; kovalta ja kestävältä vaikuttava murtuu, kun vapauden paine kasvaa.

”Tämä on minun valintani.”

Haatainen sanoi, että yksittäiset eurooppalaiset valtiot ovat maalman mittakaavassa pieniä eivätkä ne voi ketään vapauteen pakottaa.

– Yhdessä me olemme kuitenkin suuria. Eurooppa ja sen väet. Yli puoli miljardia ihmistä. Vapaita ihmisiä.

Eurooppa on yhdessä maailman suurin talous.

– Me olemme jo kertaalleen todistaneet, mitä vapaudella voi saavuttaa ja mihin ihmisoikeuksien kunnioittaminen johtaa.

Nelson Mandela totesi aikanaan, että ollakseen vapaa pelkkä kahleista irtautuminen ei riitä, vaan on elettävä tavalla, joka kunnioittaa ja edistää muiden vapautta. Eurooppalaisena, suomalaisena ja minäkin osaltani berliiniläisenä kysyn; onko meillä rohkeutta vaalia tätä vapauden perintöä. Puolustaa vapautta ja ihmisoikeuksia, silloin kun niitä puolustaa pitää?

Haatainen vastasi omaan kysymyksenssä myöntävästi.

– Tämä on minun valintani. Vapaana itsekin valitsen vapauden. Ihmisten oikeuksien puolustamisen. Ei asein, ei voimakeinoin. Vaan pysymällä vapaana, pysymällä oikeudenmukaisena. Näyttämällä, että voimme menestyä ilman muurien ja rajojen rakentamista. Näyttämällä että pystymme uudistumaan.

– Siksi meillä on nyt menestymisen taakka. Vapauden ja ihmisoikeuksien takia. Että ihmisillä olisi vaihtoehtoja. Että muurit eivät meitä varjostaisi, etteivät todellisuudet eroaisi liiaksi toisistaan. Että edes jossain olisi se loistava kaupunki kukkulalla, jonka esimerkki muita rohkaisisi.

–Tehtävä, joka meillä on, saattaa vaikuttaa yhtä ylipääsemättömältä kuin Berliinin muuri, jota vasten asetin itsekin käteni vuosikymmeniä sitten. Mutta mitä vaihtoehtoja meillä? Menemmekö eteenpäin vai menemmekö taaksepäin? Historiamme osoittaa, että Euroopan on tehtävä tämä päätös yhdessä.

– Vapaat ihmiset, miehet ja naiset, kaatoivat muurin, joka erotti. Vapaat miehet ja naiset, voivat omalla esimerkillään murtaa myös sen kahleen, joka muut vapaudesta erottaa, Haatainen päätti.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Rane Aunimo

Päätoimittajalta
25.6.2020
Tapaus Mäenpää: Puheet on nyt pidetty, on aika painaa nappia – historia kyllä muistaa, kuinka kansanedustajat perjantaina äänestävät
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE