Palkittu politiikan aikakauslehti
36€/4kk

Politiikka

Berner-kohu on saanut virkakunnan pelkäämään sähköposteja, avoimuus uhattuna – oikeuskansleri: ”Pidän vaaraa perusteltuna”

LEHTIKUVA / HANDOUT / LAURA KOTILA

Korkein hallinto-oikeus kumosi maanantaina oikeuskanslerinviraston vuonna 2019 tekemän ratkaisun silloisen liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) ja oikeuskanslerin välisten sähköpostien julkisuudesta. KHO:n mukaan sähköpostit eivät olleet viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjoja vaan julkisuuslain piirissä olevia viranomaisasiakirjoja. Toisin sanoen Bernerin ja oikeuskansleri Tuomas Pöystin väliset sähköpostit, joissa käsiteltiin Bernerin ehdokkuutta ruotsalaisen SEB-pankin hallitukseen ovat lain mukaan julkisia.

Simo Alastalo

Demokraatti

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti pitää KHO:n ennakkopäätöstä merkittävänä. Valtioneuvoston ja oikeuskanslerinviraston pitkäaikainen käytäntö ja tulkinta siitä mitä kaikkea julkisuuslain mukaisilla viranomaisasiakirjoilla tarkoitetaan muuttui.

– On ihan hyvä, että tästä on nyt vuosikirjaratkaisu. Se on nyt tältä osin selventänyt laintulkintaa.

– Tietysti on niin, että ennakkopäätöstyyppinen oikeusprosessi ottaa aikansa. Se on pyytäjien kannalta hankala eikä tietoja luovuttavallekaan paras mahdollinen. Kun toimintatapaa ei ole sovellettu vain yhdessä asiassa vaan se on ollut yleinen tapa, siitä oli hyvä saada periaateratkaisu, Pöysti kommentoi Demokraatille.

Sisäisen asiakirjan rajaa voisi Pöystin mukaan olla tarpeen selkeyttää myös tulevassa julkisuuslaissa. Hän ei kuitenkaan koe lainmuutokselle tarvetta erityisesti Bernerin tapauksen kannalta. Sisäisen asiakirjan tematiikka on Pöystin mukaan pohdituttanut muissakin yhteyksissä.

KHO:n ratkaisu tarkoittaa muutosta ministerin käsikirjassakin mainittuun vapaamuotoiseen konsultaatioon, joka on koettu luottamukselliseksi ja sisäiseksi keskusteluksi. Pöystin mukaan oikeuskanslerin virasto aikoo toteuttaa KHO:n ratkaisun periaatetta ja henkeä, kunhan ratkaisun käytännön seurauksiin on kunnolla perehdytty.

– Se vaatii jonkin verran käytäntöjen muuttamista ja informointia siitä, että ne ovat julkisia asiakirjoja ja että tietojen antaja on siitä lähtökohtaisesti tietoinen.

Eräs käytännön seuraus on työmäärän lisääntyminen. Jos aiemmin sisäiseksi asiakirjaksi luokiteltu sähköposti on jatkossa julkinen, sen konteksti täytyy Pöystin mukaan avata mahdollisille tietopyynnön tekijöille eli esimerkiksi toimittajille.

– Pitää kirjoittaa niin, että asiaan perehtymätön sivullinen saa selvän eikä tee lakonisesta viestittelystä virheellistä johtopäätöstä. Konteksti pitää avata laajemmin ja perustella laajemmin. Se on se suurin työllistävä vaikutus tässä. Bernerinkin asiassa tieto tarkentui pitkin matkaa. Ei tullut pyyntöä, jossa kaikki tieto oli heti, vaan yksityiskohdat tarkentuivat.

Hän myöntää viittaavansa paremman taustoituksen tarpeella myös Bernerin sähköposteista julkisuudessa tehtyihin tulkintoihin. Viestien perusteella on muun muassa jäänyt epäselväksi missä vaiheessa Berner kertoi SEB-ehdokkuudestaan Pöystille.

– Kyllä viittaan tähän. Niistä ei ilmene kaikkea. Jos lähdetään siitä, että kyseessä on alusta asti julkinen viestittely, siitä tulee se kysymys.

”Olen saanut jonkin verran kommentteja valtioneuvoston virkakunnasta, että kysytään sitten suullisesti.”

Pöysti pitää mahdollisena, että luottamuksellisia oikeudellisia neuvoja kysellään jatkossa enemmän suullisesti. Median paine asiakirjojen julkisuuteen voisi siis johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.

– Pidän sitä vaaraa perusteltuna. Olen saanut jonkin verran kommentteja valtioneuvoston virkakunnasta, että kysytään sitten suullisesti. Uskoisin, että paine suulliseen konsultaatioon voi lisääntyä. Se on laillisuusvalvonnan ja avoimuuden näkökulmasta erittäin ongelmallinen suuntaus.

Pöystin mukaan suullinen vuorovaikutus ei ole paras tapa käsitellä monimutkaisia oikeudellisia asioita.

– On vaikea käydä läpi kaikki asiaan vaikuttavat seikat lyhyessä kohtaamisessa istuntonsalin liepeillä. Kyse on myös siitä miten ihmiset suullista keskustelua tulkitsevat. Siinä on riski puutteelliselle tiedonvälitykselle ja väärinymmärryksille, joka ei ole hyvä kenenkään oikeusturvan kannalta.

”Suullinen viestintä, josta ei jää jälkiä, ei ole oikeuskanslerin rooliin sopivaa.”

Suulliset keskustelut tekisivät Pöystin mukaan tyhjäksi myös periaatteen merkittäviksi arvioitujen kannanottojen julkisuudesta.

– Ne pitäisi joka tapauksessa myös dokumentoida. Emme pidä siirtymistä suulliseen menettelyyn suotavana kehityssuuntana.

Oikeuskanslerin rooliin on Suomessa perinteisesti kuulunut myös vapaamuotoisten neuvojen antaminen. Jos esimerkiksi sähköpostitse annetut neuvot ovat jatkossa julkisia, se voi Pöystin mukaan jossain määrin heikentää valtioneuvoston valmistelurauhaa ja neuvottelusalaisuutta. Yhtenä seurauksena on muutos oikeuskanslerin roolin painotuksissa.

– Näkökulmaneutraali neuvonta pitäisi pystyä jatkossa järjestämään ministeriöissä. Meidän roolina on valvoa laillisuutta etäämpää. Se painottaa laillisuusvalvonnallista roolia. En pidä sitä huonona.

Pöystille siis sopii, että hän keskittyy laillisuusvalvontaan ja Bernerin tapauksen kaltaiset asiat jäävät ministeriöiden itsensä selvitettäviksi. Sen sijaan suullinen viestintä, josta ei jää jälkiä, ei ole oikeuskanslerin rooliin sopivaa.

– Ymmärrän, että valtioneuvoston valmistelussa on sekä poliittisella johdolla että virkakunnalla tarvetta työrauhan omaavaan puntarointiin. Se täytyy nyt järjestää muilla keinoilla kuin sähköposteilemalla meille.

Pöystin mukaan asiakirjoja koskevat tietopyynnöt ovat viime aikoina lisääntyneet. Tavanomaiset tietopyynnöt ovat hänen mukaansa yleensä aika nopeasti toteutettavissa, kun asiakirja on selkeästi julkinen.

– Kiinnostus on jopa selvästikin lisääntynyt. Työllistävämpiä ovat tavattoman laajat pyynnöt, joissa halutaan tietoja hyvin laajalla skaalalla ja esimerkiksi viestit useammalta vuodelta.

”Oli aihetta selvittää, ettei ole esteellisyyksiä.”

Vaikka alkuperäinen päätös olla luovuttamatta Bernerin ja oikeuskanslerin välisiä sähköposteja oli Pöystin mukaan ensisijaisesti periaatekysymys, taustalla oli muutakin.

– Siinä oli salassapitoperustetta siltä osin, että ennen kuin pörssiyhtiö SEB tiedotti ehdokkaistaan ja tarkensi minä päivänä ehdokkuudet tulevat voimaan, se oli otettava huomioon elinkeinotoimintaan liittyvänä salassapidettävänä asiana. Tällainen velvoite oli hetken aikaa ennen kuin kyseinen pankki tiedotti henkilövalinnoistaan.

Helmikuun 20. päivän tienoilla oikeuskanlerin virastossa herättiin Pöystin mukaan selvittämään, aiheutuisiko Bernerin nimityksestä hankeyhtiöteemoihin liittyviä rajoituksia.

– Oli aihetta selvittää, ettei ole esteellisyyksiä. Siinä oli kyse mahdollisesta laillisuusvalvonta-asiasta. Sinänsä sellaista asetelmaa ei sitten ollut.

Pöysti vahvistaa, ettei ministeri Bernerin kanssa tammikuussa käydyssä keskustelussa mainittu vielä SEB-pankkia.

– Kun oli ensimmäinen suullinen keskustelu tammikuussa, ei ollut puhetta yritysten nimistä eikä esteellisyyskysymyksiä ollut mahdollisuutta arvioida.

Tammikuussa Berner ja Pöysti kävivät vain yleisen tason suullisen keskustelun. Sähköpostiviestittely sijoittui helmikuulle.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
36€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE