Puoluekokous on parhaimmillaan suuri mahdollisuus, pahimmillaan äärimmäisen kiusallinen viikonloppu median hampaissa. Tuskin kukaan vielä tietää, mikä tulee olemaan SDP:n puoluekokouksen suurin vääntö. Henkilövalinnat puolueen johtoon, periaateohjelma vai puoluesihteerin valintatapa.

Hyvät gallup-luvut ovat jo usean kuukauden ajan vahvistaneet demareiden itsetuntoa. Tässä tilanteessa on kaikki mahdollisuudet viedä SDP:tä puoluekokouksessa yksi askel eteenpäin. Hyvä suunta olisi askeI kohti avoimempaa toimintakulttuuria.

Tässä asiassa kannattaa kääntää katse vasemmalle. Vasemmistoliitto järjesti puheenjohtajastaan neuvoa-antavan jäsenäänestyksen, jossa äänesti lähes kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista. Ratkaisua on kritisoitu ulkopuolelta täysin turhaan, sillä äänestäneiden määrä osoitti, että yleensä kannattaa tehdä kuten saarnaa. Vasemmistoliitto löysi tavan antaa puolueen jäsenille aito mahdollisuus vaikuttaa toimintaan.

SDP:n tulisi ottaa oppia vasemmistoliitosta. Luonnollinen tilanne avata päätöksentekoa olisi presidentinvaalien esivaali, jossa voitaisiin mahdollistaa äänestäminen puolueen jäsenten lisäksi esimerkiksi kaikille SDP:n kannattajaksi rekisteröityneille henkilöille. Toinen keino olisi avata työryhmien työskentelyä samaan tapaan kuin kokoomus on tehnyt vaikuttajaryhmiensä kanssa. Avoin haku on jäsenten kannalta läpinäkyvä.

Tämän vuoksi puoluekokous on merkittävä paikka määritellä se, mihin suuntaan askelia otetaan. Onko suunta kohti avoimempaa ja osallistavampaa päätöksentekoa, vai pitääkö pieni piiri kiinni vallastaan.

Pitkälti on kuitenkin kyse siitä, että kansalaisten luottamus politiikkaan pitää palauttaa. Se olisi hyvä aloittaa palauttamalla SDP:n jäsenten luottamus omaan puolueeseen ja sen päätöksentekoon.