Elokuva
3.3.2023 06:00 ・ Päivitetty: 3.3.2023 06:01
Arvio: Bond-ohjaaja Sam Mendes teki ontuvan elokuvan elokuvista, rajat ylittävästä romanssista, skineistä ja Thatcherin Englannista
Elokuvanostalgiasta ammentaminen on vanha temppu liehitellä palkintogaalojen päättäjiä, jotka koostuvat elokuva-alan ammattilaisista.
Italialainen Cinema Paradiso (1988) voitti aikoinaan parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin lapsuusmuistoillaan ja ranskalainen mykkäfilmipastissi The Artist (2011) peräti parhaan elokuvan palkinnon. Viime vuosien tunnetuin Hollywood-ylistys lienee Quentin Tarantinon polveileva mammutti Once Upon a Time in Hollywood (2019).
Valon valtakunta (2022) halusi sekin osansa kaihosta ja myyntiä edistävistä pysteistä, mutta pääsi ehdolle vain Roger Deakinsin tunnetun tyylikkäästä kuvauksesta.
BOND-ohjaajanakin tunnettu britti Sam Mendes palaa suurtöidensä jälkeen pienimuotoisemman draaman pariin Englannin etelärannikolle sijoittuvassa periodielokuvassa, jonka pääasiallinen näyttämö on sikäläinen elokuvateatteri.
Thatcherin valtakauden alkupuolta värittävät yhteiskunnalliset levottomuudet ja skinit, mutta rapistunut filmikompleksi on saamassa arvovieraita ja tulevan menestyselokuvan Tulivaunujen (1981) gaalaensi-illan.
Valon valtakunta
Ohjaus: Sam Mendes
Pääosissa: Olivia Colman, Micheal Ward, Toby Jones, Colin Firth
2022, 115 minuuttia
★★☆☆☆
ENSIN Valon valtakunta näyttää kertovan viisikymppisen vuoropäällikön (Olivia Colman) yksinäisyydestä, jota teatterinjohtaja (Colin Firth) käyttää härskisti hyväkseen. Sitten mustan nuorukaisen (Micheal Head) saapuminen tuo mukanaan etniset, sosiaaliset ja ikärajat ylittävän romanssin, mutta vain tuokioksi, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Mendesillä on vielä pari suurempaa keikautusta hihassaan.
Yleensä taiteelliselle ja miksei vain puhtaan kaupallisellekin teokselle on vain eduksi, ettei sen jokaista käännettä voi ennustaa. Valon valtakunnan kompurointi johtuu mutkien suunnasta, niihin tulosta ja niistä poistumisesta.
Sinänsä simppelin kamarinäytelmän ahtaisiin kehyksiin ahdetaan valtava määrä aineksia, joita käsitellään vain pinnallisesti tai ei ollenkaan. Jopa sen taikamaailma, itse elokuva, on silmänlumetta, pelkkä sisään- ja ulosheitto kaupasta, joka on täynnä tavaraa.

MENDES on kuvannut tärkeimmissä ohjauksissaan American Beauty (1999) ja Revolutionary Road (2008) näennäisten lähiöparatiisien helvettiä. Näistä edellinen on nykyisin huonossa maineessa Lolita-teemansa ja seksuaalirikoksista syytetyn Kevin Spaceyn vuoksi.
Valon valtakunta on britin yritys palata epäsovinnaisia suhteita ja mielenterveysongelmia ruotivaksi sävykkääksi kertojaksi, mutta kotiedusta huolimatta sen henkilöt jäävät enemmän luonnoksiksi ja vain tiettyjen luonteenpiirteiden ilmentäjiksi kuin kuvarajausten ulkopuolella eläviksi oikeiksi ihmisiksi.
Firth vain jotenkin katoaa kuvasta raadollisemman kurvin jälkeen ja toinen kaikkien brittielokuvien takuumies Toby Jones käy mumisemassa lauseen pari kuin välttämättömyydestä. Colmanin ja Headin yhteydessä on onneksi oma kauneutensa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.