Unohda elokuvien teko! Näin paradoksaalisen nimen omaa tulevana tiistaina käynnistyvän DocPointin avajaiselokuva. Dokumenttielokuvalle omistautunut festivaali on valinnut lähtölaukauksekseen Arantzazu Gomes Bayonin ohjaaman kuvauksen taiteilijuuden ja äitiyden yhdistämisen haasteista.

Se on mukana kotimaisessa kilpaillussa, jonka seitsemän teoksen valikoimassa näkyy melkoinen aihepiirien maailmallisuus. Kuvauspaikat kartoittuvat Suomen ja Venäjän rajaseudulta muun muassa espanjalaiseen kaivokseen ja japanilaisiin metsiin.

Elina Hyvärisen Rajalla kuvaa päivittäistä elämää Parikkalassa, kun aivan vierestä avautuu maailmanpoliittinen maisema hyökkäyssotaa käyvään suurvaltaan. Jan Ijäksen Two Forests taas astuttaa katsojat kahteen eri vuoren rinteellä sijaitsevaan metsään, jotka ovat erilaisten kuolemien merkitsemiä. Tonislav Hristovin Gerin haave kertoo bulgarialaisesta orpokodin asukista, joka on aikuistuessaan suurten valintojen keskellä.

Jan Ijäs: Two Forests

Menneisyyden paino hahmottuu konkreettisesti kolmessa teoksessa. Sami van Ingen jatkaa tutkimusmatkaansa isoisoisänsä elokuvaohjaaja Robert J. Flahertyn jäljille uutuudessaan Cast of Shadows, joka nostaa esiin yhtä lailla elokuvien tekoon osallistuneita, mutta huomiotta jääneitä Flahertyn perheenjäseniä. Milja Viidan kollaasielokuva Skönärit taasen hahmottaa arkistoelokuvien kautta merimiesten ammoista arkea monien tarinoiden ja legendojen takana. Chico Pereira rekonstruoi elokuvassaan 11 Underground yli 40 vuoden takaisen elohopeakaivosten työntekijöiden laskeutumisen hengenvaaralliseen lakkoon omassa kotikylässään Almadenissa.

Kilpasarjan ulkopuolellakin nähdään kotimaisia tuotantoa, eittämättä sankkaa mediahuomiota keräävänä esimerkkinä Olli Laineen Matti Nykänen. Se on lähipiirin kautta syntyvä hahmotus maailman parhaana mäkihyppääjänä toistaitoisempienkin laskuvuorojensa ohella onneksi ehkä yhä parhaiten muistetusta miehestä.

ULKOMAISTA DOKUMENTTIA on tarjolla yllin kyllin, ja siinä satsissa kansainvälisen kilpailun kahdeksan nimikettä on vain pieni otos. Kilpailun lähtökohtaisesti kiinnostavin ja päivänpolttavin elokuva on Kamal Aljafarin A Fidai Film, jossa huomio kiinnittyy Israelin haltuun kesällä 1982 päätyneeseen Palestiinan tutkimuskeskuksen valokuva- ja elokuvakokoelmaan ja täten pois pyyhittyyn visuaaliseen muistiin. Toisena nostona mainittakoon kanadalaisen Shannon Walshin Adrianne & the Castle, jossa etsitään oikeita sanoja ja tapoja kuvaamaan toisen ihmisen merkitystä pitkän yhteisen elämän loputtua.

Noin yleisesti DocPointin tematiikoista voi haarukoida ehkä vähän odotetustikin kuvaa siitä Amerikasta, joka valitsi Donald Trumpin uudelle presidenttikaudelleen.

Ranskalaisen Auberi Edlerin ohjaama Une pastorale américaine vie pennsylvanialaiseen pikkukaupungiin Elizabethtowniin, jonka kouluhallintoa kristilliset nationalistit yrittävät saada haltuunsa vaalikampanjallaan. Eder saavuttaa elokuvallaan varsin intiimin, suorastaan tukalan näyn pöyristyttävien palopuheiden mielenmaisemasta, jossa koulujen kirjastot ovat suurimpia paheiden pesiä ja demokraatit Hitleristä seuraavia. Maltillisempien republikaanien yritykset kiinnittää huomiota olennaisempaan tai kynnelle kykenevien demokraattien yritykset puuttua aseväkivallan kasvuun vaipuvat pastoraaliseen maisemaan, sekopäisyyden siunattuun savivelliin.

Auberi Edler: Une pastorale américaine

Bonnie Cohenin, Pedro Kosin ja Jos Shenkin ohjaama The White House Effect peilaa ilmastonmuutosta tiedostettuna, mutta talouskasvun tarpeen vaientamana tosiseikkana Yhdysvaltain korkeimmassa johdossa. Juuri edesemennyt Jimmy Carter oli yksi harvoista presidenteistä, jonka valtakauden aikaan aihetta pidettiin esillä. Silloiset varoitukset kasvihuoneilmiöstä tuntuvat melkeinpä nostalgiselta myöhemmässä reaalitodellisuudessa, jossa yritykset saavat perustella fossilisten polttoaineiden tarvettaan koko maailmaa koskevan ilmastokysymyksen kustannuksella.

LYHYTELOKUVIAKIN DocPointissa nähdään. Kotimaisen kilpailun seasta on nostettava esiin Anu Pennasen ohjaama 38-minuuttinen Itä-Pasila, jonka satuin näkemään jo aivan joulun alla Galleria Kohtassa Teurastamolla. Sibeliuksen 1. sinfonian säestämä ja kesäauringon valaisema teos luo omintakeisen hartaan näkökulman betoniseen asuinympäristöön ja sen yllättäviin yksityiskohtiin, joista putkahtaa esiin arkisia muistoja ja muutoksen tiloja, yksityisen ja yleisen historian usein salattuja leikkauspisteitä. Katsojana tuntuu kuin olisi päätynyt Itä-Pasilaan pidemmällekin lomamatkalle.

Musiikkielokuvien ohjelmistossaan DocPoint kunnioittaa 90-vuotispäiväänsä lähestyvää virolaissäveltäjää Arvo Pärtiä ja samalla myös hänestä kolme dokumenttielokuvaa ohjannutta lankomiestä Dorian Supinia (1949 – 2023).

Takautuvalta perspektiiviltään muutoin poikkeuksellisen ohut DocPoint-vuosikerta esittää suorastaan kuin Pärtin tuotannosta juontuvana ”tintinnabulimaisena” eleenä nuo kaikki Supinin Pärt-elokuvat vuosilta 1990, 2002 ja 2015, tosin valitettavasti vanhemmatkin elokuvat digitaalisina kopioina.

DOCPOINT JÄRJESTETÄÄN nyt ensi kertaa viiteen vuoteen täysin elokuvateatterifestivaalina. Verkkoesityksiä ei ole siis enää luvassa kotona dokkuville. Viime vuonna remontissa ollut Lasipalatsin Bio Rex on palannut taas eräänlaiseksi keskusnäyttämöksi. Entisen Kulttuurikasamarin ja nykyisen Gildan pöytälamppusalit eivät viimevuotisen kokeilun myötä vielä vakiintuneet festariteattereiden joukoon.

Virpi Suutarin Havumetsän lapset nähdään Docpointissa ilmaisesityksenä.

Apollo-elämäntyöpalkinnon saa tänä vuonna Virpi Suutari, jonka viimevuotinen elokuva ja tuore Jussi-ehdokas Havumetsän lapset esitetään festivaalilla ilmaisnäytöksenä samaan aikaan sen tv-ensi-illan kanssa. Muuta Suutarin tuotantoa esitetään vainYle Teemalla.

DocPoint Helsingissä 4.-9.2. Koko ohjelmisto löytyy osoitteesta docpoint.fi.