Eduskunnan, valtioneuvoston ja tasavallan presidentin suhteita ja tiedonkulkua määrittävät valtiokäytännöt tulisi Pöystin mukaan uudistaa kiireellisesti ja tarvittaessa lakimuutoksin.

Pidemmällä tähtäimellä hän kannattaa siirtymistä järjestelmään, jossa ulkopolitiikan johtaminen kuuluu laajasti, ja valmistelun osalta yksiselitteisesti, valtioneuvostolle ja pääministerille.

PERUSTUSLAIN mukaan tasavallan presidentti ja valtioneuvosto johtavat ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa. EU-asiat kuuluvat valtioneuvostolle ja pääministerille.

Optimismia on rapauttanut Venäjän laaja hyökkäys Ukrainaan ja myös Yhdysvaltain presidentiksi palanneet Donald Trumpin ulkopoliittinen arvaamattomuus. Yhdysvaltain suhde Eurooppaan ja Ukrainan tukemiseen on muutoksessa. Pöydälle on nostettu paitsi Ukrainan voimakkaampaa aseellista tukemista ajava halukkaiden koalitio myös eurooppalainen Nato.

– Eduskunta on myös ulkopolitiikassa ylin valtioelin. Kysymys on siitä, että pystyykö eduskunta vaikuttamaan ajoissa vai joutuuko se tapahtuneen tosiseikan eteen, kun eduskunta ei ole se elin, joka käy kansainvälistä diplomatiaa.

Nato-asiat ovat nykyisen lainsäädännön mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnan aluetta. Pöystin mukaan asiat ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi, kun EU on laajentanut rooliaan ulkopoliittisena toimijana. Hän mainitsee EU:n epävirallisen Versailles’n julistuksen ja Naton strategisen konseptin.

– Niissä on todettu, että Nato ja Euroopan unioni täydentävät toisiaan ja tiivistävät yhteistyötään. Silloin saman asian eri puolet ovat esillä sekä EU-foorumilla että Natossa, jonka huippukokouksessa Suomea edustaa tasavallan presidentti. Eurooppa-neuvostossa istuu perustuslain mukaan pääministeri.

– Mitä syvemmäksi tämä toisiaan täydentävyys tulee, sitä hankalammaksi käy erottelu yleiseen ja EU:n ulkopolitiikkaan.

NATON eurooppalaisen pilarin nopea kehittyminen sotkee Pöystin mukaan lopullisesti ulkopolitiikan johtamista koskevan perustuslaillisen ajatusrakennelman. Hän hahmottaa tilanteeseen kolme ratkaisuvaihtoehtoa.

– Nyt kehittyvään tilanteeseen rakennetaan nopeasti valtiokäytännöt ja niitä tukevat riittävät säädökset tavallisen lainsäädännön tasolla.

Toisin sanoen perustuslakia ei ryhdyttäisi samantien muuttamaan mutta varmistettaisiin eduskunnan riittävä ja oikea-aikainen tiedonsaanti.

– Toinen vaihtoehto on ottaa iso askel taaksepäin ja palata Mauno Koiviston presidenttikauden alkuvaiheisiin, jossa tasavallan presidentti oli ulkopolitiikan henkilökohtainen takuumies. Se tarkoittaisi voimakasta peruuttamista parlamentarismista ja Ranskan mallia. En kannata tätä.

KOLMAS vaihtoehto olisi Pöystin mukaan parlamentaristisen kaaren loppuun saattaminen ja pääministerin vahvempi asema.

– Käännetään perustuslain muotoilu toisin päin, jolloin ulkopolitiikkaa johtaa valtioneuvosto yhteistoiminnassa presidentin kanssa. Silloin kaikki on viime kädessä valtioneuvoston piirissä, pääministeri istuu kaikissa pöydissä ja puolustusministeristä tulee asevoimien ylipäällikkö kuten monissa Euroopan maissa onkin. Sodan aikana ylipäällikköys siirtyy pääministerille.

– Itse kannattaisin sitä, että tehdään käytäntöjen kehittäminen parlamentarismin pohjalta.

Pöysti varoittaa keittokirjamaisesta, liian pitkälle viedystä sääntelystä, joka muuttuu ennakoimattomissa tilanteissa ongelmalliseksi.

– Aina voi syntyä halukkaiden koalitio, jonka päätöksenteosta ei ole erikseen säädetty ja silloin ei saa joutua neuvottomuuden tilaan vaan täytyy olla yleiset periaateet.

Mitä tavallisen lainsäädännön tasolla pitäisi muuttaa?

– Naton eurooppalaisessa pilarissa ovat olennaisia kapasiteetti- ja suorituskyky-tavoitteet. Nehän ovat budjetti- ja lainsäädäntövallan takana olevia asioita. Siihen kuuluu asejärjestelmien ja joukkojen lisäksi esimerkiksi tiettyjen siltojen ja kuljetusreittien ylläpitämistä ja tietynlaisten joukkojen ja kapasiteettien hankkimista. Aikaisemmin tämäntyyppisistä sovittiin eduskuntavetoisesti puolustusselonteoissa. Nyt ne ovat osa aika salaista, Naton yhteistä tai Naton eurooppalaisen komponentin suunnittelua.

– Se, että eduskunta on tässä mukana, täytyy turvata. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei lueta sananmukaisesti sitä mitä puolussuunnitelmista ja ylipäälliköstä sanotaan.

YLIPÄÄLLIKÖN asemaa koskevaa lakia voisi Pöystin mukaan täsmentää siten, että päällikkyys koskisi enemmänkin stategis-taktista tasoa, jolloin esimerkiksi sotilaallisia suorituskykyjä koskevat asiat tapahtuisivat valtioneuvoston esityksestä parlamentaarisessa järjestyksessä.

– Nythän näitä kysymyksiä on jo käytännössä käsitelty ensimmäiseksi talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ennen kuin niitä on linjattu tp-utvassa. Tämän menettelyn voisi kirjoittaa vähintäänkin asetuksen tasoiseen normistoon.

Myös Nato-kokouksissa Suomea edustavan presidentin ja eduskunnan välisestä tiedonsaannista on pyritty huolehtimaan. Pöysti pitäisi huolen, ettei presidentistä tule eduskunnan suuntaan itsenäistä, valtioneuvostosta erillistä toimijaa.

– Pidän tärkeänä, että presidentin ja eduskunnan muodollinen suhde tapahtuu valtioneuvoston kautta. Miten se elegantisti tehdään, se on hyvä kysymys.

– Pitkällä tähtäimellä täytyy ehkä miettiä, että pitäisikö ylin johtotehtävä koota yksiin käsiin, Pöysti sanoo.

Mikä se pitkä tähtäin voisi olla, jonka jälkeen siirrytään täysin parlamentaariseen järjestelmään?

– Kaikista tärkeintä on, että tänä keväänä, kun Nato tekee merkittäviä päätöksiä ja seestyy se, mitä Yhdysvallat tekee Ukrainan suhteen, ja Euroopan unionin ja halukkaiden koalition täytyy todella nopeasti rakentaa puolustusteollinen kyvykkyys ja riittävä eurooppalainen pelote, niin näitä päätöksiä pitää tehdä kuukausien ja viikkojen aikana. Näkisin, että tässä prosessissa täytyy joka päivä hakea se laaja parlamentaarinen tuki ja rakentaa parlamentaarista käytäntöä.

MIKÄLI ulkopolitiikan johtamista koskevia perustuslain kirjauksia ryhdytään muuttamaan, muutokset pitäisi Pöystin mukaan laittaa alulle seuraavalla vaalikaudella ilman 5/6-pikamenettelyä.

– Sitten seuraavalla vaalikaudella voidaan arvioida, että onko tarvetta lainsäädännöllisiin muutoksiin ja jos vaaditaan perustuslain muuttamista, valmistella se ja jättää lepäämään vaalien yli.

Pöystin kausi oikeuskanslerina jää historiaan myrskyisistä vaiheistaan, johon mahtuu koronapandemia, Venäjän sota ja Suomen Nato-jäsenyys.

YKSI kuumista kysymyksistä on lähiaikoina eduskunnassa uuteen käsittelyyn tuleva rajaturvallisuuslaki, jota monet Pöystin valtiosääntöoppineet kollegat ovat pitäneet oikeusvaltion vastaisena.

Pöysti pohjustaa keskustelua rajalaista puhumalla omasta historiastaan.

– Se on tietyssä mielessä jopa henkilötasolla sellaisen optimistisen viattomuuden ajan päätepiste, Pöysti sanoo.

Hän ryhtyi opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistossa vuonna 1990. Berliinin muuri oli juuri murtunut ja Saksat yhdistyivät. Pöysti kuvaa perus- ja ihmisoikeuksien ja liberaalin demokratian olleen maailmanlaajuisella voittomarssilla. Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

– Kaikkia meitä elähdytti Martin Scheininin väitöskirja Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa. Se oli optimismin aikaa ja sille ryhdyttiin rakentamaan lainsäädäntöä. Olihan se hienoa.

Pöystin mukaan samalla tapahtui monille ajatteluvirhe.

– Unohdettiin, että reaalipolitiikan maailma ei koskaan kadonnut.

Hän viittaa Francis Fukuyaman kirjaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992), jossa Fukuyama katsoi liberaalin demokratian voittaneen kylmän sodan ideologisen kamppailun.

– Luimme sitä vähän väärin. Historian loppu oli osassa Eurooppaa, mutta maailmassa oli edelleen isoja valtioita, jotka suhtautuivat asioihin karun reaalipoliittisesti. Itselleni tuli käsitys, että naapurimaamme Venäjä pyrki toteuttamaan reaalipoliittisia pyrkimyksiään liberalismin kautta.

PÖYSTI nostaa esiin Venäjän presidentin Boris Jeltsinin ja Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin keskustelun Istanbulissa vuonna 1999, jossa Jeltsin pyysi Clintonia antamaan Euroopan Venäjälle.

– Clinton pitää ehdotusta sekavana puheena. Sitten Jeltsin sanoo, että Bill tulee päivä, jolloin me puhumme tästä. Se päivähän tuli vuoden 2021 lopulla, kun tuli (Venäjän ulkoministeri) Lavrovin sopimusehdotukset.

Pöysti viittaa Venäjän ulkoministeriön 17. joulukuuta 2021 Natolle ja Yhdysvalloille tekemään ehdotukseen, jossa esitettiini Naton eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin purkamista ja liittouman itälaajentumisen pysäyttämistä.

– Samaa esitti lyhyen aikaa Venäjän presidenttinä toiminut Dimitri Medvedev Helsingin yliopistolla vuonna 2009. Hänhän esitti Jaltan maailmaan paluuta. Liberalismi oli joillekin keino toteuttaa aika perinteisiä ajatuksia. Emme oikein varautuneet siihen, että tällainenkin hetki voi koittaa.

– Nyt reaalipolitiikka on palannut ja Suomenkin perustuslaissa ja valtiosäännössä joudutaan luovimaan tilanteessa, jossa kaikki maat eivät ole sitoutuneet ihmisoikeusajatteluun ja kansainväliseen oikeuteen sellaisena kuin me sen näemme.

VENÄJÄ on Pöystin mukaan halunnut testata Suomen itärajaa välineellistetyllä maahantulolla enemmän kuin esimerkiksi Viron vastaista rajaansa. Tilanne Suomen rajalla on lähempänä Puolan, Liettuan ja Valko-Venäjän välisen rajan tapahtumia, tosin sielläkään toimijana ei ole suoraan Venäjä.

– Venäjä on jostakin syystä halunnut testata juuri meitä. Olemme joutuneet etulinjassa kohtaamaan valtiollisen tavan välineellistää ihmisiä.

Pöysti kertoo kyselleensä eurooppalaisilta kollegoiltaan miten he vastaavia tilanteita hoitavat.

– Jos ei osaa pyytää kansainvälistä suojelua esimerkiksi viron kielellä tai ymmärrettävällä englannilla ja sattuu olemaan Venäjän väliaikainen, voimassaoleva viisumi taskussa, voi tulla ilman sen kummempaa lainsäädäntöä työnnetyksi takaisin.

– Tapahtuu ihan oikea pushback ja sitä tapahtuu koko ajan. En sano, että se on oikein, päinvastoin se on väärin.

SUOMALAISTA tapaa hoitaa tilanne Pöysti kuvaa lainaamalla Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin kuuluvan Maaherra-runon päähenkilöä Olof Wibeliusta.

– Mut laki ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää. Kaikki pitää olla tarkkarajaisesti ja täsmällisesti laissa etukäteen säädettyä. Meidän rajavartijat eivät tee mitään pushbackejä.

Pöystin mukaan jotkut EU:n itärajan valtioista ovat korkealla tasolla antaneet pushback-ohjeen, joka ei ole julkinen. Suomen Valtioneuvosto ei hänen mukaansa vastaavaan pystyisi.

– Jos meillä sellainen annettaisiin, niin Rajavartioston komentaja ilmoittaisi, että laiton käsky ja ei panna täytäntöön.

SUOMESSA on kirjoitettu rajaturvallisuuslaki, jota ei ole toistaiseksi tarvinnut panna täytäntöön. Kesän korvalla eduskunnan odotetaan hyväksyvän poikkeuslaille jatkoajan. Koska kyse on poikkeuslaista, myös jatkoajasta päättäminen edellyttää kaksi äänestystä. Kiireellinen perustuslaista poikkeaminen edellyttää ensin 5/6-enemmistön ja sen jälkeen varsinainen jatkoaika 2/3-enemmistön täysistunnon äänestyksessä.

– Meillä on jouduttu etukäteen miettimään lainsäätäjän toimesta sellaista asiaa mitä kukaan muu ei lainsäätäjän näkökulmasta mieti. Sitten on säädetty toistaiseksi hypoteettisia tilanteita varten menettelytapanormeja. Siitä rajaturvallisuuslaissa on pitkälti kyse.

Pöystin mukaan rajalakiin, jota kriitikot kutsuvat käännytyslaiksi, on kirjoitettu sisään mekanismeja, joilla pyritään estämään “tosiasiallinen pushback”, eli turvapaikkaa hakevan ihmisen ihmisoikeussopimusten vastainen käännyttäminen takaisin rajan yli.

JOS TILANNE Itärajalla olisi niin vakava, että Valtioneuvosto päättäisi ottaa rajalain käyttöön, täysimittaisen turvapaikkahakemusten käsittelyn on arvioitu olevan mahdotonta, mutta rajalaki velvoittaisi viranomaisia jollakin tavoin tutkimaan ja haastattelemaan tulijoita.

– Kun laki säädetään laajana poikkeuksena, siinä on poikkeuslain vaara, eli poikkeuslain normalisoituminen.

Pöysti havainnollistaa ihmisoikeussopimusten ja ihmisoikeusajattelun merkitystä Luukkaan evankeliumiin sisältyvän jouluevankeliumin kuningas Herodeksella, joka määräsi poikalapset surmattaviksi.

– Jos 5/6 enemmistöllä eduskunta säätää, niin tämän tyyppistä voisi vanhassa muodollisessa ajattelussa eduskunta tehdä. Kun ihmisoikeusajattelu tuli, niin ymmärrettiin, että tämmöistä ei missään tapauksessa voi tehdä. Jos valtiosääntöajattelussa palataan 40 vuotta taaksepäin ja avataan tämä poikkeusten tie, niin siinä on myöskin omat suuret vaaransa.

– Tiedän olevani julkisoikeuden asiantuntijoiden vähemmistössä, mutta olen sitä mieltä, että tämä rajalaki vielä niukasti pysyy rajattuna poikkeuksena. Oleellista on, että rajaturvallisuuslaissa pyritään minimoimaan konkreettisen loukkauksen riskiä. Tämä on hyvin poikkeuksellisen tilanteen hyvin poikkeuksellinen laki.

ENNEN Ukrainan sotaa ja rajalakia Suomea ja maailmaa koetteli koronapandemia. Erikoisuuden oikeuskanslerin viranhoidossa alkoivat Pöystin mukaan paikoin jo tätä ennen. Kun Pöysti oli ollut tehtävässään noin vuoden Juha Sipilä (kesk.) päätti eduskuntavaalien alla hajottaa hallituksensa. Syynä oli sote-uudistuksen kaatuminen.

– Monet asiat olivat kesken. Tarvittiin tulkintaa siitä mitä toimitusministeristön on soveliasta tehdä. Siitä oli aika vähän kirjoitettu. Se oli ensimmäinen häivähdys siitä mitä tuleman pitää.

Vaalien jälkeen muodostettiin Antti Rinteen (sd.) hallitus, joka melko pian alkuvaiheidensa jälkeen kaatui pääministeri Rinteen eroon. Uudeksi pääministeriksi nostettiin Sanna Marin (sd.). Pian vuodenvaihteen 2020 jälkeen alkoi koronapandemia. Kun pandemiasta päästiin alkoi Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan.

– Koronan alusta lähtien on ollut hyvin poikkeuksellista aikaa, joka on alkanut koetella niitä perusolettamuksia, joille monet kansainväliset, EU-oikeudelliset ja kotimaiset oikeudelliset säännöt perustuvat.

Pöystin luonnehtii kauttaan myös raskaaksi. Edellisestä pandemiasta oli koronan alkaessa vierähtänyt sata vuotta.

– Oikeusvaltio ajattelu oli kehittynyt. Oli jäänyt ajattelematta miten oikeusvaltio kohtaa pandemian. Jos pitää kahteen sanaan kiteyttää, niin kausi oli kehittämistä ja luovimista hyvin poikkeuksellisissa oloissa.

KORONA-AJAN kritiikin Pöysti katsoo kuuluvan toimivaan demokratiaan. Paikoin arvostelua on kuultu myös muilta valtiosääntöasiantuntijoilta.

– On hyvä, että kaikkea valtaa ja myös oikeudellista vaikutusvallan käyttöä kritisoidaan. En väitä että kaikki kritiikki olisi ollut aiheetonta, mutta en kaikilta osin yhdy kritiikkiin.

Erityistä huomiota saivat koronanaikaiset liikkumisrajoitukset. Pöystin mukaan jo liikkusmisrajoitusten valmistelu oli ennakkovalvontaa tekevän oikeuskanslerin viraston kannalta hankalaa.

– Demokraattisesti vastuunalaisilla johtajilla ja isolla joukolla asiantuntijoita oli aika vahvaa näkemystä. Liikkumisrajoitukset nähtiin tarpeellisina ja niitä puuhattiin valmiuslain pohjalta. Alkuperäinen idea valtioneuvoston kanslian virkakunnassa oli, että rajoitukset olisi toteutettu valmiuslain nojalla annetulla asetuksella. Se olisi säästänyt muun muassa itseni heikkoon lainvalmisteluun kohdistuvalta kritiikiltä.

OIKEUSKANSLERIN virastossa katsottiin Pöystin mukaan, että eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan tulee arvioida liikkumisrajoitukset lainsäätämismenettelyssä. Myös oikeusministeriön virkakunnalla oli Pöystin mukaan hyviä ajatuksia siitä miten laki olisi pitänyt säätää.

– Ehkä vähän toisin kuin se julkinen kritiikki, jossa minun on sanottu olleen vähän liikaa Sanna Marinin neuvonantaja, olisi pitänyt ehkä voimakkaammin mennä siinä asiassa ohjaavan neuvonnan puolelle, jotta lakiesitys olisi ollut oikeasuhtaisempi ja selkeämpi.

Myös tilanne pandemian kestäessä muuttui, mikä vaikeutti arviointia. Kun hallitus antoi liikkumisrajoitusesityksensä, Baltiassa oli hankala epidemiatilanne. Monet epidemiologit THL mukaan lukien pelkäsivät Pöystin mukaan koronatilanteen hankaloitumista myös Suomessa.

– Muista hallituksen neuvottelun, jossa siitä sovittiin. Paikalla oli muutama poliittinen toimija ja minä, jotka ihmettelimme esityksen tarpeellisuutta. Riippumaton epidemiologinen asiantuntija naputti kynällä pöytään ja sanoi, että tämä on kuin hidastetusta kauhufilmistä, jossa juna on ajamassa kohti seinää eikä kukaan tee mitään. Siinä tilanteessa tuli ajateltua, että annetaan sen mennä eduskuntaan.

KESKUSTELU sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta riitti rajoittamaan sosiaalisia kontakteja. Kun lakiesitys saapui perustuslakivaliokuntaan, tilanne oli muuttunut oleellisesti paremmaksi. Pöysti ei pidä vääränä, että esitys kaatui eduskunnassa.

– Lakiesitys ei ollut teknisesti hyvä.

Toinen, toteutunut korona-ajan liikkumisrajoitus tunnetaan Pöystin perheessä leikkisällä nimityksellä Uudenmaan tasavalta. Toimenpide oli äärimmäisen poikkeuksellinen ja sitä on myös arvosteltu muun muassa tarpeettomaksi.

– Eihän tämäntyyppisiä sisäisiä liikkumisrajoituksia ole ollut edes sodan aikana. Se tehtiin sillä tiedolla mikä oli siinä tilanteessa. On tarpeen ja hyödyllistä arvioida jälkikäteen oliko se tarpeellista mutta oikeudellinen arviointi on tehty sillä tiedolla, joka silloin oli.

Korona pidettiin alkuvaiheessa vaarallisempana kuin millaiseksi se lopulta osoittautui. Ennen rokotesuojaa virus myös oli vaarallisempi.

UUDENMAAN saarto kumottiin pari viikkoa ennen saarron määräajan umpeutumista. Pöysti kertoo vaikuttaneensa kumoamiseen aktiivisesti.

– Vaikka silloinen pääministeri Sanna Marin oli muuten aika voimakkaiden koronatoimien kannalla, hän oli halukas irtautumaan saarrosta. Kumoaminen aiheutti ristiriitaa myös hallituksen sisällä.

Pöysti antoi ennakkotarkastuksena lausunnon, joka puolsi saarron lopettamista ennenaikaisesti. Lausuntoa seurasi vyöry kielteistä palautetta ja vihapostia.

– Minua ja perhettä uhattiin. Toivottiin esimerkiksi, että lapseni saavat koronan, kun päästimme tautiset ihmiset pääkaupungista lomareissuille pitkin Suomea.

TUNTEMATTOMAN viruksen pelko sai Pöystin mukaan ihmiset kannattamaan rajuja otteita. Jälkikäteen osittain samat henkilöt ovat arvostelleet rajoituksia liian pitkälle vietyinä.

– Silloin tuli lunta tupaa sekä kansalaisilta että mielipidevaikuttajilta. Eräs turvallisuusasiantuntija kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että oikiksessa on kiva leikkiä pykälillä mutta ihmiset kuolevat.

Pöystin mukaan reaktiot ovat pelkoa herättäville kriisitilanteille tyypillisiä.

– Kokoonnutaan lipun ympärille ja halutaan voimakkaita toimia. Sitten kun tilanne normalisoituu, mietitään jälkikäteen, että tuliko ylilyöntejä ja kenen syy se oli.

Pöysti kertoo olleensa työnsä vuoksi saamansa häiritsevän palautteen takia myös yhteydessä poliisiin.

– Pahimpia juttuja on laitettu poliisille. Totta kai tässä on ollut tiettyjä turvaavia järjestelyjä. Tosin korona-aikana se oli helppoa, kun ei muutenkaan liikuttu missään.

LAILLISUUSVALVONNALLE korona oli haastava tilanne. Vakiintuneilla normaalitulkinnoilla ei pystynyt Pöystin mukaan toimimaan.

– Tuskin kukaan oli ajatellut, että perustuslain säännös oikeudesta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin oikeuttaa niin massiiviset henkilökohtaisen vapauden rajoitukset. Missään valtiosääntöoikeuden oppikirjassa ei tätä kerrottu.

Tilanteeseen nähden puutteellinen ja vanhentunut lainsäädäntö teki oikeudellisesti rajojen vetämisestä vaikeaa.

– Siinä joudutaan luovan tulkinnan kentälle ja helposti näyttää itse aktorilta ja silloin myös altistuu enemmän kritiikille. Osa kritiikistä menee ohi maalin. Jos toimittaisiin puhtaan muodollisesti, voisi syntyä isoja vahinkoja. Kuka niistä sitten vastaisi?

ALKUVAIHEESSA Sanna Marinin hallitus onnistui koronanvastaisessa taistelussaan Pöystin arvion mukaan suhteellisen hyvin. Rajoitukset estivät THL:n mallinnuksen mukaan merkittävästi tartuntoja ja pelastivat ihmishenkiä rokottamattomassa väestössä.

Rokotusten ansiosta rajoituksia voitiin purkaa ja niiden oikeudellinen arviointi Pöystin mukaan muuttui.

Pöysti katsoo kovien rajoitusten olleen kuitenkin voimassa liian pitkään.

– Rajoitusmentaliteetista irtoaminen oli vaikeaa. Jälkikäteen arvioiden tiettyjä toimia olisi pitänyt purkaa paljon systemaattisemmin ja nopeammin.

– Esimerkiksi lasten koulu- ja harrastusrajoitukset olivat voimassa aivan liian pitkään. Hallituksen piirissä oli vallalla koronan leviämisen estämisajattelu vastoin osan THL:n asiantuntijoiden kantaa.

Jos tiukat rajoitukset olivat voimassa liian pitkään, ne myös poistettiin kertarysäyksellä. Pöystin mukaan aikaisempi ja asteittaisempi purkaminen olisi ollut järkevämpää. Lasten lisäksi Pöysti nostaa esiin myös kulttuurialan, jolle korvattiin ravintoloita huonommin rajoituksista johtuneita tulonmenetyksiä.

– Se on jälkikäteen arvioiden virhe, johon kaikkien toki myös laillisuusvalvojan pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Tosin annoimme muutamia kannanottoja, että toimialojen yhdenvertaisuuteen olisi pitänyt kiinnittää huomiota.

PÖYSTI arvelee, että tiukkojen rajoitusten linja johtui poliittisesta ohjauksesta.

– Poliittisella tasolla on tietysti oikeus ottaa se kanta, koska tieto ei ollut täysin yksiselitteistä. Mutta poliittinen ohjaus oli aika voimakasta ja ylläpiti tiukkaa linjaa aika pitkään.

Naapurimaistamme koronakriisin hoiti Pöystin mukaan tyylikkäimmin Norja.

– Norjan tartuntatautilaki on yleisluontoisemmin kirjoitettu. Lakia täsmennettiin hallituksen asetuksella. Kansanterveysviranomainen antoi puhtaasti epidemiologisen neuvon, joka oli varustettu tilastollisella analyysilla, epidemiologisilla kartoilla ja lähdeviitteillä. Toinen viranomainen, joka vastaa meidän Valviraa antoi oikeudellisen analyysin siitä, että täyttyvätkö rajoitusten perustuslailliset edellytykset.

– Norjan hallitus teki päätöksensä näiden kahden paperin pohjalta. Ratkaisut olivat hyvin dokumentoituja ja perusteltuja. Norjassa ei missään vaiheessa menty yhtä kireälle kuin meillä.

Pöysti toivoo, että korona-ajan toimista käydään Suomessa kunnollinen jälkipyykki. Parhaillaan käynnissä on hallitusohjelmaan kirjattu ja eduskunnan edellyttämä selvitys. Aihetta on tutkittu yliopistoissa jonkun verran myös itsenäisesti.

SUOMEEN tarvittaisiin Pöystin mukaan Norjan tyyppinen malli, jossa päätösten pohjaksi tarjottaisiin terveydenhuollon asiantuntijoiden esitykset ja erillinen oikeudellinen arviointi. Näin liiallinen poliittinen ohjaus voitaisiin jatkossa välttää.

– THL:n lausunnot olivat suppeampia. En tiedä missä määrin epävirallinen vuorovaikutus vaikutti. En epäile THL:n integriteettiä mutta heillä ei ollut ehkä mahdollisuutta tehdä enempää. Ja kun rooleja ei ollut eriytetty, vaan toimet annettiin sosiaali- ja terveysministeriön esityksinä, ne olivat helpommin ohjattavissa. Valmisteluvastuu oli suoraan ministerin johtamalla ministeriöllä.

Pöysti ei koe tulleensa korona-aikoina poliittisesti painostetuksi.

– Se täytyy sanoa sen hallituksen kunniaksi, että minkäänlaista poliittista painostusta ei ilmennyt.

– Jos jostakin voi moittia, niin uudessa tilanteessa oli vähän sellaista valmistautumattomuutta ja kaoottisuutta, joka näkyi siinä, että valtioneuvostolla oli paljon enemmän ylimääräisiä istuntoja kuin normaali-istuntoja. Aikataulut olivat laillisuusvalvonnan kannalta kohtuuttomia. Puutuinkin siihen. Vaadin, että esityksiä pitää olla neljä tuntia aikaa lukea.

ESIMERKKINÄ kiireestä Pöysti mainitsee korona-ajan kuntavaalien lykkäämistä koskevan hallituksen esityksen, jota oli viime hetkillä ennen valtioneuvoston istuntoa muutettu.

– Se tuli vähän vajaalukuiselle ministeristölle niin, ettei kukaan ollut pystynyt sitä lukemaan. Olin itse saanut sitä tunnin verran ennen istuntoa. Ministerit saivat sen pöydälle. Vaadin, että nyt tehdään semmoinen homma, että esittelijä esittelee sen ja pidetään lukutauko, jossa jokainen saa lukea vaalien siirtolain ja sitten kokoonnutaan uudestaan.

– Tytti Tuppurainen taisi vitsailla, että tuli vaalikahvit, kun joimme kahvia ja luimme esitystä, että se tuli harkitusti tehtyä.

Pöysti muistuttaa, että valtioneuvoston jäsenillä on henkilökohtainen poliittinen ja oikeudellinen vastuu esitysten sisällöstä. Vaalien siirtämistä hän kuvaa päätöksenä rajuksi.

– On kohtuullista, että jokainen tietää mitä ollaan tekemässä.

PÖYSTIN KAUDELLA on uudistettu myös ylimpien laillisuusvalvojien, eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeiskanslerin työnjakoa.

Pöysti kehuu yhteistyötä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa erinomaiseksi. Muutos aikaisempaan on Pöystin mukaan merkittävä. Laillisuusvalvojien roolit ovat nykyisin toisiaan täydentäviä. Esimerkiksi kanteluista valtaosa käsitellään eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa.

– Noin pari tuhatta kantelua on oikeuskanslerilla. Oikeusasiamiehen puolella on käsitykseni mukaan yli 7000.

Oikeuskansleri keskittyy enemmän rakenteellisiin kysymyksiin kuten lainvalmistelun ja ministeriön ohjauksen laadun arviointiin, resursseihin ja tietojärjestelmiin. Myös ennakollista perustuslakikontrollia on Pöystin mukaan kehitetty yhdessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa.

– Tarkoituksena on, että perustuslakivaliokunta voisi keskittyä kiperiin ja aidosti uusiin tulkintatilanteisiin. Oikeuskanslerin ennakkovalvonnalla huolehdittaisiin siitä, että hallituksen lakiesitykset täyttävät perusvaatimukset ja ne valmistellaan perustuslain, EU-oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti.

Samalla, kun ennakoivaa laillisuusvalvontaa on lisätty oikeuskansleri on Pöystin mukaan luopunut konsultoivasta roolistaan. Jos oikeuskanslerin näkemystä kaivataan, pohjana täytyy olla kirjallinen esitys, jonka laillisuuteen otetaan kantaa. Myös kannanotto on aina kirjallinen.

– Olemme pyrkineet poistamaan viimeisiä piirteitä kruununjuristin hommasta.

Lainsäädännön arviointineuvosto on huomauttanut lainvalmistelun puutteista kuten lyhyistä lausuntoajoista ja kiireestä. Pöysti on puutteista samaa mieltä.

– Se on suomalaisen oikeusvaltion kannalta yksi avainkysymys. Tilanne on kaksijakoinen. Monet asiat lainvalmistelussa on keskimäärin ottaen parantunut. Lausuntoajat ovat taas lähteneet pitenemään.

KAKSIJAKOISUUDEN toinen puoli ovat Pöystin mukaan huonot lakiesitykset.

– Keskimäärin esitykset ovat hyviä tai keskinkertaisia. Mukana on paljon todella laadukkaita esityksiä niin vaikutusarvioiltaan kuin oikeudelliselta argumentaatioltaan mutta sitten on se neljännes, jotka ovat huitaistuja ja huonoja. Niitä on liian paljon.

Ovatko huonot esitykset menneet läpi järjestelmästä?

– Ne eivät ole kaikki menneet läpi. Olemme vuodesta 2021 lähtien selkeästi kiristäneet ennakkotarkastuksen käytäntöä ja laskeneet toimenpidekynnystä, missä me heittäydymme vaikeiksi valtioneuvostossa. Nyt on se tilanne, että oikeuskanslerin lykkäävä veto-oikeus on arkipäivää. Pyydämme kuukausittain poistamaan esityksen korjauksia varten.

Pöystin mukaan lykkäävää veto-oikeutta on yritetty valtioneuvoston istunnossa kolme kertaa haastaa.

– Olemme väläyttäneet mahdollisuutta perustuslain 112 pykälässä säädetyn lausunnon antamiseen.

Käytännössä oikeuskanslerin lausunto esityksen laillisuudesta merkittäisiin tuolloin perusteluineen valtioneuvoston pöytäkirjaan.

– Olen yhden kerran mennyt istuntoon sen lausunnon kanssa ja sitten on taivuttu.

PÖYSTIN mukaan valtioneuvoston istunnossa korjattiin viime vuonna lakiesitystä ennen sen antamista eduskunnalle yli 40 kertaa. Iso osa oikeuskanslerin korjaus- tai poisvetovaatimuksista kohdistui Pöystin mukaan valtiosääntöoikeudellisiin puutteisiin.

– Se (40) ei sisällä niitä, joista olemme jo lausuntovaiheessa tai ennakkotarkastuksessa annettu ohjausta.

– Edeltäjäni aikana tätä ei käytännössä tehty. Yleensä ne esitykset, joihin olemme puuttuneet ovat pärjänneet eduskunnan perustuslakivaliokunnan syynissä.

Aikataulun kiireellisyyden vuoksi ennakkotarkastus ei Pöystin mukaan voi olla täysin kattava.

Pöysti kertoo olevansa jossain määrin huolissaan valtionhallintoon kohdistuvista lisäsäästöistä, joita ei ole kohdennettu.

– Täällä on noin 3000 erikseen kirjattua laillisuusvalvonta-asiaa per vuosi ja siihen päälle valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätökset, joita on noin 2000. Nykyisellä henkilöstömitoituksella olettaen, että se on osaavaa pärjää mutta jos kaksikin virkamiestä lähtee pois, ollaan liemessä.

REAALIPOLIITTINEN käänne on oikeusvaltion kannalta riski myös Suomen liittolaismaissa kuten Yhdysvalloissa.

– Toimiva oikeusvaltio ja toimiva demokratia eivät juuri tällä hetkellä ole voittavalla kannalla, Pöysti sanoo.

Pandemiakokemuksista ja rajaturvallisuuslaista huolimatta Suomi on Pöystin mukaan yksi maailman vahvimmista oikeusvaltioista.

– Meidän täytyy itse pitää huolta omasta oikeusvaltiostamme.

Tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamisen lisäksi myös ylimpien laillisuusvalvojien, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen riippumattomuus täytyy turvata. Pöysti mainitsee myös Euroopan neuvoston konvention asianajajan ammatin suojaamisesta, joka Suomen pitäisi ratifioida.

– Yhdysvalloissahan on avoimia hyökkäyksiä asianajajia kohtaan sillä perusteella keitä he ovat ottaneet asiakkaikseen. Esimerkiksi Harvardin yliopiston asianajaja on joutunut liittovaltion ahdistelun kohteeksi.

TOIMIVAN oikeusvaltion paras turva on Pöystin mukaan toimiva demokratia.

– Mahdollisimman laajalla porukalla Suomessa pitää olla tunne siitä, että valtio kuuntelee ja valtio olemme me.

– Suomi kestää erimielisyyttä ja sitä pitää sallia. Kärjekästäkin poliittista debattia pitää sallia, kunhan erimieliset sitoutuvat toimimaan yhdessä paikallisen tai parlamentaarisen demokratian pelisäännöillä.

Pöysti nostaa esiin Economist Intelligence Unitin tämän vuoden globaalin demokratiaindeksin, jossa Ranska, yksi demokratian historiallisista mallimaista, oli huonosti toimivien demokratioiden luokan johdossa.

– Kyse on yleisestä epäluottamuksesta demokratiaa ja poliittisia instituutioita kohtaan. Toinen syy oli lukkiutunut poliittinen asetelma

MYÖSKÄÄN pohjoismaalaisia tai suomalaisia ei Pöystin mukaan ole rokotettu demokratian rapautumista vastaan.

– Jos demokratian taloudellinen ja sosiaalinen perusta pettää, sitten pettää myös oikeusvaltio.

Pöysti on seurannut Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin lähipiiriin kuuluvan miljardööri Elon Muskin valtionhallinnon tehostamista ajavaa Doge-projektia, jonka toimintatavat ovat oikeusvaltion kannalta osin kyseenalaisia.

Eurooppa ja Suomi eivät Pöystin mukaan ole riittävän varautuneita siihen, jos joku haluaisi ottaa haltuunsa hallinnon raha- ja tietovirrat.

– Kriisinkestävyys ei ole riittävä ja se on iso demokratia- ja oikeusvaltiokysymys. Sillä pitäisi nopeasti tehdä jotakin sekä EU:n tasolla että kansallisesti.

Mitä se käytännössä tarkoittaisi?

– EU:n tietosuoja-asetusta ja tekoälyasetusta sekä inftastruktuurin turvallisuussääntelyä täytyy soveltaa johdonmukaisesti.

Pöysti myös parantaisi tekoälyasetusta, joka kärsii hänen mukaansa ylenpalttisesta sääntelyoptimismista.

– Pitäisi luoda hyvä laki, mutta jos kaikki tekoäly on joko kiinalaista tai amerikkalaista, niin se ei ole hirveän relevanttia.

Myös tietovirtojen keskittymistä yksiin käsiin pitäisi suitsia. Muskin Dogen oikeusjärjestelmä ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Muutoksia on jo tehty ennen kuin niitä on ehditty oikeudessa käsittelemään.

– Suomessa tuomioistuimilla ja ylimmillä lainvalvojilla pitäisi olla kyky keskeyttää, jos joku haluaisi ottaa julkiset rekisterit haltuunsa ohi lainsäädännön.